maanantai 7. lokakuuta 2013

Tämä täyteys, tämä paino

Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino
107 s., WSOY 2011
kansi: Tuula Mäkiä

Viimeisimmästä lukemastani Aila Meriluodon runoteoksesta on vierähtänyt jo hyvä tovi. Viimeisin arvosteluni hänen teoksistaan on maaliskuulta 2012, mutta luin kyllä viime vuoden lopulla yhden hänen runoteoksistaan, vaikka en sitä tänne arvostellutkaan. Aila Meriluoto kuuluu suosikkirunoilijoihini, vaikka ajatukseni hänen kokoelmistaan ovat vaihdelleet paljonkin. Tämä täyteys, tämä paino edustaa jälleen sitä osaa hänen runoistaan, jotka eivät ole sytyttäneet minua millään tavalla.

Tämä täyteys, tämä paino sisältää hyvin erilaisia runoja. On runoja läsnäolosta, rakkaudesta ja kesistä sekä muutamasta muusta aihepiiristä. Kokoelman runot ovat pääsääntöisesti mitaltaan moderneja, joten ei ole ihmekään, että perinteisen runouden ystävä ei näistä kauheasti jaksa innostua. Se täytyy kuitekin Meriluodon kunniaksi sanoa, että hän käyttää sanoja monipuolisesti, vaikkakin sanat voisi mielestäni rytmittää eri tavalla.

Pääsääntöisesti nämä runot tuntuvat olevan suunnattu vanhemmille naisille, sillä ainakin minun nuorena naisena oli vaikea tavoittaa näistä niitä tunteita ja ajatuksia, joita Meriluoto pyrkii ilmaisemaan. Nämä runot siis jäivät minulle hyvin ulkokohtaiseksi, sillä mielestäni niissä ei pahemmin ollut mitään sellaista, mistä nuoremman lukijan olisi helppo saada kiinni tai mihin hän voisi samaistua. Runojen teemaksi voi siis sanoa vanhuuden ja vanhenemisen siihen liittyvine muutoksineen, joita käsitellään eri aihepiireissä. Toki en voi sanoa, että kaikki runot liittyisivät niihin aiheisiin, mutta valtaosa kumminkin, tai ainakin sellainen tunne minulle päällimmäiseksi jäi.

♠♠

4 kommenttia:

  1. Minä olen AINA ihaillut Meriluotoa. Hän oli nuoruuteni villitsijä ja vieläkin vaikkapa Lasimaalaus leikkaa minua syvältä.

    Minä pidin tästäkin kokoelmasta paljon, mutta olenkin iältäni jotain sinun ja Ailan väliltä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasimaalaus on ihana, olen yhä todella iloinen siitä, että löysin sen viime vuoden tammikuussa, sillä se todella sytytti tutustumaan runouteen enemmän. :)

      Poista
  2. Tämä täyteys, tämä paino herätti varsin samanlaisia mietteitä samaistumisen suhteen. Näin kolmikymppisenäkään ei vielä kokoelman teemat (vanheneminen ja elämän hyvästely) iskeneet. Täytynee palata tämän runokokoelman ääreen vähän myöhemmässä vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei tästä jäänyt mitään erityistä paloa kokea tämä kokoelma uudelleen muutaman vuosikymmenen päästä, vaikka toisaalta se voisi muuttaa ajatuksiani tätä kokoelmaa kohtaan. Ehkä vain hyväksyn "aina ja ikuisesti" ettei modernit runot ole mua varten ja tämä kokoelma ei aiheensakaan puolesta sytytä. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.