tag:blogger.com,1999:blog-66546392454361951152024-03-16T10:15:39.649+02:00Kirjakaapin avainAvaamaan ovia tarinoiden pariinJonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.comBlogger1332125tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-21044998017705474642024-03-16T10:15:00.000+02:002024-03-16T10:15:03.281+02:00Elolliset<div style="text-align: left;"><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyYVtQMBsZbUkTFGEFTv7kh4WW55-Mh3uAlMOphuUhU4a3p-B_3SVfWg_ybx7z47ywK8HnGo01F0K1Uv1Y1JeiClCrnqD-v4RI6XtO0mC3jeoNNOTTatm3cfoydRBHgd3otJwUlSpYH5SHSDxNvyYH2-t6pz1SBNzSzA2fasuYZh860LmT3auzZIiSTO4/s4000/20240315_073423.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyYVtQMBsZbUkTFGEFTv7kh4WW55-Mh3uAlMOphuUhU4a3p-B_3SVfWg_ybx7z47ywK8HnGo01F0K1Uv1Y1JeiClCrnqD-v4RI6XtO0mC3jeoNNOTTatm3cfoydRBHgd3otJwUlSpYH5SHSDxNvyYH2-t6pz1SBNzSzA2fasuYZh860LmT3auzZIiSTO4/s320/20240315_073423.jpg" width="240" /></a></div>Iida Turpeinen: Elolliset</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">S&S 2023</span></div></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Lepää rauhassa stellerinmerilehmä. Levätkää rauhassa kaikki te muutkin lajit, jotka ihmisen toimien vuoksi olette kadonneet.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset on valtavan hieno kirja. Ja mikä lukusukkula tämä olikaan! Halusin vain lukea lisää ja lisää, vaikka tämä kirja sai minut monta kertaa surulliseksi. En osannut odottaa, että juuri tämä kirja veisi näin mennessään ja tekisi näin syvän vaikutuksen, vaikka aihepiiri toki ennalta kiinnostikin. Kun joku kirjoittaa tieteestä ja onnistuu kuitenkin koskettamaan kertomuksellaan, on hän tehnyt jotain erityisen hienoa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Elolliset on kolmelle vuosisadalle sijoittuva romaani. Vuosisadat sitoo yhteen merten lempeä jättiläinen stellerinmerilehmä, jonka luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller löysi haaksirikkoisen laivamatkan seurauksena vuonna 1741 ja joka kuoli sukupuuttoon alle 30 vuoden kuluttua löytymisestään. Teoksessa käsitellään luontokatoa myös laajemmin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kirjan ensimmäisessä aikatasossa keskiössä on luonnontieteilijä Steller, joka osallistuu pohjoiselle tutkimusretkelle kapteeni Beringin seurueessa. He pyrkivät löytämään uuden meritien Aasiasta Amerikkaan, mutta epäonnistuvat ja haaksirikkoutuvat autiolle saarelle, jossa vilisee vain saukkoja ja naaleja. Olosuhteet ovat äärimmäisen ankarat ja miehistön jäsenet yksi toisensa jälkeen sairastuvat, mutta juuri siellä Steller tekee uransa merkittävimmän löydön, joka myöhemmin nimetään hänen mukaansa stellerinmerilehmäksi.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vuonna 1859 stellerinmerilehmää ei enää ole, kuten me tiedämme, mutta tuolloin se on pelkkä uskomaton huhu. Venäjän Alaskan kuvernööri Furuhjelm on luvannut yrittää löytää eläimen luurangon keisarillisen yliopiston kokoelmiin, ja lähettää miehiä etsimään sellaista. Uskomattoman sattuman kautta miehet todella löytävät juuri sen luurangon, jonka jo Steller aikoinaan olisi halunnut kuljettaa mukanaan, kun he lopulta pääsivät lähtemään saarelta.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Stellerinmerilehmien luurangot ovat harvinaisia jo vuonna 1952, jolloin Helsingin luonnontieteellisessä museossa preparaattori Grönvall saa tehtäväkseen kunnostaa luurangon, jonka Furuhjelmin miehet löysivät sata vuotta aikaisemmin. Se löytyy edelleenkin Luonnontieteellisestä museosta ja tahtoisinpa päästä sen joskus näkemään!</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Elolliset on paikoitellen jopa jännittävä kuvaus tieteestä. Usealle vuosisadalle ulottuva kertomus osoittaa, että tieteellä on ollut hintansa ja se hinta on ollut korkea, sillä niin moni laji on jo kadonnut. Samalla se osoittaa, että ajattelutavoissa on tapahtunut uusien tutkimusten myötä edistystä ja ihmisen toiminnan vaikutukset muihin lajeihin on alettu ymmärtää. Luontoa on havahduttu myös suojelemaan eikä tiede saa enää pyhittää keinoja. </span><span style="font-family: georgia;">Turpeinen kirjoittaa niin kauniisti ja ajatuksia herättävästi, että ihan harmittaa kun en merkinnyt erityisiä kohtia itselleni ylös.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tämä on huikean hieno tarina tieteestä, mutta myös taiteesta, joka kulkee luonnontieteen mukana piirroksina ja täytettyinä eläiminä tai kunnostettuina löytöinä. Taiteella on merkittävä tukirooli luonnontieteen tutkimuksessa samoin kuin kokoelmien hoitajillakin. Kuvernöörin sisar Constance pääsee silloin parrasvaloihin, samoin luonnontieteellinen piirtäjä Hilda Olson. He ovat mielenkiintoisia naisia, jotka osoittavat, että tiedemiehet ovat jo aikoinaan tarvinneet rinnalleen osaavia avustajia eikä osaaminen ole ollut silloinkaan sukupuolikysymys.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kiitos tästä kirjasta, Iida Turpeinen!</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-82237379715414493862024-03-13T16:30:00.002+02:002024-03-13T19:20:12.923+02:00Väärän auton kyytiin<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigi4BQ5oW-bUhzy0rplswBTrSq0R_OC0yYSWnUZoVCGvBrkDQHOYzr9yodv0ozN_EliP0GkyHV69aB4RMn2yFX-AUxoqpPad-FW9jwfW3zjV65kM1j7ARry2Wj9b2Ve3DZ9KWSyAKmSpbIqh5g8-4RwNIdlmVTgtlFtb53QJ6KbzH1mcisvQg2q_5Dfao/s4000/IMG-20240310-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigi4BQ5oW-bUhzy0rplswBTrSq0R_OC0yYSWnUZoVCGvBrkDQHOYzr9yodv0ozN_EliP0GkyHV69aB4RMn2yFX-AUxoqpPad-FW9jwfW3zjV65kM1j7ARry2Wj9b2Ve3DZ9KWSyAKmSpbIqh5g8-4RwNIdlmVTgtlFtb53QJ6KbzH1mcisvQg2q_5Dfao/s320/IMG-20240310-WA0001.jpg" width="241" /></a></div>Päivi Hannula: Väärän auton kyytiin</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tammi 2024</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">MTV:n uutispäällikkö ja rikostoimittaja Päivi Hannula on koonnut suomalaisia katoamistapauksia käsittelevään kirjaansa <i>Väärän auton kyytiin</i> mysteeriksi jääneitä kohtaloita. Poikkeuksen tekee Ilpo Härmäläisen tapaus, joka luo uskoa siihen, että ehkä muidenkin kohtalot voisivat vielä selvitä, ehtihän Härmäläinen olla kadoksissa lähes 30 vuotta ennen läpimurtoa. Kaikkia tapauksia yhdistää se olettama tai fakta, että henkilöt ovat nousseet väärän auton kyytiin kohtalokkain seurauksin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Väärän auton kyytiin on laadukas teos. Siitä näkee, että kirjoittaja on asiantunteva rikostoimittaja. Toisinaan tuli olo kuin lukisin laajaa laadukasta reportaasia tai artikkelia, mutta se ei ole suinkaan huono asia. Pidin siitä, että Hannula ei hae lisädramatiikkaa tai keksi villejä teorioita, vaan pohjaa tekstinsä saatavilla olleisiin poliisin asiakirjoihin ja tekemiinsä haastatteluihin. Hän on pureutunut myös tapausten uutisointiin lähinnä poliisitiedotuksen näkökulmasta.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Hannula on kriittinen tutkija, joka kysyy ja kyseenalaistaa eikä pelkää nostaa esiin virheitä, joita poliisityössä on tehty ja jotka ovat olleet ratkaisevia tapausten pimeäksi jäämisessä. Oli pysäyttävää todeta miten monen tapauksen kohdalla poliisi on kuitannut omaisten hädän lähinnä kohauttamalla olkiaan ja toteamalla "kyllä routa porsaan kotiin ajaa". Näin on hukattu ratkaisevia ensimmäisiä tunteja ja päiviä, jolloin kadonneen jäljet ovat päässeet kylmenemään. Edes kadonneen löytyminen ei ole välttämättä tuonut selvyyttä tapahtumien kulusta saatikka syyllisestä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vaikka Hannula nostaa esiin epäkohtia, niin ei hän unohda myöskään onnistumisia. Ilpo Härmäläisen tapaus on hyvä esimerkki siitä, että jo varsin epätoivoiselta näyttänyt tapaus ratkesi alun virheistä huolimatta. Myös aikanaan tehdyt viisaat valinnat voivat myöhemmin tuoda apua, vaikka juuri sillä hetkellä ratkaisua ei löytyisikään. Hannula kiittää myös yksittäisiä tutkijoita tai tutkinnanjohtajia, kun he sen ansaitsevat.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Väärän auton kyytiin on mielestäni true crimea parhaasta päästä. Esiin pääsee myös suurelta yleisöltä hieman tuntemattomammiksi jääneitä tapauksia, mikä lisäsi ainakin omaa mielenkiintoani tätä kirjaa kohtaan. Suosittelen kaikille genrestä kiinnostuneille ja myös niille, jotka arvostavat laadukasta toimittajantyötä.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-26701703125896242422024-03-11T17:00:00.001+02:002024-03-11T17:00:00.307+02:00Lukupiirikirja: Vanikan palat<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_q4sJln_vFYt5Ty3A9LPIxVsxD_ajbiflpTclPn0gaqk3nPHbwcvCZnsWcs21raEwD2LIX_DF6E4YlZapJ0CGxRM_Hp34MKWCvM6E2cuBXm3Du-mxi0648SHqptsbmqqO9qGK1fgBobcnCx8Rv6qGkAY9hVnunY_LuAw6zYeMGxqjEZdrqSPR0NPqEfg/s4000/20240301_102223.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_q4sJln_vFYt5Ty3A9LPIxVsxD_ajbiflpTclPn0gaqk3nPHbwcvCZnsWcs21raEwD2LIX_DF6E4YlZapJ0CGxRM_Hp34MKWCvM6E2cuBXm3Du-mxi0648SHqptsbmqqO9qGK1fgBobcnCx8Rv6qGkAY9hVnunY_LuAw6zYeMGxqjEZdrqSPR0NPqEfg/s320/20240301_102223.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Hannu Väisänen: Vanikan palat</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Antero-sarja, osa 1</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Otavan äänikirja 2021, alkup. 2004</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">lukijana Juha Danson</span></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Luimme maaliskuun lukupiirikirjana Hannu Väisäsen Antero-sarjan avausosan Vanikan palat. Väisäsen tuotanto oli piiriläisten toivelistalla, joten valitsin tämän meille, vaikka etukäteen olinkin aika varma, että hänen tuotantonsa ei ole ehkä ihan minua varten. Olin oikeassa, mutta silti tässä oli jotain sellaista, mistä myös pidin. Ehkä tunnelmassa, ehkä kerronnassa, en edes tiedä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Päätin kuunnella tämän äänikirjana, sillä pikaselailun jälkeen totesin, että en välttämättä saa tätä itse luetuksi. Meinasi kyllä tulla äänikirjankin kanssa seinä vastaan, sillä aluksi lukija Juha Danson ärsytti minua valtavasti. Lopulta saatoin kuitenkin todeta, että hän ei itse asiassa niinkään lue vaan pikemminkin ääninäyttelee tämän kirjan, ja sen hän tekee valtaosin onnistuneesti.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Etenkin kirjan alussa tämä tuntui todella tyl-säl-tä ennen kuin pääsin kiinni tarinankerronnan tahtiin. Vanikan palat on aika hillitysti kuvattu kasvutarina lapsuusvuosilta. Antero on kirjailijan oma alter ego. Hän on taiteellinen ja mielikuvitukseltaan vilkas, mutta hyvin kurinalainen lapsi, joka varttuu veljessarjan kanssa kasarmialueella pääasiallisena kasvattajaan upseeri-isä ja vaihtuvat äitipuolet. Antero olisi varmasti tarvinnut enemmän tilaa ihmetellä ja olla luova, mutta monenlaista ehtii kasarminkin lapset toteuttaa aikuisten silmien välttäessä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Miljöö eli 1950-luvun kasarmialue oli ihan kiinnostava erilaisuudessaan. Sotavuosista ei ole vielä kovin pitkä aika, mikä näkyy paitsi perheissä myös elämässä laajemmin. Kuitenkin lapset ovat lapsia ja löytävät vallitsevista olosuhteista omat mieleenpainuvat leikkinsä, jotka joskus kyllä lukijana hieman pöyristyttivät: onkohan jossain oikeasti leikitty näin. Siinä missä aikuisten keskuudessa vallitsee tietty kasarmialueen hierarkia, on se nähtävissä myös lasten keskuudessa. Ei välttämättä vanhempien aseman mukaan, vaan enemmänkin iän ja luonteen sanelemana.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Ilman lukupiiriä en olisi tarttunut tähän kirjaan varmasti koskaan. Vaikka ensivaikutelma vaihtui kirjan edetessä ja tämä oli lopulta ihan ok kirjakokemus, en aio jatkaa sarjan parissa. Mukavuusalueelta poistuminen on usein ihan virkistävää, ja jälleen kerran saan kiittää siitä juuri lukupiiriä, mutta vielä kivempi on palata mukavuusalueelleen.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-61198812425796848722024-03-10T10:47:00.003+02:002024-03-10T10:47:55.830+02:00Kasvatti<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCeaXL9PmJUzpLrfTt2JJlI7HhJLe1ha_Pe3eK7kCQJHeQnNZPLGX5LlpahKi93lGgIr55VgweUAbRCBx06su17ViUSdUaLCeAaYUs5MY_OwGgXf2fQJTqs149yei7KCosF9QuU6jHlQ3z_0ADFcTWcklfI-Dr4Q82B7vhHP9GRxyAeSw80hfxH5_3azs/s4000/20240310_081616.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCeaXL9PmJUzpLrfTt2JJlI7HhJLe1ha_Pe3eK7kCQJHeQnNZPLGX5LlpahKi93lGgIr55VgweUAbRCBx06su17ViUSdUaLCeAaYUs5MY_OwGgXf2fQJTqs149yei7KCosF9QuU6jHlQ3z_0ADFcTWcklfI-Dr4Q82B7vhHP9GRxyAeSw80hfxH5_3azs/s320/20240310_081616.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Claire Keegan: Kasvatti</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">81 s., Tammi 2024</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Foster, 2010 & 2022</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suomentanut Kristiina Rikman</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Claire Keeganilta ilmestyi ensimmäinen suomennos loppuvuodesta 2023 ja jo nyt muutaman kuukauden kuluttua saimme lisää luettavaa. Kasvatti on vielä tiiviimpi kertomus kuin Nämä pienet asiat, mutta jättää vähintäänkin yhtä vahvan jälkimaun.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Petal on köyhän irlantilaisperheen tytär, joka lähetetään kaukaisten äidinpuoleisten sukulaisten hoiviin maatilalle. Hän ei tiedä kauanko hän tulee sijaisvanhempiensa luona olemaan. Arka ja sulkeutunut lapsi alkaa vähitellen avautua heidän luonaan, sillä nyt hän ensikertaa saa osakseen sellaista hoivaa ja rakkautta kuin lapsen tulisikin saada. Maatilalla Petal oppii, että onni on hauras asia ja vakaakin elämä voi kätkeä alleen suuria suruja.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kasvatti on mielestäni kaunis kirja. Niin vähäeleistä kuin kerronta onkin, piirtyy miljöö vahvana lukijan silmien eteen. </span><span style="font-family: georgia;">Kuvaukset tytön omasta kodista luovat voimakkaan vastakohdan maatilan siisteydelle ja säntillisyydelle. Maatilan töistä ja monipuolisista askareista, joita Petal pääsee oppimaan, jää runsas mutta kodikas olo. Lapsettomalla pariskunnalla on aikaa tytölle, heillä on halu ja mahdollisuus opettaa hyödyllisiä asioita välittömästi ja välillisesti.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Henkilöhahmot puolestaan ovat miljöötä monisyisempiä, mutta heidänkin suhteensa avautuu uutta ymmärrystä, kun tarina etenee. Alun etäisyydestä huolimatta sijaisvanhemmista alkaa pitää, jopa arvostaa heitä. Kysymyksiäkin jää, kuten että mikä Petalin isä oikein on miehiään. Loppukohtaus jää vahvana mieleen: ketä tyttö tarkoittaa? </span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-56273667054578307302024-03-05T15:35:00.001+02:002024-03-05T15:35:44.684+02:00Nollapäivä<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJCIW2heGgS9NHTarVvCu0s9Qb22HjfR8rHrzBas0FAdS3OYwWMdqLLW2YfCozFL6dCkdHNO2-E10ttqQLcMstS-czMKTzJcI2LW30ClKLq_R6ujct4eyQlFjp8xPZVf7079l1nzvC7Y_hw5s7zPkAVwaVeUnWHl4OSrstPvSOHrWBYeRZEsu-RlFDtUc/s3810/20240304_094026.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3810" data-original-width="2857" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJCIW2heGgS9NHTarVvCu0s9Qb22HjfR8rHrzBas0FAdS3OYwWMdqLLW2YfCozFL6dCkdHNO2-E10ttqQLcMstS-czMKTzJcI2LW30ClKLq_R6ujct4eyQlFjp8xPZVf7079l1nzvC7Y_hw5s7zPkAVwaVeUnWHl4OSrstPvSOHrWBYeRZEsu-RlFDtUc/s320/20240304_094026.jpg" width="240" /></a></div>Ruth Ware: Nollapäivä</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Otava 2024</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Zero Days, 2023</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">suom. Elina Koskelin</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Ruth Ware on suosikkijännärikirjailijani ja hänen uusi kirjansa menee aina oitis lukulistalleni. Hän onnistuu aina kirjoittamaan aivan erilaisen jännitystarinan ja luomaan kiinnostavia miljöitä. Omia suosikkejani ovat Valhepeli ja Lumimyrsky ehkäpä juuri miljöiden ja yllättävien käänteiden vuoksi. Käänteitä riitti myös Nollapäivässä, joka alkoi tiheällä jännityksellä, mutta jonka otteessaan pitävä verkko harveni loppua kohti. Olen aika pettynyt siihen, että tämä osoittautui hyvin ennalta-arvattavaksi.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Aviopari Jack ja Gabe ovat luoneet menestyksekkään uran IT-alalla turvajärjestelmien parissa. Työkseen he testaavat yritysten turvajärjestelmiä ja koittavat löytää tilojen ja tietojärjestelmien mahdollisia heikkouksia. He ovat pitelemätön tiimi niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Elämä järkkyy perustuksiltaan, kun Jack saapuu kotiin pieleen menneeltä työkeikalta tavallista myöhemmin ja löytää miehensä surmattuna. Jackin kauhuksi poliisin epäilevät katseet suuntautuvat häneen, mikä saa hänet pakenemaan virkavaltaa. Hänen on pysyttävä vapaana, jotta hän voisi löytää miehensä oikean murhaajan, sillä vankilasta käsin hän ei siihen pystyisi.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kun aloin lukemaan Nollapäivää, olin aluksi todella innoissani siitä miten huikean jännittävällä tavalla tarina alkoi. Melko pian kuitenkin totesin, että tämä ei missään nimessä ole Waren paras teos. Minua häiritsi aivan valtavasti se, miten Jackin surua ja fyysistä vointia kyllä sanoitettiin, mutta mikään noista tunteista ei välittynyt lukijalle asti. Lisäksi arvasin varsin varhaisessa vaiheessa kuka on sotkeutunut murhaan ja millainen loppukäänne Jackille on luvassa, joten jännityksen tuntu alkoi nopeasti hälvetä. Olen alkanut automaattisesti ladata Waren kirjoille korkeita odotuksia, mutta nyt tuli huti. Plussaa kuitenkin kiinnostavasta aiheesta turvajärjestelmien maailmassa, joka minulle on varsin vieras ala.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-47876586447531729412024-03-03T17:35:00.001+02:002024-03-03T17:35:21.126+02:00Helsingin alla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0WmaXAuVvm7cfSeCgbGVzRmTsW7Wk2ZemIBnZmHD4BVLV27l7HxHnJ2lzefu1nPnqRPVQtldjdSJyEA2Eu1ayOr0Z3M8Y66rXYZNdRaWDQf9_gP12sLtYHoI4Jpwwm1CdpEuxLq8gnA048IF3drxDsLAP0AMA08azuLlDNZ2FYltFSV1qiKngUkFieG4/s4000/IMG-20240229-WA0005.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0WmaXAuVvm7cfSeCgbGVzRmTsW7Wk2ZemIBnZmHD4BVLV27l7HxHnJ2lzefu1nPnqRPVQtldjdSJyEA2Eu1ayOr0Z3M8Y66rXYZNdRaWDQf9_gP12sLtYHoI4Jpwwm1CdpEuxLq8gnA048IF3drxDsLAP0AMA08azuLlDNZ2FYltFSV1qiKngUkFieG4/s320/IMG-20240229-WA0005.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Maria Turtschaninoff: Helsingin alla</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tammen äänikirja 2022, alkup. 2012</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Underfors</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">suom. Marja Kyrö</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">lukijana Sanna Majuri</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Olen vuosien varrella lukenut tai kuunnellut Maria Turtschaninoffin koko suomennetun tuotannon eli käytännössä voi sanoa, että koko tuotannon. Olen pitänyt niistä kovasti ja lumoutunut hänen luomistaan fantasiamaailmoista, mutta tätä taustaa vasten Helsingin alla oli hienoinen pettymys. En oikein edes tiedä mistä kiikasti, mutta jotenkin tämä ei nyt vain lähtenyt samalla lailla kuin suurin osa hänen muista kirjoistaan.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Alva on teini-ikäinen tyttö, josta on aina tuntunut hieman siltä, että hän ei ole kuin muut. Hän viihtyy varjoissa mahdollisimman näkymättömänä ja hänellä on sisäsyntyinen tarve kontrolloida ympäristöään pysymällä alati valppaana ja tietoisena niin tilasta kuin ihmisistäkin. Yllättäen Alva tutustuu Nide-nimiseen komeaan nuorukaiseen, joka tuntuu osaavan kertoa mistä Alva oikein oikeasti on syntyjään kotoisin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Nide johdattaa hänet Helsingin alla olevaan kaupunkiin, jota kansoittavat erilaiset kansanperinteestä tutut olennot, kuten noidat ja peikot. Paikkaa on hallinnut Varjokuningas, joka on syösty vallasta, mutta Varjokuninkaan aarre on jäänyt niille sijoilleen. Alistadissa on tyyppejä, jotka ovat valmiita keinottelemaan vaikka mitä saadakseen sen haltuunsa. Kun Alvan muisti menneisyytensä suhteen alkaa vähitellen palata, on liian myöhäistä perääntyä. Tapahtumien käänteissä on mukana myös Alvaan ihastunut Joel, joka seurasi Alvaa ja Nideä salaa maan alle.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tässä kirjassa tapahtuu paljon. Ollaan Helsingissä ja sen alla, mutta yhtä lailla piipahdetaan Närpiössä ja matkataan vauhdilla Lapin tuntureille. On petoksia, muistinmenetys ja -paluu, ihastumista ja rakastumista, pahantahtoista taikuutta ja pyrkimys kääntää asiat oikealle tolalle. Kaaosmainen voisi olla yksi termi kuvaamaan sisältöä, vaikka juoni on kyllä ihan looginen ja kerronta selkeää - sisältöä vain on ehkä hieman liikaa enkä erityisesti pitänyt hahmoista.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-82189275978548211602024-02-29T17:20:00.004+02:002024-02-29T17:20:00.133+02:00Erämaa<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjz2cXBFqv9Kn1tYYb94Lv9uaYVLBWcC7gTcf_hSAHMAH0zaIPhzSRmjSLkyzpKRovwEav58oh2l7H7mQiv1J7EVsmy6wOzPVLgxaFbkug2NrbILSNgGvM1DucNdGaktrFGb0RKYCsiIm2PInOwa7DjhhtXSqx71qiXkmS6CKZuvw3CwKSp7EXJUPpQMHM/s4000/IMG-20240229-WA0007.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjz2cXBFqv9Kn1tYYb94Lv9uaYVLBWcC7gTcf_hSAHMAH0zaIPhzSRmjSLkyzpKRovwEav58oh2l7H7mQiv1J7EVsmy6wOzPVLgxaFbkug2NrbILSNgGvM1DucNdGaktrFGb0RKYCsiIm2PInOwa7DjhhtXSqx71qiXkmS6CKZuvw3CwKSp7EXJUPpQMHM/s320/IMG-20240229-WA0007.jpg" width="241" /></a></div>Stina Jackson: Erämaa</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Otavan äänikirja, 2020</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Ödesmark</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">suomentanut Jaana Nikula</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">lukija: Pirjo Heikkilä</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Stina Jacksonin Erämaa on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa, joten päätin napata sen kuunteluun uutta äänikirjaa valitessani. Odotin tältä aika tiivistä jännitystä, mutta en löytänyt tästä sitä oikeastaan ollenkaan. Miljöö ja juonenkäänteet luovat sille hyvät puitteet, mutta jotenkin kerronta jää kuitenkin latteaksi. Kuuntelin kirjan kuitenkin loppuun, vaikka harkitsinkin kesken jättämistä, sillä ei tämä perhesuhteiden kuvauksena huono ollut.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Liv asuu Norlannin syrjäkylillä isänsä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Hän tuntee olevansa kuin puristuksissa, sillä jo teini-iästä saakka hän on halunnut lähteä pois. Isän tiukka ote on pitänyt tyttären kotona aina, kun tämä on yrittänyt lähteä. Vidar-isä tunnetaan paikkakunnalla varakkaana, mutta itarana miehenä, joka on rikastunut muiden kurjuudella ostamalla heiltä metsiä näiden heikkoina hetkinä. Kyläläisten pisteliäät katseet suuntautuvat myös tyttäreen, jonka puristavaa ahdinkoa ei ulospäin näe.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Perhe ei siis ole mitenkään suosittu, pikemminkin päin vastoin. Huhutaan, että Vidar säilyttää suurta omaisuuttaan kassakaapissa omassa vaatehuoneessaan. He olisivat helppoa riistaa, jos joku päättäisi korjata menneet vääryydet. Kun Vidar katoaa, kylillä kohistaan monenlaista. Sitäkin, että Liv olisi kaiken takana, vaikka ei ole. Lukijalle paljastuu jo varhaisessa vaiheessa mitä paikalliset elämäntaparikolliset suunnittelivat, mutta silti loppuratkaisu hieman hätkähdyttää.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-75754640966166285022024-02-27T19:00:00.005+02:002024-02-27T19:00:00.353+02:00Fredrika Charlotta o.s. Tengström - Kansallisrunoilijan vaimo<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn_CVum3rEHQ25Yj2kMJ11sKBgwk0E104pJuHiIMCGboYYEGPlOBRJsvBOEKRCTAuOkYY0PGFOSWeJ2ihVRX28qb-i23WSpInFoF4LRgMphiCww5OC5oPirkYAd0UAXh5CA7mA25ahkDxtlEprGoL2n3cm4VgYw9PVFPSbOWKBiGBbO_GYAfBDKUeGJRM/s4000/IMG-20240218-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjn_CVum3rEHQ25Yj2kMJ11sKBgwk0E104pJuHiIMCGboYYEGPlOBRJsvBOEKRCTAuOkYY0PGFOSWeJ2ihVRX28qb-i23WSpInFoF4LRgMphiCww5OC5oPirkYAd0UAXh5CA7mA25ahkDxtlEprGoL2n3cm4VgYw9PVFPSbOWKBiGBbO_GYAfBDKUeGJRM/s320/IMG-20240218-WA0001.jpg" width="241" /></a></div>Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström - Kansallisrunoilijan vaimo</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tammi 2007</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">käsikirjoituksesta suomentanut Raija Viitanen</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kun puhutaan Runebergista, valtaosan ensimmäinen ajatus on: hän on se kirjailija, jonka vaimo leipoi torttuja! Fredrika Runeberg tosiaankin muistetaan parhaiten kuuluisiksi nousseista tortuistaan, joilla suomalaiset herkuttelevat 5. helmikuuta, mutta harva tietää Fredrikan itsensäkin olleen kirjailija.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Luimme lukupiirin helmikuun kirjana hänen esikoisromaaninsa Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä, jonka jälkeen halusin lukea lisää myös Fredrikan elämästä. Merete Mazzarellan kirjoittama elämäkerta nostaa esiin tuotteliaan kirjoittajan, jonka arkea värittivät taloustyöt ja lastenhoito. Fredrikalle kirjoittaminen tarjosi hengähdystauon kaikesta muusta, vaikka usein hän pystyikin kirjoittamaan vain pienen hetken muiden vielä nukkuessa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Pidin tästä kirjasta. Mielestäni Mazzarella on kirjoittanut Fredrika Runebergin elämästä kiinnostavasti ja suorastaan vetävästi, vaikkakin Fredrikan kirjallisten teosten analyysiin keskittyvät luvut olivat mielestäni hieman kuivia. Toki niissäkin nostetaan esille asioita, jotka Fredrikan elämässä heijastuivat hänen kirjoituksiinsa, mutta paljon myös ihan puhtaasti analysoidaan niiden kirjallisia ansioita. Niistä puuttuu se sama elämänmaku, joka on Fredrikan elämää kuvaavissa luvuissa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Opin tämän kirjan kautta valtavasti uutta Runebergien vaiheista ja erityisesti Fredrikan elämästä. Tiesin Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjan tiimoilta, että Fredrikalla oli heikko kuulo, mutta nyt sain tietää myös syyn siihen (ankara nokkoskuume). Huono kuulo jätti Fredrikan vuosien myötä yhä ulkopuolisemmaksi, koska keskustelu ja sosiaaliset tilanteet muodostuivat haastaviksi. Siitä syystä joillakin aikalaisilla saattoi olla hänestä aivan väärä mielikuva.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Runebergeja kohtasi suuri suru, kun heidän esikoistyttärensä menehtyi pienenä. Mazzarella valottaa kirjassaan, että ainakin aviomies uskoi Fredrikan toivovan tyttölasta ja taisi se tottakin olla, mutta sen sijaan he saivat sarjan poikia. Heidän kanssaan Fredrika kävi myöhemmässä vaiheessa laajaa kirjeenvaihtoa, etenkin kun he aviomiehensä halvauksen jälkeen olivat entistä sidotummat kotiin. Tuona aikana muu kirjoittaminen jäi, mitä hän suri kirjeissään elinikäiselle ystävälleen Augustalle.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Runebergien avioliitto ei ollut aina aivan helppo, sillä Johan Ludvigilla oli tunnetusti useampia avioliiton ulkopuolisia suhteita ja ihastuksia. Tämä kaikki satutti Fredrikaa, mutta oli avioliitossa myös hyviä hetkiä. Fredrika esimerkiksi sai mieheltään tukea ja rohkaisua kirjoittamiseensa, mikä ehkä kertoo siitä, että puolisot olivat tietyissä asioissa varsin tasa-arvoisia. Suuren yleisön silmissä Fredrika kuitenkin jäi miehensä varjoon, mutta kuten Mazzarellakin herättelee lukijoitaan pohtimaan: olisiko Fredrika Runeberg julkaissut teoksiaan ja nauttinut aikanaan arvostusta, jos hän ei olisi ollut myös Runeberg?</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-5959232990537306152024-02-22T17:30:00.001+02:002024-02-22T17:30:00.249+02:00Kiinalainen juttu: 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtAcpM_yUp64g8RTG9UITDPCzHih0imn55lomkkWm50fBrNsGCC2gam2Ns6b4_xk0LVg85J_AkH0alqvAaOrFiIkIr2CgrRqTwVq0IDSrHlCSQGyax9aS73SqA2CRW2ENTxG-vp3D-C5UWFrbk88XCkluq8U-UaFcuHaM4W8a3El2jorpsCNi24Mv3J18/s4000/20240219_105212.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtAcpM_yUp64g8RTG9UITDPCzHih0imn55lomkkWm50fBrNsGCC2gam2Ns6b4_xk0LVg85J_AkH0alqvAaOrFiIkIr2CgrRqTwVq0IDSrHlCSQGyax9aS73SqA2CRW2ENTxG-vp3D-C5UWFrbk88XCkluq8U-UaFcuHaM4W8a3El2jorpsCNi24Mv3J18/s320/20240219_105212.jpg" width="240" /></a></div>Mari Manninen: Kiinalainen juttu - 33 Kiina-myyttiä, jotka vaativat kumoamista</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Atena 2018</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">äänikirjan lukija: Sari Haapamäki</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br />Kuuntelin joitakin vuosia sitten Mari Mannisen tietokirjan <a href="https://kirjakaapinavain.blogspot.com/2019/12/yhden-lapsen-kansa.html" target="_blank">Yhden lapsen kansa</a>, joka kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta. Teos oli todella silmiä avaava ja mieleenpainuva, niin sanotusti täyden kympin tietokirja. Siksi alunperin kiinnostuin myös tästä Kiinalaisesta jutusta, mutta täytyy sanoa, että tämä ei ainakaan äänikirjana noussut ihan samalle tasolle kuin Yhden lapsen kansa. Täydensinkin kirjakokemustani vielä palaamalla joihinkin kohtiin fyysisen kirjan kautta.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Mari Manninen on tietokirjailija ja toimittaja, joka on myös asunut Kiinassa ja on siis saanut ensikäden kokemusta kiinalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmenosta. Hän on valikoinut kirjaansa 33 Kiina-myyttiä, jotka hänen mielestään vaativat kumoamista. Myyttejä murretaan niin ruokakulttuurin ja sosiaalisten normien kuin teknologian ja ympäristöasioiden saralta. Kirjan lopussa myytit vielä kerrataan ja lukija saa myös testata tietonsa pienen testin avulla, mikä oli mielestäni hauska idea.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Koska aihe on laaja ja eri elämänaloja kattava, äänikirjakokemus muodostuu osin hieman sirpaleiseksi. </span><span style="font-family: georgia;">Kielellisesti tämä on mielestäni yhtenevä ja eheä kokonaisuus, samoin asioita käsitellään samalla tavalla faktoihin perustuen, joten ongelma tai haaste on lähinnä formaatissa. </span><span style="font-family: georgia;">Arvioisinkin, että tämä toimii paremmin itse luettuna.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kiinalainen juttu toi eteen monta sellaista asiaa, joita itsekin on tottunut pitämään totuuksina sen kummemmin kyseenalaistamatta. Tapakulttuurin avaaminen, tilastotiedon esiin nostaminen ja yhteiskunnallinen laajempi kuvaus saivat minut ajattelemaan asioita uudella tavalla eli myytit todella murtuivat. Tällainen kirjallisuus on tärkeää, jotta väärän tiedon ja mielikuvien leviäminen saataisiin katkaistua. Itseeni kuitenkin eniten osui lause, joka ei murra myyttiä, mutta herättää miettimään syy-seuraussuhteita:</span></div><div style="text-align: left;"><blockquote style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">-- Kiina on maailman suurin hiiliodioksidipäästöjen lähde, ja ilmastonmuutosjutut kuvittuvat oikeutetusti Pekingin harmaudella. Kiinan päästöt ovat länsimaalaisille myös omantunnon kysymys, sillä Kiina valmistaa meidänkin kulutustavaramme kännyköistä farkkuihin ja joulukuusenkoristeisiin. Olemme ulkoistaneet ympäristöongelmamme kiinalaisten hengitettäviksi. (s. 142)</span> </blockquote></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Niinpä niin, meidän tulee sittenkin kantaa kortemme kekoon myös täällä Suomessa, jotta ilmasto voisi paremmin. Olen lopen kyllästynyt siihen argumenttiin, että miksi meidän suomalaisten pitäisi esimerkiksi hillitä kulutustamme tai miettiä ekologisesti kestäviä valintoja, kun suurin ongelma on Kiinassa/Intiassa/Aasiassa. Vastaan: siksi, että me olemme osa tämän ongelman syntyä tai vähintäänkin ylläpitoa.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-56953297849710974442024-02-19T20:00:00.017+02:002024-02-19T20:00:00.358+02:00Kiltti tyttö, julma kosto<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd0qsGMyd46lOXm1lauLA89N2AiDDr31eCqrqtQRihgkp2k0tMslqri0jnjy3Nc8OZvXC_fPau7eCZZyi1xIN5AHD95fL3lg-x0FiAZYY3z5k9pvTZ5N5XYYwy2_SLTI1zXPP4q1Rcmax_e5tX-jDecGU4bMw2Less_At3KVxHd7JUXFb4wDEykxoY2kM/s4000/20240212_091756.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhd0qsGMyd46lOXm1lauLA89N2AiDDr31eCqrqtQRihgkp2k0tMslqri0jnjy3Nc8OZvXC_fPau7eCZZyi1xIN5AHD95fL3lg-x0FiAZYY3z5k9pvTZ5N5XYYwy2_SLTI1zXPP4q1Rcmax_e5tX-jDecGU4bMw2Less_At3KVxHd7JUXFb4wDEykxoY2kM/s320/20240212_091756.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">sarjan 2. osa</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kariston äänikirja 2023</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Good Girl, Bad Blood</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="background-color: #fff0f9; color: #313131; text-align: left;">lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen, Yasmine Yamajako</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="background-color: #fff0f9; color: #313131; text-align: left;">suom. Leena Ojalatva</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div>Kiltin tytön murhaopas vei siinä määrin hyvin mukanaan, että piti hetipian rynnätä kuuntelemaan jatko-osaa Kiltti tyttö, julma kosto. Pippa on alkanut Ravin kanssa pitää podcastia, jossa käsitellään murhaoppaassa ratkaistun Andie Bellin tapauksen oikeudenkäyntiä. Samalla kuullaan mitä Little Kiltoniin kuuluu nyt, kun moni on alkanut nähdä kotikaupunkinsa uusin silmin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Koska Andie Bellin tapauksen selvittäminen vei vaaraan niin Pippan kuin hänen rakkaimpiaankin, hän on päättänyt ettei enää ala tutkia uusia juttuja. Niin hän sanoo aluksi myös ystävälleen Connorille, joka pyytää Pipin apua. Hänen veljensä Jamie on kadonnut eikä poliisi tee mitään, sillä Jamie on ennenkin lähtenyt omille teilleen ja palannut aina parin päivän kuluttua takaisin. Päivät kuluvat eikä Jamieta näy. Pip tarttuu tapaukseen ja melko pian hänelle selviää, että Jamie on tainnut sotkeentua isompaan vyyhtiin. Eniten askarruttaa, kenen kanssa Jamie on jutellut verkossa ennen katoamistaan.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kiltti tyttö, julma kosto on yhtä jännittävä kuin Murhaopas, mutta perussävyltään tämä on mielestäni paljon avausosaa synkempi. Andie Bellin tapaus on jättänyt syvät jäljet Pipiin ja oikeudenkäynti pitää asioita pinnassa. Kun hän ryhtyy tutkimaan Jamien katoamista, hän alkaa laiminlyödä kouluaan ja valehtelee läheisilleen. Hän toimii kuin pakon ajamana, toisinaan jopa aggressiivisesti.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Podcastin myötä Andie Bellin tapaus ja Pippan rooli sen ratkaisussa on noussut viraaliksi, mikä lisää Pippaan kohdistuvaa huomiota. Toiset leimaavat hänet valehtelijaksi ja kirjoittavat hänestä armottomaan sävyyn, toiset taas luottavat häneen kuin vuoreen. Se on melkoinen tilanne vasta aikuistumisen kynnyksellä olevalle nuorelle. Mielestäni on selvää, että Pip kaipaisi henkistä tukea ja jopa ihan ammattiapua, mutta sellaista ei tunnu olevan tarjolla, vaikka vanhemmat ovatkin huolissaan. Lohtua tarjoaa Ravi, mutta myös Pipin isä suhtautuu mielestäni hienosti tyttäreensä ja kasvattaa häntä ymmärryksellä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Odotan kovasti huhtikuussa ilmestyvää sarjan kolmatta osaa, sillä nämä kirjat ovat kyllä olleet huippuhyviä ja jännittäviä. Toivon, että asiat kääntyvät Pipin kannalta parhain päin. Sain muuten juuri viime viikolla kuulla, että ensi viikolla ilmestyy myös sarjan esiosa Kiltin tytön murhaleikki, joka täytyy toki myös lukea.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-74374967326571217762024-02-16T16:00:00.003+02:002024-02-22T10:43:55.145+02:00Hakoisten Anna<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhliBNgJ65e_RQ0sr5lmD359iV9f6O6au1xrQH0siQ2i1jZ_p9CaNQCe5t2rcdRDyk2jbZqV0sViISUlmXDfQdmv3HxPZV7M38pJ_hPpNX4zCxwQCpvgIKmh2GmKmYOk9E-LUUtjkgicr1FhDTdMG6w_WDANStEQTb1Toyo4aEJfeDc7qqTpB16UvsMUck/s4000/IMG-20240203-WA0006.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhliBNgJ65e_RQ0sr5lmD359iV9f6O6au1xrQH0siQ2i1jZ_p9CaNQCe5t2rcdRDyk2jbZqV0sViISUlmXDfQdmv3HxPZV7M38pJ_hPpNX4zCxwQCpvgIKmh2GmKmYOk9E-LUUtjkgicr1FhDTdMG6w_WDANStEQTb1Toyo4aEJfeDc7qqTpB16UvsMUck/s320/IMG-20240203-WA0006.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">R.M. Rosenberg: Hakoisten Anna</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Hakoisten naiset 1</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tammen äänikirja 2022</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">lukijana Sanna Majuri</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div>Olin ohittanut Riikka-Maria Rosenbergin Hakoisten Annan pikaisella vilkaisulla sen ilmestymisaikaan, ja tuskin olisin kirjaan tullut nytkään tarttuneeksi, jos en olisi tammikuun lopussa sattunut lukemaan Ylen uutista <a href="https://yle.fi/a/74-20070771" target="_blank">Rosenbergin uskomattomasta kirjelöydöstä</a>. Sattumalta löydetyt kirjeet olivat osoitettu hänen uuden Vapaaherratar-romaaninsa päähenkilölle Helena von Burghausenille. Tämä herkullinen yhteensattuma sai minut oitis kuuntelemaan Hakoisten Annan, jotta voisin jatkaa sarjan parissa. Pidin kirjasta todella paljon, joten onnekas yhteensattuma tämäkin!</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Hakoisten Anna on 1700-luvun alussa elänyt Anna Magdalena Lilliebrunn, joka meni vuonna 1757 Hakoisten kartanon perijän Karl Gustav Ugglan kanssa. Liitto oli järjestetty eikä hänen asemansa Ugglan suvun keskuudessa ollut helppo, vaikka Rosenberg kuvaakin avioliittoa rakkaudentäyteiseksi ja valtaosin onnelliseksi. Säilyneet oikeuden asiakirjat kertovat Karl Gustavin olleen äkkipikainen mies eikä hän suinkaan ollut ainoa Ugglan perheen jäsen, joka oli oikeuden edessä milloin missäkin asiassa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vaikka Annan elämästä ei ole kertomassa kuin joitakin virallisia asiakirjoja ja merkintöjä kirkonkirjoissa, tekee Rosenberg hänet jälleen eläväksi. Mielikuvituksensa voimalla ja historiantuntemustaan hyödyntäen hän on kirjoittanut vetävän ajankuvan 1700-luvun kartanonrouvan elämästä, yhden mahdollisen version Anna Magdalena Lilliebrunnin avioliitosta ja arkielämästä. Nautin suuresti vetävästä tarinankerronnasta, joka tekee 1700-luvun seuraelämän, muodin ja yhteiskunnan ainakin minulle myös aiempaa tutummaksi. Oma historiantuntemukseni painottuu Hovimäki-sarjan kautta lähinnä 1800-luvulle ja sitä myöhempään aikaan, joten oli hauskaa uppoutua johonkin tutun oloiseen mutta silti vähän erilaiseen aikaan.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Rosenberg on valinnut kirjalleen päähenkilön nykyisen kotikartanonsa entisten asukkaiden joukosta. Lilliebrunnit ja Ugglat taitavat olla jo unohtumassa olevia aatelissukuja, sillä niin paljon kuin historiallisia romaaneja olenkin lukenut ja lisätietoa netistä penkonut, en ollut näihin nimiin törmännyt muistaakseni kertaakaan aikaisemmin. Katson Rosenbergille isoksi ansioksi sen, että hän on tehnyt perusteellista työtä etsiessään tietoa näistä suvuista, sillä mikäpä olisi niin kiehtovaa kuin huolellisen taustatyön seurauksena syntynyt mikrohistoria.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-83263347973728298232024-02-07T19:26:00.007+02:002024-02-07T19:26:58.562+02:00Lukupiirikirja: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxikf8dfods0Z9XtbsnC97xRurJTr5c-aptMEXPBGYyz22Vgzlv9R1LiGvS902SMJtoQLnQYTmlRLNtd3A8CvjzEuUiAq_x6dOk-wiEc1is0v-AzpctTPpPPj4FtJLCgFpXSmL8msgmFAGapPBmw8DswurhaNvWpWOF_45dgjbNS5n9FoiRlBKRp_qww/s4000/IMG-20240207-WA0006.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxikf8dfods0Z9XtbsnC97xRurJTr5c-aptMEXPBGYyz22Vgzlv9R1LiGvS902SMJtoQLnQYTmlRLNtd3A8CvjzEuUiAq_x6dOk-wiEc1is0v-AzpctTPpPPj4FtJLCgFpXSmL8msgmFAGapPBmw8DswurhaNvWpWOF_45dgjbNS5n9FoiRlBKRp_qww/s320/IMG-20240207-WA0006.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">WSOY 1981</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. Fru Katarina Boije och hennes döttrar, 1858</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suom. Tyyni Tuulio</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Lukupiirimme helmikuun kirjana on Fredrika Runebergin esikoisromaani Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä - Kertomus isonvihan ajoilta. Olen jo pitkään halunnut tutustua kansallisrunoilijamme vaimon teksteihin, joten lukupiiri antoi sille loppusysäyksen. On uskomatonta, että huolimatta isosta työmäärästään kotitaloustöissä ja lastenkasvatuksessa Fredrika jaksoi tehdä myös luovaa työtä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Rouva Katarina Boije on Hatanpään kartanon voimakastahtoinen emäntä, joka määrätietoisella otteellaan pyrkii pitämään järjestyksessä niin tyttärensä kuin alustalaisensakin. Vanhempi tytär Margareta, joka osoittautuu kärsivälliseksi ja urheaksi, päätyy olosuhteiden pakosta tekemään vastoin äitinsä toiveita. Siitä huolimatta hän seisoo tekojensa takana eikä aio antaa minkään erottaa itseään alempisäätyisestä aviomiehestään. Nuorempi tytär Cecilia sen sijaan on taipuisampi ja herkempi luonne, joka myös vähitellen kasvaa näkemään pinnan alle.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tämä on pääjuoneltaan aika yksinkertainen teos, mutta saa väriä erinäisten kohtaamisten synnyttämistä konflikteista ja erimielisyyksistä. Hahmot ovat voimakkaita, muutkin kuin Katarina Boije. Itse henkilökohtaisesti pidin häntä hyvin vastenmielisenä hahmona, vaikka ajankuvaan nähden on toki totta, että lapset olivat holhoojansa käskyvallan alaisia. Tyttärissä kuitenkin ilmenee Fredrika Runebergin omia ajatuksia naisten itsenäisyydestä miehiin nähden.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tapahtumien sijoittaminen isonvihan aikoihin tekee teoksesta siinä mielessä kiinnostavan, että harvemmin jos koskaan on tullut tuolle ajanjaksolle sijoittuvaa kirjaa luettua. 1800-luvun suomenmielisyys, jota J.L. Runeberginkin teokset olivat omiaan ilmentämään, on saatu mielestäni onnistuneesti istutettua myös yli 100 vuotta aikaisempaan ajankohtaan, jolloin alkoi todellisuudessakin olla jo merkkejä kansallistunteen heräämisestä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kun vanhan romaanin kieleen pääsi kiinni, lukeminen oli varsin nopeaa ja tarina eteni reippaasti. Ei tämä minulle henkilökohtaisella tasolla ollut mikään timanttinen lukukokemus, mutta ymmärrän tämän kirjan arvon kirjallisuudessamme. Omana aikanaan tämä on ollut jopa radikaali romaani, minkä näin lukemisen jälkeen pystyn hyvin näkemään.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-91294791870941094892024-02-04T18:30:00.001+02:002024-02-04T18:30:00.243+02:00Sysimusta sydän<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnkvdMCV8e2OejDTHpKZoDIIzohg17KSlhdKFpNVzX1K-yALww4Fq66lWHK8AiBzwRypjbzK7aYaPjL396ewbKw58jdl2RyUhUaryDidv4I1_tmLqLv9x9v9KMKj9MNo6A5pdTc08r4lr_pGBCoBFBomytB5YCIkBHP0SOJ6Ad5XF8MaKfM9xeT14HKvM/s4000/IMG-20240203-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnkvdMCV8e2OejDTHpKZoDIIzohg17KSlhdKFpNVzX1K-yALww4Fq66lWHK8AiBzwRypjbzK7aYaPjL396ewbKw58jdl2RyUhUaryDidv4I1_tmLqLv9x9v9KMKj9MNo6A5pdTc08r4lr_pGBCoBFBomytB5YCIkBHP0SOJ6Ad5XF8MaKfM9xeT14HKvM/s320/IMG-20240203-WA0003.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Robert Galbraith: Sysimusta sydän</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Cormoran Strike osa 6</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Otavan äänikirja 2022</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. The Ink Black Heart</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suom. Ilkka Rekiaro</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">lukija: Eero Saarinen</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">36 tunnin mittainen äänikirjajärkäle haukkasi valtaosan kuunteluajastani tammikuussa. Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimisto saa sarjan kuudennessa osassa päätehtäväkseen selvittää kuka murhasi Sysimusta sydän -animaatiosarjan luojan Edie Ledwellin ja haavoitti vakavasti toista sarjan tekijää. Joka puolella tutkimuksia etsivät törmäävät nettitrolli Anomiaan, joka on jo pidemmän aikaa kiusannut Edietä, sekä joukkoon muita Sysismusta sydän -faneja, jotka eivät aina oikein pitäneet tekijöiden lausunnoista tai tekemisistä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Ledwellin tapaus on niin moniulotteinen, että ei sitä olisi voinut 36 tuntia lyhyemmässä tarinassa kertoakaan. En kokenut kertaakaan pitkästymistä tai ajatellut että tarinaa olisi voinut tiivistää, sillä Galbraithin juonikuviot pitävät hyvin otteessaan ja tuovat koko ajan esiin niin mielenkiintoisia teorioita, että niitä haluaa ratkoa mukana. Tällä kertaa hetken jo luulin tietäväni syyllisen, mutta koin kuitenkin lopussa yllätyksen. Jälleen kerran pienet yksityiskohdat olivat ratkaisevia.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tästä sarjasta on tullut yksi suosikeistani mitä dekkareihin tulee. Pidän Striken ja Robinin välisestä dynamiikasta, joka on sekoitus aitoa ystävyyttä, ammatillista kunnioitusta ja tasaveroisuutta sekä ihan ripauksen verran myös kummankin osapuolen kieltämiä tunteita. Pidän heidän hahmoistaan yksilöinä mutta erityisesti työparina. Galbraith on mielestäni hyvä kuvaamaan ihmisiä.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-31627984900566175232024-02-04T12:15:00.001+02:002024-02-04T12:15:00.156+02:00Eräänä elokuun iltana<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdyDAUWSvOyuoYuv0jVoFW1-fstVuOK7_XKwzPgXCWrmt7ZzYlkW5xCjte-ewl1IMg1bqBPnYmcmcPh56TIHsh2p1bOlAJCWUIHOnrMczXh1OrNevFVf3pQN2Bx0fGy_2nI2bR_sFXqi20h9vTrJOyWNj0E51a7xbh5B33hDeKQKQy2nR0fWkoCdgHkUM/s4000/IMG-20240128-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdyDAUWSvOyuoYuv0jVoFW1-fstVuOK7_XKwzPgXCWrmt7ZzYlkW5xCjte-ewl1IMg1bqBPnYmcmcPh56TIHsh2p1bOlAJCWUIHOnrMczXh1OrNevFVf3pQN2Bx0fGy_2nI2bR_sFXqi20h9vTrJOyWNj0E51a7xbh5B33hDeKQKQy2nR0fWkoCdgHkUM/s320/IMG-20240128-WA0001.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Victoria Hislop: Eräänä elokuun iltana</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Bazar 2022</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. One August Night, 2020</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suom. Laura Kataja</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tammikuun lukupiirikirjamme <a href="https://kirjakaapinavain.blogspot.com/2024/01/lukupiirikirja-saari.html">Saari</a> kuljetti upeaan miljööseen ja hienoon tarinaan. Pidin kirjasta kovasti, vaikka siinä oli heikotkin kohtansa. Harvoin tartun jatko-osaan näin hanakasti, mutta Eräänä elokuun iltana ilmestyi yöpöydälleni pikavauhtia. Pidin tästäkin, vaikka ei tämä ihan Saaren veroinen mielestäni ollut.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Eräänä elokuun iltana palaa Spinalongan leprapotilaiden paluun iltaan. Viimeisetkin leprasiirtolassa eläneet ovat saaneet terveen paperit ja Plakan kylässä järjestetään sen kunniaksi suuret juhlat. Maria Petrakisille tuo ilta on samalla haaveiden täyttymys, mutta myös suuren surun päivä. Illan aikana tapahtunut henkirikos suistaa raiteiltaan niin Marian ja hänen isänsä elämät kuin myös Vandoulakisin perheen. </span><span style="font-family: georgia;">Saari kuvasi tapahtumia tuon illan jälkeen aika tiiviisti, mutta tässä kirjassa päästään kuulemaan tarkemmin mitä sen jälkeen tapahtui Vandoulakisin serkuksille Andreakselle ja Manolikselle, miten Marian elämä sai jälleen uuden käänteen ja millaisia ratkaisuja itse kukin elämässään sittemmin teki.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Ihan aluksi minun oli todella vaikea päästä yli siitä, että joidenkin hahmojen nimet olivat muuttuneet hieman. Olin turhautunut. Mietin voisiko kirjailija sen verran katsoa, että jos palaa 15 vuoden jälkeen samojen hahmojen pariin, niin katsoisi edes nimet kohdilleen. Jouduin tietoisesti sulkemaan tuota ärsytystä mielestäni, jotta pystyin jälleen nauttimaan miljööstä ja tarinankerronnasta. Vasta jälkisanojen viimeisessä kappaleessa käy ilmi, että Hislopin Kreikan kielen ja kulttuurin osaaminen on kehittynyt vuosin varrella niin, että hän on tehnyt nimien oikeinkirjoitukseen muutoksia. Eikö tätä olisi voinut todeta jo heti alussa, niin olisin voinut nauttia kirjasta ensi sivuilta alkaen? Sillä olisi taatusti ollut vaikutusta kokonaiskuvaan, sillä itse hahmoissa ja miljöössä ei ollut mielestäni mitään vikaa.</span></div> <p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-88057805887693308052024-02-03T11:36:00.006+02:002024-02-03T11:36:53.322+02:00Martta: Nainen joka kuoli eläessään<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimFEVz5V3C9y7ik-sQbXAhNCWdDBSxH6hqwRNnidI_6WF2OUbNXk53kHVXtzW2XgaUI8XHNDLB9BTBNtTFDn87bdiuIolPzZsoa15d-QUKvm5In9YLCc9_ZZNV1TGzq2iF4kA0MILwEq1EPfuB7gVpzxqU-3hB1RFsJxWeKhBflcS3Q6gJpku2l4pn55w/s3581/IMG-20240203-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3581" data-original-width="2980" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimFEVz5V3C9y7ik-sQbXAhNCWdDBSxH6hqwRNnidI_6WF2OUbNXk53kHVXtzW2XgaUI8XHNDLB9BTBNtTFDn87bdiuIolPzZsoa15d-QUKvm5In9YLCc9_ZZNV1TGzq2iF4kA0MILwEq1EPfuB7gVpzxqU-3hB1RFsJxWeKhBflcS3Q6gJpku2l4pn55w/s320/IMG-20240203-WA0001.jpg" width="266" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Jenni Pääskysaari: Martta - Nainen joka kuoli eläessään</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Storytel Original äänikirja 2024</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">lukijana Jenni Pääskysaari</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Jenni Pääskysaaren uusin kirja Martta herätti kiinnostukseni äänikirjapalvelun mainosklipin perusteella. Kirja kertoo 1970-luvulla työpaikkansa hissiin jumiin jääneestä Martasta, joka odotti apua kahden viikon ajan. Samalla kirja kertoo Pääskysaaren arjesta ja Martan tarinaan liittyvästä selvitystyöstä. Pääskysaari pohtii elämäänsä ja hidastamisen tarvettaan ja puhuu samalla toisenlaisen elämän eläneelle Martalle.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kuuntelin tämän kirjan yhtenä aamuna ennen iltavuoroon lähtöä. Jenni Pääskysaaren ääntä on miellyttävä kuunnella ja tarina soljuu sujuvasti eteenpäin. Jos tätä erehtyy luulemaan Martan elämäkerraksi, tulee pettymään. Kyllä tämä toki pitkälti Martan tapauksen ympärille rakentuu, mutta enemmän tässä on mielestäni yhteiskunnallista pohdintaa. Miten on mahdollista, että joku unohdetaan kahdeksi viikoksi hissiin? Miksei kukaan huomaa mitään erikoista? Miksi ihmiseltä nykyään vaaditaan niin paljon, että sitä mielellään haluaisi päästä kahdeksi viikoksi eristyksiin? Ei nyt ehkä hälytysmerkkiä huutavaan hissiin, mutta jonnekin omaan rauhaan.</span></div> <p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-28853377210358670452024-01-31T18:30:00.007+02:002024-01-31T18:30:00.136+02:00Kiltin tytön murhaopas<div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIOsdu2iPauJEyyVKtT-eK8Rz7BUcsvjxUl9xh-hhjLye2l6Ajk3uNa2-UFM8vLoa1IrJedCUO9fiIwzY9TrraQ50RyS3NR3GOZDhaJyzdC1yyqcXHVzmRHkA4gYtPdPIHiUi0oM3TritIRMHdkWn7noRpBL05SOvjwC6wkoHJbKqs_-xHaqf1KCK2Doo/s4000/20240129_104412.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIOsdu2iPauJEyyVKtT-eK8Rz7BUcsvjxUl9xh-hhjLye2l6Ajk3uNa2-UFM8vLoa1IrJedCUO9fiIwzY9TrraQ50RyS3NR3GOZDhaJyzdC1yyqcXHVzmRHkA4gYtPdPIHiUi0oM3TritIRMHdkWn7noRpBL05SOvjwC6wkoHJbKqs_-xHaqf1KCK2Doo/s320/20240129_104412.jpg" width="240" /></a></div>Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">sarjan 1. osa</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Kariston äänikirja 2022</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. A Good Girls Guide to Murder</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen, Yasmine Yamajako</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suom. Leena Ojalatva</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Luen nykyään aika harvoin nuortenkirjoja, mutta Holly Jacksonin huippumenestykseksi noussut Kiltin tytön murhaopas sai minut tosissaan pohtimaan miksen lue niitä enemmän. Juoni oli niin mukaansatempaava, että ei voi kuin todeta suosion olevan perusteltua.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">17-vuotias Pippa Fitz-Amobi ryhtyy kouluprojektinaan tutkimaan kotikaupungissaan viisi vuotta aiemmin tapahtunutta henkirikosta, jossa yksi koulun suosituimmista tytöistä sai surmansa. Niin poliisi kuin kaikki muutkin kaupungissa pitävät selvänä, että Andie Bellin tappoi hänen poikaystävänsä Sal Singh, mutta Pippalla on omat epäilyksensä. Melko pian Pippa saa huomata, että epäilyksissä taitaa olla perää, sillä hän alkaa saada nimettömiä uhkauksia, joissa häntä kehotetaan lopettamaan asian penkominen.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vaikka kyseessä on kouluprojektiin liittyvä tutkimus eikä mikään virallinen tutkinta, on tämä kirja silti kuin mikä tahansa laadukas jännäri. Pippa toimii kuin oikea salapoliisi ja kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaa kouluprojektinsa pohjaksi, mikä on mielestäni kiinnostava yksityiskohta. Pippan apuna tutkimuksissa on Sal Singhin veli Ravi, joka ei myöskään voi uskoa itsemurhan tehneen veljensä syyllisyyteen. Näiden nuorten järjestelmällisyyttä ja loogista päättelykykyä sekä vähitellen kehittyvää keskinäistä kemiaa on mukava seurata.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Pidin Pippan hahmosta paljon. Hän on järkevä, koulunsa vakavasti ottava nuori, joka osaa myös pitää hauskaa. Hänen perheensä on varsin valloittava ja pidin myös hänen ystävistään, vaikka Pippa joutuukin kääntää epäilevän katseensa myös joidenkin ystävien perheiden suuntaan. Aika tinkimätöntä tutkimusta, kun kaikki vaihtoehdot katsotaan, vaikka ne tuntuisivat itsestä epämiellyttäviltä ja epätodennäköisiltä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kirjan tunnelmassa on paljon sellaista mielestäni nuortenkirjoille ominaista raikkautta ja kepeyttä, mutta tässä on myös aidosti sydäntäsärkevät hetkensä sekä tietysti aimo annos jännitystä. Kiltin tytön murhaopas ei päästä lukijaansa helpolla, vaan hiipii oikeasti iholle. Tätä voisi vallan hyvin suositella myös kaikille aikuisille jännäri- ja dekkarilukijoille, vaikka tämä nuorten (aikuisten) kirjaksi katsotaankin. Yhtä asiaa en vaan ymmärrä: miksi tämä on murhaopas? Nimihän tulee alkuteokselta, mutta kertokaa nyt muut kirjan lukeneet miten olette tuon nimen tulkinneet.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-75427101681894309032024-01-30T17:00:00.001+02:002024-01-30T17:00:00.145+02:00Haluan näytellä! Tuusulanjärven Ruth Sibelius<span style="font-family: georgia;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEHkcvBk8u9gfBPLnpPXK0ThCkf3xUXwHV61bx81Cch8Dx3kXexVnwM1gTM_vTEKXGBfTIQNdeuyihYkcdNACh1wysrPIwVmUakh2_zyl2RNb3nVJX6ZHDU9uvurnbZSXqVO3h_kW2m6HYl6YQ05gdglSrz_RSpmuccSEjqodsiHNz1H8IQkNPcve0m7Q/s4000/20240124_105559.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEHkcvBk8u9gfBPLnpPXK0ThCkf3xUXwHV61bx81Cch8Dx3kXexVnwM1gTM_vTEKXGBfTIQNdeuyihYkcdNACh1wysrPIwVmUakh2_zyl2RNb3nVJX6ZHDU9uvurnbZSXqVO3h_kW2m6HYl6YQ05gdglSrz_RSpmuccSEjqodsiHNz1H8IQkNPcve0m7Q/s320/20240124_105559.jpg" width="240" /></a></div>Raili Mikkanen: Haluan näytellä! Tuusulanjärven Ruth Sibelius</span><div><span style="font-family: georgia;">Tammi 2023</span></div><div><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Luin teini-ikäisenä suurella mielenkiinnolla Raili Mikkasen historiallisia nuortenromaaneja, joista osa kertoo todellisuudessa eläneistä henkilöistä. Historiaa rakastaneelle teinille ne olivat aarteita, sillä aikuisten osastolta en siinä vaiheessa vielä oikein tiennyt mitä etsiä. Nyt pitkälti yli vuosikymmenen tauon jälkeen oli kiva palata tutun kirjailijan pariin. Mikkasen uusin historiallinen nuortenromaani kertoo nuoresta Ruth Sibeliuksesta, joka halusi palavasti näyttelijättäreksi ja onnistui toteuttamaan unelmansa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Ruth Sibelius oli Jean ja Aino Sibeliuksen tyttäristä toiseksi vanhin. Hän varttui Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä, jossa musiikki, teatteri, kirjallisuus ja kuvataiteet olivat arkipäivää ja jokaisen alan taitajia löytyi lähinaapureista. Kirja keskittyy Ruthin teinivuosiin ja varhaiseen aikuisuuteen, jolloin hän pääsi opiskelemaan teatterikouluun ja tavoittelemaan hartaasti toivomaansa uraa. Kirjassa kuvataan hänen opinpolkunsa lisäksi kasvua ja kehitystä kohti aikuisuutta. Sibeliuksille perhesuhteet ja koti Ainola näyttävät olleen tärkeitä, kuten olen aiemmistakin yhteyksistä saanut ymmärtää.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Haluan näytellä! on faktoiltaan ja ajankuvaltaan mielestäni onnistunut romaani. Todelliset henkilöt lisäävät mielenkiintoa, etenkin kun tiedonjanoinen voi halutessaan etsiä heistä lisätietoa. Itse pidin tästä romaanista, mutta en silti voi sanoa, että tämä olisi välttämättä kovin vetävästi kirjoitettu. Nopealukuinen tämä olisi muuten ja juonikin on selkeä, mutta otteessaan tämä ei minua pitänyt. Luin kuitenkin vähitellen, sillä henkilöhahmo kiinnosti niin paljon.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-85045243029674678882024-01-17T18:00:00.001+02:002024-01-17T18:00:00.133+02:00Katariinanpyörä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdBDAmg2ifsJmOqwTVQfSy_H_6RzndhcR14msvo_wDMWAc8TOoKXsNHDbFOsnf-x72g1zGmZ8YRuGOoWjzopQIXrHI040hY8-L0eZWrpGL1rYOhpY-kQaK_RzoSwZPHGBb5Mq1EHMskGTgMQCNm16yeGDqDeQG9-wNtF-P8rdOtRD74TtgQz9ETdmxRrg/s4000/IMG-20240114-WA0004.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdBDAmg2ifsJmOqwTVQfSy_H_6RzndhcR14msvo_wDMWAc8TOoKXsNHDbFOsnf-x72g1zGmZ8YRuGOoWjzopQIXrHI040hY8-L0eZWrpGL1rYOhpY-kQaK_RzoSwZPHGBb5Mq1EHMskGTgMQCNm16yeGDqDeQG9-wNtF-P8rdOtRD74TtgQz9ETdmxRrg/s320/IMG-20240114-WA0004.jpg" width="241" /></a></div><p></p><div><span style="font-family: georgia;">Johanna Valkama: Katariinanpyörä</span></div><div><span style="font-family: georgia;">Ilkkalan Susanna 1</span></div><div><span style="font-family: georgia;">Otavan äänikirja 2021</span></div><div><span style="font-family: georgia;">lukija: Elina Varjomäki</span></div><div><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kaipasin sukellusta historiaan, joten valitsin kuunneltavakseni Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka avasi Ilkkalan Susanna -trilogian. Teos sijoittuu nuijasodan jälkimaininkeihin. Päähenkilönä on kapinapäällikkö Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina, joka päättää lähteä Turkuun hakemaan apua omalta suvultaan nyt, kun oma lähiyhteisö tuntuu kääntäneen syyttävät katseensa Ilkan perikunnan suuntaan.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Susanna Katariina aloittaa vaarallisen matkansa Laihelan apupapin matkassa, mutta edes kirkollinen seura ei tarjoa matkustavaisille suojaa, kun maan kuohuksiin jättäneen kapinan jälkeen liikkeellä on monenlaista muutakin kulkijaa. Leski katsoo parhaaksi alkaa käyttää nimeä Katariina ja vaieta visusti yhteydestä vihattuun Jaakko Ilkkaan.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Todellisuudessa Jaakko Ilkan vaimoista ei ole tiedossa juuri mitään historiallista faktaa, ei edes nimiä. Kirjailijalla onkin ollut hyvin vapaat kädet hahmoa luodessa ja sen mahdollisuuden hän on mielestäni hyödyntänyt onnistuneesti. </span><span style="font-family: georgia;">Katariina on neuvokas nainen ja lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttärenä hän on saanut osakseen oppia ja sivistystä, joista koituu hänelle korvaamatonta apua uudessa vaikeassa tilanteessa. Hän on nuori, näyttävä nainen, mutta hän ei voi tai edes halua hyödyntää ulkoisia avujaan, sillä moni itäisen Ruotsinmaan silmäätekevä tunnistaisi hänet Ilkan leskeksi. Hahmona Katariina on mielestäni kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Itselleni tässä kirjassa kiinnostavaa oli Katariinan ja apupapin matkanteko kohti Turkua, sillä matka Ilkan kotitilalta Ilmajoelta kävi läpi Kurikan ja Jalasjärven, joista jälkimmäisessä viivähdettiin hieman pidempikin tovi. Saarijärven läheisyydessä Jalasjärven ja Parkanon rajalla he kohtaavat tilalle yksin jääneet lapset, joita Katariina haluaa auttaa. Oma sukuni on sattumoisin juuri niiltä paikoin kotoisin, vaikkakin käsittääkseni se on sille paikoin saapunut paljon myöhemmin. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla alueen varhaisesta asutuksesta. Saarijärven Hanneksesta tulee Katariinalle oivallinen kumppani, kun hän pyrkii kauppaporvariksi.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">1500-luvun lopun yhteiskunnallinen elämä, hansakauppa ja sodan jälkeinen köyhyys on kuvattu eläväisesti samoin kuin kirkonkin asema. Kirjassa kohdataan ihmisiä yhteiskunnan eri kerroksista, mikä myös elävöittää kuvaa sen ajan yhteiskunnasta ja poliittisista suuntauksista. Katariinallekin alkaa vähitellen hahmottua laajempi kokonaiskuva kapinasta, jota hänen oma miehensä johti. Sarjan avaus on niin vahva, että varmasti tulen kuuntelemaan myös jatko-osat.</span></div><p> </p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-71338086711782721592024-01-16T10:00:00.003+02:002024-01-16T16:03:19.499+02:00Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR9twNP0PhVkgOL1N559UnjGSORcUfODRtqH-NPA5H0rrekmZJsOPdLgUJWjLAoZH3kbWFUCq12pMMW_1I6X1OUvc_IIk-zkHNw2Kgk9QFEVAEwthyphenhyphencGS7-EDeuPni55HN7bQlnbI-26mn1ASAt-tgVduSkacbHaJF15tFuwjsU7VYRJvSO08csmIjoMI/s4000/IMG-20240114-WA0006.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgR9twNP0PhVkgOL1N559UnjGSORcUfODRtqH-NPA5H0rrekmZJsOPdLgUJWjLAoZH3kbWFUCq12pMMW_1I6X1OUvc_IIk-zkHNw2Kgk9QFEVAEwthyphenhyphencGS7-EDeuPni55HN7bQlnbI-26mn1ASAt-tgVduSkacbHaJF15tFuwjsU7VYRJvSO08csmIjoMI/s320/IMG-20240114-WA0006.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Otava 2024</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Anna-Leena Härkönen on parhaimmillaan naseva sanankäyttäjä, joka ottaa asioihin kantaa suoraviivaisesti ja ytimekkäästi. Häräntappoase on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani ja Härkösen tuotannosta löytyy monta muutakin hyvää, vaikka uusimmat kirjat eivät ole yleensä enää samalla tavalla kolahtaneet tai ovat jopa jääneet kesken. Kolumnit kuitenkin kolahtivat odotusteni mukaan aivan kuten ennenkin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kissapsykoosiin on koottu 25 alunperin Apu-lehdessä julkaistua kolumnia, joissa Härkönen tarttuu erilaisiin itseään ärsyttäneisiin tai huvittaneisiin aiheisiin. Härköselle ominaisesti keskiössä on ihmissuhteet ja ihmiskohtaamiset sekä arkiset sattumukset. Kissapsykoosin nimestä voi jo päätellä, että nykyään kirjoittajan elämään kuuluu keskeisesti myös kissoja, joiden herättämistä uusista toimintatavoista tai käyttäytymisestä Härkönen kirjoittaa niin, että varmaan ainakin jokaista kissaihmistä huvittaa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kolumnit ovat nopealukuisia, joten jos kaipaa jotain helppoa, huvittavaa ja ytimekästä luettavaa, kannattaa harkita Kissapsykoosia tai jotain Härkösen aiemmista kolumnikokoelmista.</span></div> <p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-63117130048713672482024-01-14T12:15:00.001+02:002024-01-14T12:15:14.165+02:00Lukupiirikirja: Saari<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTPpfMtlJzwf8Urjav19sYve1otH7ubl-FCXx-WN4FO6w9GxDQ86AnQP_CYicaqoTbGwTnbowvCKbkq7xZvb4B0wXFL5AK5ibO1TPgLap3oSnqb4NJ6kMFPNvWba5RKVMM9qLOTq8X4MmtnPabbPDEDuEH7V8MrDxXr2mhxxtj-5NdXBbWVsQSH3Jyge0/s4000/IMG-20240113-WA0001.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTPpfMtlJzwf8Urjav19sYve1otH7ubl-FCXx-WN4FO6w9GxDQ86AnQP_CYicaqoTbGwTnbowvCKbkq7xZvb4B0wXFL5AK5ibO1TPgLap3oSnqb4NJ6kMFPNvWba5RKVMM9qLOTq8X4MmtnPabbPDEDuEH7V8MrDxXr2mhxxtj-5NdXBbWVsQSH3Jyge0/s320/IMG-20240113-WA0001.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Victoria Hislop: Saari</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Bazar 2016, 1. suomenkielinen painos 2012</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">alkup. The Island, 2005</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">suomentaneet Olga ja Laura Jänisniemi</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vuoden 2024 ensimmäinen hyllynlämmittäjä tuli luettua lukupiirikirjan ominaisuudessa. Olen Hislopilta aiemmin lukenut Elämänlangan ja siitä jäi todella vahva lukumuisto, mutta jostakin syystä olen hautonut Saarta hyllyssäni vuodesta toiseen. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja odotan kovasti lukupiirin keskustelua.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Saari sijoittuu Kreetalle. Kehyskertomuksessa englantilainen Alexis matkustaa poikaystävänsä kanssa Kreetalle ja lomamatkan ohessa hän haluaa selvittää sukunsa salaisuuden, sillä hänen kreetalaissyntyinen äitinsä ei ole halunnut puhua suvustaan ja menneisyydestään mitään perheelleen. Varsinaisessa ydinkertomuksessa lukija kuljetetaan enimmäkseen 1930-1950-luvuille Plakan kylään, joka sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Spinalongan saarelta. Saarella on leprasiirtola, jonne joutuminen tiesi eristäytymistä muusta maailma koko loppuiäksi.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tarinan keskushenkilöinä on Petrakisin perhe ja etenkin tyttäret Anna ja Maria, jotka ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Perheen isä Giorgis ansaitsee kalastajan ammattinsa sivutulona rahaa Spinalongan tarvikekuljetuksista. Entistä läheisemmin saari koskettaa perheen elämää, kun äiti Eleni sairastuu ja joutuu jättämään perheensä ja lähtemään Spinalongalle. Äidin sairauden myötä perhe saa kuulla saaren elämästä paljon sellaistakin, mitä muuten ei ulkomaailmaan kantaudu. Saarelaisten yhteisö on tiivis ja eläväinen kuin mikä tahansa kylä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Pidin todella paljon tarinan miljööstä, sillä kreetalainen kulttuuri ja elämänmeno on kuvattu hienosti ja niin Plaka kuin Spinalongakin tuntuvat suorastaan idyllisiltä pikkukyliltä. Leprasairaus on saatu tuotua esiin yllättävän neutraalisti siihen yhä nykypäivänä liittyvistä stigmoista huolimatta. Henkilöhahmotkin ovat varsin inhimillisiä vaikkakin melko karrikoituja ääripäitä, kuten sisaruskaksikko Anna ja Maria. Monesta hahmosta oli hyvin helppo pitää, kuten Mariasta, Giorgisista, Fotinista ja saaren lääkäreistä.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Olin suorastaan lukuhuuman vallassa, kun ydinkertomukseen päästiin käsiksi. Kehyskertomus sen sijaan on mielestäni ontuva ja erityisesti sen loppuosa on suorastaan heikko. Se tuntuu päälleliimatulta, ihan kuin olisi tarvittu joku nopea tapa sulkea kiehtova ydinkertomus kehyskertomuksen sisään. Ydinkertomus on mielestäni todella hieno ja lämminhenkinen, se tempaisee mukaansa ja koukuttaa. Tämä tarina olisi luultavasti toiminut oikein hyvin myös ilman kehyskertomusta.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-38071915643250687822024-01-08T18:00:00.002+02:002024-01-08T18:00:00.129+02:0036 uurnaa: Väärässä olemisen historia<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid6VUuDkDQ2WLL_rsA6mC9u33Tgr3Nh4KPRKBp654XTgkyAWtoTifk6Ee0rkwFqzRdDhSXLVs2KmB6tlcH9xS7fMYTGjLwV9JQcEbcvnZyBWmUZ2albnwVKHY6c6XYdECVJR1ZE1ZHaG8G8a6Si8loQ-LneFiqPMKAkoVNKlJQ1pFw-DlyPWId5M9rMh4/s4000/IMG-20231202-WA0008.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="2252" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid6VUuDkDQ2WLL_rsA6mC9u33Tgr3Nh4KPRKBp654XTgkyAWtoTifk6Ee0rkwFqzRdDhSXLVs2KmB6tlcH9xS7fMYTGjLwV9JQcEbcvnZyBWmUZ2albnwVKHY6c6XYdECVJR1ZE1ZHaG8G8a6Si8loQ-LneFiqPMKAkoVNKlJQ1pFw-DlyPWId5M9rMh4/s320/IMG-20231202-WA0008.jpg" width="180" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Siltala 2023</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Sirpa Kähkösen uusin romaani 36 uurnaa: Väärässä olemisen historia voitti viime vuonna Finlandia-palkinnon, mitä en ihmettele lainkaan. Se on vahva, melkeinpä hengästyttävä kuvaus yhden suvun vaikenemisista ja kipupisteistä, joiden vaikutukset näkyvät sukupolvelta toiselle. Kirjaa on luonnehdittu rakkaudentunnustukseksi kuolleelle äidille ja sellainen se mielestäni on.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli vuonna 2022 sairastettuaan pitkään. Äitisuhde ei ollut missään nimessä yksiselitteinen tai helppo, mutta tässä kirjassa Kähkönen silittää äitinsä ja tämän suvun kipupisteitä hellästi auki. Teksti on täynnä ymmärrystä ja anteeksiantoa siitä, mitä hän itsekin on joutunut sukupolvien ketjussa vuorollaan kokemaan. 36 uurnaa on viisas ja lempeä kirja, ja vaikka se onkin kaunokirjallinen, perustuu se todellisiin asioihin ja tapahtumiin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Vaikka Kähkönen kietoo menneiden sukupolvien valinnat ja virheet ymmärrykseen ja empatiaan, oli tämä kirja kuitenkin todella kuormittavaa luettavaa. Niin Kähkösen äidin kuin hänen itsensäkin lapsuus oli täynnä riittämättömyyden tunnetta ja pelkoakin, mutta raskaita kokemuksia oli jo aiemmillakin sukupolvilla. Vaikeneminen vei monelta mahdollisuuden ymmärtää ja tulla ymmärretyksi jo aiemmin.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tunnistan Kähkösen tekstistä sen, että ihmisen kuoleman jälkeen häntä pystyy monesti ymmärtämään paremmin. Tuntuu kuin ihminen kuollessaan veisi mennessään virittyneet ja värittyneet tunteet ja tarjoaisi samalla mahdollisuuden asioiden objektiivisempaan tarkasteluun. Itse koen niin omasta äitisuhteestani, sillä meillä oli aika myrskyisä suhde niin hyvässä kuin pahassa. Äitini kuoleman jälkeen hänet on ollut helpompi kietoa ymmärrykseen ja hellyyteen. Ehkä Kähkösen kirja oli siksikin niin kuormittavaa luettavaa, että olen samankaltaista ajatustyötä ja hyvästelyä tehnyt itsekin mielessäni kevään 2022 jälkeen.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-87264833103583974022024-01-06T20:10:00.002+02:002024-01-06T20:10:26.905+02:00Tarpeeksi täydellistä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTliCbBMlDKeEFYdvVG_y4Odk6gnFviAGpjSBYm5ccsiu9hNlGIicefbVBseYZncgrepHLusyNWZvRgG3JxGTirBrYRA54OIiFolanmu3rPGZ-4VkKavkfAF1XH6YxVJaSDRqwkXbBEBjm29SFXczGiskHEXCKX2iH-ocFIr4GzVuE56-iT8HZ1pJwXKc/s4000/IMG-20231210-WA0002.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTliCbBMlDKeEFYdvVG_y4Odk6gnFviAGpjSBYm5ccsiu9hNlGIicefbVBseYZncgrepHLusyNWZvRgG3JxGTirBrYRA54OIiFolanmu3rPGZ-4VkKavkfAF1XH6YxVJaSDRqwkXbBEBjm29SFXczGiskHEXCKX2iH-ocFIr4GzVuE56-iT8HZ1pJwXKc/s320/IMG-20231210-WA0002.jpg" width="241" /></a></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;">Tammi 2023</span></div><div style="text-align: left;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Veera Vaahterasta tuli ensimmäisten kirjojensa myötä yksi suosikkiviihdekirjailijoistani, mutta nämä uudemmat ovat olleet laadultaan vaihtelevampia eivätkä aina ole onnistuneet minua suuremmin viihdyttämään tai muutenkaan vieneet mennessään. Pieni skeptisyys on siis uuteen kirjaan tarttuessa aina läsnä, mutta ainakin toistaiseksi olen vielä halunnut uudet aina lukea.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Tarpeeksi täydellistä kertoo nelikymppisen Lauran perheen ja suvun joulunvietosta valmisteluineen. Sukua johtaa vahvatahtoisen matriarkan ottein Lauran mumma, jolla on vahva käsitys siitä, miten kaikki tulee järjestää perinnäistapojen mukaan. Samaan aikaan, kun Laura yrittää auttaa äitiään pystyttämään täydellisen joulun kulissit mumman makuun, yrittää hän pitää oman perheensä kulisseja pystyssä. He ovat nimittäin päättäneet aviomiehen toiveesta kokeilla avointa liittoa, johon Laura on tietyin reunaehdoin suostunut. Sääntö numero yksi on, että kukaan ei saisi tietää. Nyt mies haluaa kuitenkin tuoda naisystävänsä suvun yhteiseen joulunviettoon, mikä herättää Laurassa monenlaisia tunteita.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kun parisuhteen kipupisteet, oman elämän mielekkyys ja ympäristön paineet liitetään monelle juhlista rakkaimpaan ja toisaalta stressaavimpaan eli jouluun, voi ilmassa aistia paineentuntua. Laura tuntee häpeää siitä, mitä heidän parisuhteessaan tapahtuu. Hän miettii asian julkitulon vaikutuksia työhönsä sekä sitä miten ihmiset suhtautuisivat uutiseen, mitä muut sanoisivat heidän avoimesta liitostaan tiukan perinteisessä lähipiirissä. Puolison joulunviettoehdotuksen pohtiminen saa Lauran pohtimaan paitsi omia toiveitaan, tunteitaan ja rajojaan myös puolison ja tämän naisystävän näkökulmia.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Avoin suhde on itselleni hyvin kaukainen ajatus, joten siinä mielessä kirjan aihepiiri ei oikein napannut. Luin kirjan kuitenkin loppuun, sillä ei tämä juonellisesti huono ollut ja muutenkin sopi joulun aikaan luettavaksi. Samalla tämä on ihan hyvä muistutus siitä, että kaiken ei tarvitse olla just prikulleen ollakseen tarpeeksi täydellistä. Jokaisella on vain yksi elämä eikä sitä pitäisi joutua elämään miettien mitä muut ajattelevat.</span></div><p></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-30068423667706403242024-01-02T19:44:00.004+02:002024-01-02T19:44:41.625+02:00Koonti kirjavuodesta 2023<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuj3-KlPrOwVdcfGWBQ1l_OeGFXrrQ398k1wE7b7288wnk7VJuDzHDz3Z7qG_cMzdFLtJUyI1B0m6m88g1_PJhRhhrt_KbBJzSdoBF5M5VqLcAcFcC7GXu1STtw3AamYQKJvoWG55G5ihk5r92VAdUvejPBnFQk2VEGEbEri9nxSFcDdDL0eM2uNaPWrc/s4000/20240102_130151.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuj3-KlPrOwVdcfGWBQ1l_OeGFXrrQ398k1wE7b7288wnk7VJuDzHDz3Z7qG_cMzdFLtJUyI1B0m6m88g1_PJhRhhrt_KbBJzSdoBF5M5VqLcAcFcC7GXu1STtw3AamYQKJvoWG55G5ihk5r92VAdUvejPBnFQk2VEGEbEri9nxSFcDdDL0eM2uNaPWrc/s320/20240102_130151.jpg" width="240" /></a></div><span style="font-family: georgia;"><div style="text-align: justify;">Kirjavuosi 2023 oli määrällisesti paras sitten vuoden 2019. Jotenkin viime vuonna löysin lukuintoa uudelleen, vaikka ei se koskaan ole mitenkään täysin kadoksissa ollutkaan. Varmasti myös keväällä käyttöön ottamani äänikirjapalvelu kasvatti kirjasaldoani, sillä valikoiman laajuus ja kuuntelun vapaus mahdollisti kirjoihin tarttumisen myös niissä tilanteissa, joissa se ei olisi muuten ollut mahdollista, kuten vaikkapa nurmikkoa leikatessa. Luin tai kuuntelin viime vuonna yhteensä 81 kirjaa, joista 73 oli aikuisille, 7 nuorille ja 1 lapsille suunnattuja.</div></span><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kaunokirjallisuus on isossa roolissa kirjavalinnoissani ja niitä potista onkin 71 kappaletta, mutta tietokirjojen määrä sen sijaan yllätti, sillä 10 tietokirjaa on minulle poikkeuksellisen paljon.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Pidin kirjaa myös siitä, mistä mikäkin kirja on minulle tullut. Kirjastolainojen osuus on minulla perinteisesti ollut iso jo ihan ammattinikin puolesta, mutta äänikirjapalvelun käyttöönoton myötä kirjaston kirjojen osuus pieneni tavanomaisesta. Yli puolet oli kuitenkin kirjaston kirjoja ja omastakin hyllystä luin peräti 6 kirjaa.</span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Kirjoja ostin 6 kappaletta, mutta niistä taisi kaikki mennä lahjoiksi, sillä en ainakaan muista ostaneeni itselleni yhtäkään. Pari löytöpisteaarretta ja arvostelukappale tuli kotiutettua ja osallistuin kirjanvaihtajaisiin sekä laitoin hyllystä pois 6 kirjaa, joten kotikirjaston balanssi säilyy. Minä en omista loppujen lopuksi kovinkaan paljon kirjoja ja vuosien mittaan olen jopa pyrkinyt karsimaan, sillä kirjastostahan niitä saa. Jotkin tietyt kirjat kuitenkin haluan pitää omassa hyllyssäni eli ihan kaikesta ei voi karsia.</span></p>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-36112620317900165112024-01-01T15:34:00.002+02:002024-01-01T15:36:04.224+02:00Kurikan kirjastojen Lukuhaastet 2023 -koonti<div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK9xBs5Ri5Jmkn4z67cpAacHXzsKDvxZKQ4YeTKzfcj2_PLWHZjeWLp7iSTiLLUxN9PQB_ASrmUOzJQk_6pcposvv8y1NyPYR62vpnWs5Vk7mszVDJ88jnMVCeTQznCV0Osz0AquDXB7VsAbgbGHWR7GCPQB5dt_5CC_Z6FWMMlgEvgg1n53sxXLqxmaA/s4000/IMG-20240101-WA0006.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK9xBs5Ri5Jmkn4z67cpAacHXzsKDvxZKQ4YeTKzfcj2_PLWHZjeWLp7iSTiLLUxN9PQB_ASrmUOzJQk_6pcposvv8y1NyPYR62vpnWs5Vk7mszVDJ88jnMVCeTQznCV0Osz0AquDXB7VsAbgbGHWR7GCPQB5dt_5CC_Z6FWMMlgEvgg1n53sxXLqxmaA/s320/IMG-20240101-WA0006.jpg" width="241" /></a></div><span style="font-family: georgia;">Kurikan kirjastot tekivät ensimmäisen koko vuoden mittaisen lukuhaasteen vuodelle 2023. Haasteessa luettiin tai kuunneltiin 25 kirjaa 30 vaihtoehdosta. Haaste tunnetaan nimellä Lukuhaastet ja sen aihetunniste somessa on #lukuhaastet2023.<br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Aluksi tämän haasteen suorittaminen eteni vauhdilla, mutta jäi lopulta kesken. En halua suunnitella lukemistani liian tarkaksi, joten kun haastekohtien luontainen täyttyminen alkoi hidastua, niin lopputulos on tietysti keskeneräinen. Tällä kertaa jäin yhden kirjan päähän tarvittavasta 25 kirjan määrästä. Haasteeseen luin seuraavat kirjat:</span></div><div><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div><div style="background-color: #fff0f9; color: #313131; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif;"><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #a64d79;"><b>kirjailijan nimikirjaimet ovat samat kuin itsellä</b></span> Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">palkittu kirjailija</span> </b>Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #a64d79;"><b>kirjailija on edesmennyt</b></span> Lucinda Riley: Enkelipuu</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija on eri sukupuolta kuin sinä</span> </b>Keigo Higashino: Uskollinen naapuri</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailijan uusin teos</span> </b>Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailijan esikoisteos</span> </b>Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija jota et ole aiemmin lukenut</span> </b>Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #a64d79;"><b>julkkiksen kirjoittama kirja</b></span><span style="color: #313131;"> Maija Vilkkumaa & Miina Supinen: Vilkkumaa</span></span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta</span> </b>Markku Mantila: Joku voisi kutsua sitä kohtaloksi</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija ei ole suomalainen</span> </b>Serena Valentino & Arielle Jovellanos: Evil Thing</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">äänikirja, jonka kirjailija on itse lukenut äänikirjaksi</span> </b>Aino Huilaja: Paluumatkalla</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija on elänyt 1800-luvulla</span> </b>L.M. Montgomery: Anna ystävämme</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija, joka käyttää taiteilijanimeä</span> </b>Enni Mustonen: Mäntykosken Anna</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">lempikirjailijan kirja</span> </b>Enni Mustonen: Kasvattitytär</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">klassikkokirjailija</span> </b>L.M. Mongomery: Annan nuoruusvuodet</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #a64d79;"><b>kirjailijan suosittelema kirja</b></span><span style="color: #313131;"> Maggie O´Farrell: Hamnet</span></span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija on vanhempi kuin sinä</span> </b>Maija Kajanto: Taatelitalvi</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija, joka kuvittaa omat kirjansa</span> </b>Tove Jansson: Taikatalvi</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">jännityskirjailija</span> </b>Ruth Ware: Huonetoveri</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija on kirjoittanut eri ikäisille</span> </b>Laura Lähteenmäki: Yksi kevät</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><span style="color: #a64d79;"><b>novellikirjailija</b></span> Leena Lehtolainen: Juhannustulet</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">tietokirjailija</span> </b>Riina Peltonen: Noitia, kalloja, vedenhenkiä - Maaginen matkaopas </span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">runoilija</span> </b>Rupi Kaur: Kotikeho</span></li><li><span style="font-family: georgia;"><b><span style="color: #a64d79;">kirjailija, jota kohtaan sinulla on ollut ennakkoluuloja</span> </b>Anneli Kanto: Rottien pyhimys</span></li></ul></div></div><div style="background-color: #fff0f9; color: #313131; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="background-color: #fff0f9; color: #313131; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif;"><span style="font-family: georgia;">Uusi Lukuhaastet on jo julki ja lähden myös sen matkaan. Katsotaan kuinka käy, kun vuosi lähenee loppuaan.</span></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6654639245436195115.post-86076552920028128362024-01-01T15:27:00.000+02:002024-01-01T15:27:22.810+02:00Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen 2023 koonti<div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz0hqVH0-FICjyKrxVJPkCHtvYm5W87Ysx0KfwxZlK_1PXCdkiSriLJMcels7fHbbMhdpKaTeMG5WsoVm6pBVfNkGUWC_FV1KTGdPuL6Ob5HMgVc0HSEuFSDrMDHoOResbCCQk6cu5_D3thCw-u1AFCHaRgdhlChubfSzLSU60zBU2R7ReqWeOd-ToTl4/s3734/IMG-20240101-WA0004.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="3734" data-original-width="3008" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz0hqVH0-FICjyKrxVJPkCHtvYm5W87Ysx0KfwxZlK_1PXCdkiSriLJMcels7fHbbMhdpKaTeMG5WsoVm6pBVfNkGUWC_FV1KTGdPuL6Ob5HMgVc0HSEuFSDrMDHoOResbCCQk6cu5_D3thCw-u1AFCHaRgdhlChubfSzLSU60zBU2R7ReqWeOd-ToTl4/s320/IMG-20240101-WA0004.jpg" width="258" /></a></div><span style="font-family: georgia;"><br />Osallistun joka vuosi Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, mutta ihan joka vuosi haaste ei ole tullut valmiiksi. Nyt kuitenkin onnistuin lukemaan ja kuuntelemaan jo hyvissä ajoin tarvittavat 25 haastekohtaa, jotka sai valita 30 vaihtoehdosta. Haasteen kantavana teemana oli muutokset ihmisen elämässä ja ympäröivässä maailmassa.</span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Haasteeseen luin seuraavat kohdat/kirjat, joista kirjoitin blogiin ja instagramiin. Haasteen aihetunniste instagramissa on #lukuhaaste23_sjkkirjasto.</span></div><div><span style="font-family: georgia;"><br /></span></div><div><div style="background-color: #fff0f9;"><ul style="text-align: left;"><li><span style="font-family: georgia;"><b>vuoden vaihtuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>lapsen syntymä / adoptio</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Enni Mustonen: Mäntyniemen miniä</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>muutos parisuhteessa (esim. ero, yhteen muuttaminen)</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>ystävystyminen tai ystävän menettäminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Ruth Ware: Huonetoveri</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b> naisen aseman muutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>vuodenajan vaihtuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Tove Jansson: Taikatalvi</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>sairastuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Anna Kortelainen: Tulirinta - romaani Erik Edelfeltistä</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>muutos suhtautumisessa</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">ideologiaan tai uskontoon Claire Keegan: Nämä pienet asiat</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>ilmastonmuutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Maja Lunde: Mehiläisten historia</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>esineen tai henkilön katoaminen / löytyminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Lucinda Riley: Kuun sisar</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>maastamuutto</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>uusi työpaikka tai työelämän jättäminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>paluu jonnekin</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Lucinda Riley: Enkelipuu</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>köyhtyminen / rikastuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Milla von Plato: Hyvää iltaa</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>maaltamuutto / maallemuutto</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>kuolema</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>rakastuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>identiteetin muutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>voittaminen / menestys</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Taylor Jenkins Reid: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>toiseksi henkilöksi tekeytyminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Stephen King: Billy Summers</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>vallankumous tai yhteiskuntajärjestelmän muutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Laura Lähteenmäki: Yksi kevät</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>keksinnön tai tekniikan tuoma muutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>lemmikin tai kotieläimen ottaminen tai siitä luopuminen</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>rakennuksen purku / rakentaminen / remontointi</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Frida Skybäck: Kirjahyllyn salaisuus</span></li></ul><li><span style="font-family: georgia;"><b>luonnonkatastrofi tai ympäristön muutos</b></span></li><ul><li><span style="font-family: georgia;">Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari</span></li></ul></ul></div><div style="text-align: justify;"><span style="font-family: georgia;">Uusi haaste on jo julkaistu ja tulen osallistumaan siihenkin. Katsotaan tuleeko tänä vuonna valmista, sillä en halua haasteita liikaa suunnitella ja suorittamalla suorittaa.</span></div></div>Jonnahttp://www.blogger.com/profile/07392353397111591265noreply@blogger.com0