Kalevala

Kalevala

475 s., Otava 2009

koonnut Elias Lönnrot

julkaistu kokonaisuudessaan "Uutena Kalevalana" 1849

kansalliseepos

Ei voi muuta sanoa kuin että "minä tein sen"! Haastoin itseni kalevalanpäivänä lukemaan Kalevalan tämän vuoden loppuun mennessä, ja aika tiukille meni. En itse asiassa edes uskonut ehtiväni lukemaan tämän, mutta ehdin kuitenkin. Aloitin tämän lukemisen touko-kesäkuun vaihteessa ja pääsin noin puoleen väliin saakka, mutta sitten tuli muita kiireitä ja Kalevala jäi. Välillä luin pari runoa, mutta uudelleen tähän palasin toden teolla vasta muutama päivä sitten.

Kalevalan lukeminen on mielestäni aika haastavaa sen perinteisen runomitan, niin sanotun kalevala-mitan, ja vanhahtavien ja murteellisten sanojen vuoksi. Mielestäni sanasto ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi pahin kompastuskivi eikä rytmiikkakaan: teos ei tule luetuksi, jos ei pääse juoneen kiinni. Rytmiin tottuu aika nopeasti ja tietysti sanasto vaikuttaa siihen miten pääsee juoneen mukaan, mutta tässä mielestäni esimerkiksi henkilöhahmojen runsaus ja "lempinimittely" asettaa enemmän haasteita. Juoni on polveileva ja palaa yhtäkkiä tiettyjen hahmojen pariin oltuaan ensin muiden hahmojen parissa. Sillä kyllä, minun(kin) mielestäni tässä teoksessa on juoni, vaikka sitä ei ehkä ensin niin ajattelisikaan.

Kalevala on yllättävän mielenkiintoinen teos ja viihdyttäväkin tietyllä tavalla, kun vain jaksaa keskittyä ja lukea riittävän pitkän pätkän kerrallaan. Suosittelen sen lukemista kaikille, koska onhan se kotimaiselle kirjallisuudelle merkittävä teos ja maailmallakin tunnettu ja luettu: siksi mielestäni suomalaistenkin pitäisi paneutua tähän paremmin, kun kyse on kumminkin meidän kansalliseepoksestamme. Ainahan voi esimerkiksi kuunnella äänikirjan tai lukea suorasanaisen version, jos kieli tuntuu liian kiemuraiselta. Entinen äidinkielen opettajani sanoi myös kerran, että kannattaisi lukea edes Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala, jotta on edes pieni aavistus tästä teoksesta. Ainakaan minulle ei tätä koulussa juuri opetettu, pari runoa käytiin läpi ja se oli siinä. Siksikin koin tärkeäksi tutustua tähän teokseen paremmin itsenäisesti.

Mielestäni tätä lukiessa oli myös hauska huomata, että Hovimäen sepän emännän ja tyttären suusta olen kuullut/lukenut Kalevalastakin tuttuja säkeitä eri yhdistelmin. Lisäksi nykyäänkin usein käytetään Kalevalan sisältöä vertauskuvina joissakin asioissa, joten onhan se ihan kiva tietää mistä jutut juontavat juurensa.

On vaikea arvosanoittaa tällaista teosta, jonka arvon tuntee muttei itse osaa muodostaa siitä arvosanaan johtavaa mielipidettä. Siksipä päätän jättää tämän arvosanatta.

Tuo tumma nainen

Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen

197 s., Gummerus 2006

Historiani Päivi Alasalmen kirjojen parissa on vaihdellut ihastuksesta ihmetykseen ja vieroksuntaan, sillä Metsäläiset ei vakuuttanut minua täysin, mutta Vainola taas osui ja upposi. Nyt päätin tarttua Alasalmen teokseen Tuo tumma nainen, koska se vaikutti hyvin salaperäiseltä kantensa ja takakansitekstinsä puolesta: ainut mitä lukijalle kerrotaan on "Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe". Täysin en osaa päättää mitä mieltä tästä teoksesta olisin, mutta kyllä se ainakin mielenkiinnon piti yllä koko ajan.

Tuo tumma nainen kertoo keski-ikäisen Helenan perheestä, jonka perinteinen kuvio muuttuu pojan muuttaessa vaimonsa kanssa asumaan takaisin lapsuudenkotiinsa. Kaikki on niin täydellistä ja ihanaa, Helena haluaa olla kuin entisaikojen matriarkat, ottaa kaikki siipiensä suojaan. Vaan mikään ei olekaan täydellistä pohjimmiltaan.

Teos jakautuu kertojien osalta kolmeen: Helenaan, Ohtoon ja Pauliinaan, joista jokaisen näkemys on erilainen kuin toisella, samalla kuitenkin täydentäen toisen näkemystä ja lukijan omia päätelmiä. Yksi tämän teoksen parhaimmista puolista oli se, että lukijalle todella jäi tilaa aavistella, päätellä ja uppoutua juoneen. Erityisesti Helenan osuudet olivat todella onnistuneita naivistisen ja "kuinka kaikki on ihanaa" -tyyppisen kerronnan ansiosta, niistä selkeästi paistoi läpi kirjailijan tausta-ajatus siitä, että kaikki ei aina ole ihanaa ja täydellistä, että täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Helenan osuudet suorastaan huvittivat minua, niin hyvin Alasalmi sanoja käyttää.

Tämä teos on paitsi yllättävä myös ennalta-arvattava. Siinä on tiivistyvää jännitystä ja odotusta, vaikka lukija voi melkein päätellä mitä seuraavaksi saattaisi tapahtua. Kaikkea ei sanota suoraan, mutta totuus on helposti pääteltävissä juonen aikaisemmista kiemuroista. Tämä teos on myös ihan kamala tiettyjen henkilöhahmojen julmuudessa, ihan rupesi karmimaan ja kylmäämään se laskelmointi ja harkittu toiminta, joka yhteen hahmoista on istutettu. Alasalmi onnistuu hyvin luomaan psyykkeeltään hieman epävakaan hahmon, joka aiheuttaa jännitteitä. Miljöötä voi luonnehtia tietyllä tavalla goottilaiseksi, vaikka kaikki onkin muka yhtä päivänpaistetta ja valoa. Goottilaisuus sopii tunnelman tihentämiseen mainiosti.

Myös Aletheia on kirjoittanut tästä kirjasta hiljattain, lukekaapa myös hänen arvionsa, sillä siinä tulee esille eri asioita kuin minulla.

♠♠♠♠ 

Paljastuksia bloggaajasta -haaste

Kirjoihin kadonnut Aletheia paljasti joulukalenterissaan asioita itsestään ja haastoi muutkin vastaamaan kyseiseen kyselyyn. Päätin tarttua tuumasta toimeen, joten tässäpä niitä paljastuksia nyt tulee. :D

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:
Vihata on hyvin vahva sana, itse käyttäisin enemmänkin sanaa "inhota".

1. Autoilla elvistelyä: käsijarrukäännöksiä, temppuilua, kiihdyttelyä esittämismielessä, sudittamista, kuovittamista, kovan äänen hakemista jne. Se on paitsi typerää ja lapsellista myös todellinen vaaratekijä liikenteessä.

2. Sitä että jollakulla on olevinaan todella vankka mielipide jostakin, mutta hän ei osaa perustella sitä mitenkään.

3. Marttyyriksi heittäytymistä.

4. Sitä että bensa on K A L L I S T A.

5. Sotkua ja tavaroiden jättämistä mihin sattuu.Miksei voi vain viedä tavaroita takaisin paikalleen?

6. Koirien pitämistä irti ulkona. Ei ole kivaa, pelkään ainakin isoja irti olevia koiria. Lainsäädäntökin kieltää sen taajamissa.

7. Sitä että joidenkin ihmisten on pakko päästä pätemään joka ikisessä asiassa.

8. Sitä että kaupoissa tukitaan käytävät ja hyllyjenn edustat (muiden asiakkaiden toimesta) ja kukaan ei mahdu liikkumaan.

9. Tyhjiä lupauksia.

10. Tehtävien antoja (esim. koulussa) tai suunnitelman muuttumisia viime tingassa. Haluan tietää asioista ajoissa.

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

1. Iloisuus.

2. Huumorintajuisuus.

3. Suorasanaisuus.

4. "Ahdistuminen"/stressaaminen. Ennen en milloinkaan stressannut, oi niitä aikoja.

5. Mukavuudenhaluisuus.

6. Skeptisyys. Asioita pitää mielestäni osata kyseenalaistaa eikä aina sokeasti seurata perässä.

7. Huolehtivaisuus.

8. Hassuttelevaisuus. On hauskaa hassutella! :D

9. Pohdiskelevaisuus.   

KAHDEKSAN ASIAA, JOTKA MIELESTÄSI TEKEVÄT KIRJASTA HYVÄN:

1. Taitava juonenkehittely ja monikerroksisuus juonessa.

2. Sanankäyttö.

3. Sujuvuus ja sulavuus.

4. Henkilöhahmot, joihin pääsee sisälle.

5. Kuvailu: henkilöhahmojen, miljöön, tapahtumien. Lukijallekin pitää jäädä silti tilaa.

6. Tarina ja juoni tietenkin, teoksen tunnelma. Tämä on se tärkein.

7. Historia puree oikeastaan aina.

8. Puhuttelevuus ja ajatusten herääminen lukiessa.

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:

1. Terveyttä ja onnea kaikille tärkeille ihmisille. ♥

2. Rahaa. Raha ei tee onnelliseksi, mutta kokemukseni mukaan helpottaa asioita huomattavasti.

3. Lisää kirjoja.

4. Että pääsisin työharjoitteluun sinne minne haluankin.

5. Että kissani pysyisivät terveinä. ♥

6. Hyvää koulumenestystä.

7. Kesätyöpaikan saamista.

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ, KUN MENET KIRJASTOON: 

Tämä vaihtelee eri kirjastoissa niiden "sisustuksen" mukaan, mutta yleensä:

1. Palautan kirjat.

2. Menen palautetut-hyllylle.

3. Lähden etsimään tiettyjä kirjoja, jotka olivat mielessä.

4. Kiertelen hyllyjen välissä etsien "yllärilukemista".

5. Käyn läpi uutuuskirjojen hyllyn.

6. Lainaan kirjoja.

VIISI LEMPIRUOKAASI:

1. Porkkanasosekeitto.

2. Riisi ja broilerkastike ananaksella.

3. Makaronilaatikko.

4. Puurot.

5. Lasagne.

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

En ota tähän mukaan mitään itsestäänselvyyksiä kuten happi, ruoka tai juoma.

1. Silmälasit. Ilman niitä elämäni olisi aika mahdotonta.

2. Kissani. Aina yhdessä. ♥

3. Autoni. Ilman sitä en voisi kulkea koulussa toisessa kaupungissa.

4. Kirjat, tietty.

KOLME MIELESTÄSI KAUNISTA ASIAA:

1. Kissat.

2. Hellyys ja huolehtivaisuus, aito välittäminen.

3. Luonto väreineen, kasveineen ja eläimineen. Kokonaisuutena siis.

KAKSI KIRJAA, JOISTA ET PIDÄ:

1. Antti Tuurin Rata.

2. Elina Tiilikan Myrsky.

YKSI TUNNUSTUS:

1. Pienenä yksi lempipiirretyistäni oli Vili Vilperi. :D

Tarttukaahan muutkin haasteeseen!

Blogisynttärit ja arvonnan voittajat!

Noin vain on hurahtanut yksi vuosi Kirjakaapin avaimen kanssa. En olisi vuosi sitten uskonut miten tärkeä harrastus kirjablogin pitämisestä minulle kehkeytyy. On ollut ilo löytää jatkuvasti uusia hyviä kirjablogeja luettavaksi ja saada itsekin uusia lukijoita tsemppaamaan minua eteenpäin bloggaajantaipaleellani. Hienoa on myös se, että olen alkanut vakituisesti saamaan kommentteja ja samalla olen itsekin alkanut ryhdistäytyä ja kommentoida muiden kirjoituksia enemmän. Yksi blogimaailman hauskimpia puolia on nimen omaan juttelu kirjoista ja ajatusten herääminen, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa.

Tämän vuoden aikana olen myös oppinut paljon uutta siitä miten kirjoitetaan hyvä arvio tai analysoidaan kirjaa, sillä ensimmäinen arvioni oli vähän sinne päin. Olen oppinut etsimään kirjoista uusia puolia ja pohtimaan kirjoja tarkemmin. Moni kirja on jäänyt paljon paremmin mieleen, kun siitä on kirjoittanut ja sitä on pohtinut. Tuntuu, että olen myös kasvanut lukijana, sillä osaan ottaa teoksiin paremmin kantaa ja perustella mielipiteeni, eikä vain että "tää oli tosi hyvä kirja, lue tämä" tai "älä vain koskaan lue, ei ollut hyvä".

Blogini on tämän vuoden aikana muotoutunut vähän kerrallaan tällaiseksi kuin se nykyään on: paitsi että ulkoasua on muutettu, olen ruvennut pitämään tätä blogia yksin. Ensimmäiset kuukaudet kirjekaverini Elina oli mukana tässä, mutta sitten tämä jäi vain minulle. Ilman Elinaa en varmaan koskaan olisi aloittanu blogin pitämistä. Ja miten paljon olisinkaan menettänyt, jos en olisi kirjabloggaajaksi ryhtynyt! Olen iloinen, että päätimme perustaa blogin.

Kun päätös blogista oli syntynyt, mietimme nimeä jonkin aikaa. Kaikki ehdotuksemme tuntuivat olevan jo käytetty, joten nimeksi valikoitui Kirjakaapin avain. Se oli itse asiassa ensimmäinen ajatukseni tulevan blogin nimestä. Pidin nimen minulle tuomasta mielikuvasta: vanha kaunis kirjakaappi jossa on avain, joka avaa paitsi kaapin myös oven uusiin maailmoihin. Ainakin minulle tämä Kirjakaapin avain on avannut oven uusien kirjojen ja blogien pariin niin monta kertaa, että nimi tuntuu kohdallani oikealta.

Ja voi sitä onnea minkä jokainen lukija ensimmäisten kuukausien aikana synnytti. Silloin oli niin ihmeen paikka, kun lukijoita kertyi hitaasti mutta varmasti ensin 4, sitten 9 ja lopuksi vaikka kuinka paljon. Jokainen nykyinen ja uusi lukija ilahduttaa minua edelleen, mutta enää se ei tunnu niin "shokeeraavalta" kuin aluksi, koska koen kehittyneeni tässä hommassa niin paljon, että lukijoiden kertyminen on ihan ymmärrettävääkin tietyllä tavalla. Tarkoitus ei ole kuulostaa omahyväiseltä, haluan vain järkiperäistää asian, jota mieleni edelleen välillä ihmettelee. :) Tämä blogi ei ole vain minulle itselleni arvio-arkisto, vaan se on tarkoitettu myös jokaiselle lukijalle iloksi ja innostukseksi kirjallisuuden maailmaan. Siksi onkin hauskaa, että se kiinnostaa muitakin kuin vain minua itseäni. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Avasin pari viikkoa sitten ensimmäisen arvontani, johon osallistumisaika päättyi tänään kello 15.00. Kyseiseen päivitykseen pääset tästä linkistä. Arvonta suoritettiin heti pian osallistumisajan umpeutumisen jälkeen. Kiitos kaikille osallistujille.

Ensimmäisenä arvontamaljan virkaa toimittaneesta Mariskoolista nousi nimi

Beate56 voitti itselleen Rudolf Koivun seinäkalenterin ja pöllöaiheisen kirjanmerkin. Onnea!

Seuraavaksi kulhosta nousi nimi

Raitasukka voitti itselleen pöllöaiheisen kirjanmerkin. Onnea!

Laittakaahan voittajat yhteystietonne minulle sähköpostilla osoitteeseen jonna.kirjakaapinavain@gmail.com, niin saadaan voitot postiin mahdollisimman pian. :)