Synttäriarvonnan voittajat!

Arvatkaas mitä. Meinasin vain ruveta tässä reippaasti kirjoittelemaan arvonnan voittajien nimiä ylös, kun yhtäkkiä tajusin, että miksi oikein arvonta järjestettiinkään: Kirjakaapin avain täyttää tänään jo 3 vuotta! Jotenkin se vain unohtui kaikessa tohinassa, heh. :D

Kirjakaapin avain on kääntynyt tänä vuonna uuteen aikaan monellakin eri tavalla. Ensinnäkin saavutin 100 lukijan rajapyykin, mitä juhlittiin arvonnan merkeissä. Sen jälkeen lähdin emännöimään Nostalgiset nuortenkirjat -haastetta, joka keräsi loppujen lopuksi aika vähän osallistujia, mutta sai kiitosta osallistujiltaan. (Ideahan ei ollut alunperin minun, lisää voit lukea mm. täältä.) Lisäksi tänä vuonna kannoin korteni kekoon kirjabloggaajien joulukalenterin suhteen, sillä luukku 21 aukesi tässä blogissa. Jotenkin koen, että kuluneen vuoden aikana olen alkanut enemmän osallistumaan Blogistanian tapahtumiin ja siirtynyt sitä kautta uudelle levelille. Merkittävänä koen myös sen, että vaihdoin profiilikuvakseni oman kuvani. Nyt bloggaajalla on kasvot! :)

Tämä vuosi on ollut erilainen myös sikäli, että bloggaamis- ja lukemistahtini on hidastunut huomattavasti siitä mitä se on ollut. Suurimpana syynä tähän on ollut yksinkertaisesti kiire, seuraelämän vilkastuminen sekä lukumotivaation ajoittainen hiipuminen. Olen tullut hieman valikoivammaksi sen suhteen, mitä haluan lukea, ja ihan liian usein nykyään käykin niin, että aloitan jonkin kirjan ja sitten se ei oikein nappaakaan, mutta luen sitä silti eteenpäin. Ja kuten tiedämme, se ei ole paras lukumotivaattori. Mutta täällä ollaan ja aiotaan olla myös jatkossa! :-)

Tänä vuonna arvoin synttäriarvonnassa kolme palkintoa, ohjeet voit tarkistaa täältä.

ENSIMMÄINEN PALKINTO kuuluu Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalle, onneksi olkoon: Koiramäki-seinäkalenteri, karkkistruuttu ja valitsemasi kirja ovat sinun!

TOINEN PALKINTO menee Luettua-blogin Sannalle: pääset valitsemaan oman kirjasi, kun Krista on tehnyt päätöksensä!

KOLMAS PALKINTO lähtee Mai Laaksolle: sinä puolestasi pääset valitsemaan oman kirjasi Kristan ja Sannan jälkeen!

Onnittelut kaikille voittajille! :) Laittakaahan minulle sähköpostilla ( jonna.kirjakaapinavain at gmail.com ) yhteystietonne, niin saadaan paketit matkaan. Kirjavalintanne voitte ilmoittaa tämän postauksen kommenttiosioon, jotta muut voittajat tietävät mitkä kirjat ovat jo menneet ja mistä vielä voi valita. Tässä vielä kirjalista:

 

Carlsson: William N. Päiväkirja

Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Coelho: Alkemisti

Cunningham: Tunnit (kirjaston poistomyynnistä)
Haakana: Ruman tytön rakkaus (kirjaston poistomyynnistä)

Jansson: Jäljet lumessa

Jansson: Vaitelias jumala
Kettu: Surujenkerääjä (pokkari, hieman kastunut)

Mann: Buddenbrookit

McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro. 1 (pokkari, takana teetahroja)

Oksanen: Kirsikkavarkaat (kirjaston poistomyynnistä)

Olsson: Sonaatti Miriamille

Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Oranen: Palatsi

Parras: Jojo (kansipaperi puuttuu)
Pättikangas: Puhelinpylväiden varjossa valtatie

Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Tuuri: Rata
Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (ennakkokpl, pokkari)

Joulun kirjalahjat

Sain tänä jouluna peräti kolme kirjalahjaa, kun yleensä saan vain yhden tai en välttämättä sitäkään. Yksi kirja tuli Raisalta kirjabloggaajien lahjaringin myötä, kaksi muuta sain vanhemmiltani. Vanhempieni lahjat olivat täsmähankintoja eli toiveideni pohjalta ostetut, Raisalta saatu kirja sen sijaan oli yllätys.

Alimmainen kirja Johan Harstadin Buzz Aldrin - Taviksena olemisen taito oli Raisan valinta minulle. Täytyy sanoa, että kirja ei ainakaan takakansitekstin perusteella mene ihan minun kirjamakuuni, mutta ainahan on hyvä antaa mahdollisuus uusille tuttavuuksille ja astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kiitos! :)

 

Maria Turtchaninoffin Maresi - Punaisen luostarin kronikoita oli toinen vanhempieni hankkimista kirjalahjoista. Olen pitänyt kovasti Anu Holopaisen luomasta, historialla maustetusta Syysmaa-fantasiasarjasta, joten uskon, että Turtchaninoffin Maresi tekee myös vaikutuksen.

 

Veera Salmen Kaikki kevään merkit oli sitten se toinen vanhempieni antamista kirjalahjoista. Bongasin kyseisen kirjan jokin aika sitten jostakin blogista ja ajattelin, että tässä voisi olla mielenkiintoinen teos. Olen sitä jo hieman ehtinyt aloittaakin, ja kyllä, mielenkiintoiselta vaikuttaa!

Näistä tulee sitten arvioita aikanaan. Lukemisiin. :)

Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä

127 s., Tammi 2009, 11.p., 1.p. 1993

kuvitus: Markus Majaluoma

Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat ovat niitä teoksia, joita lainasin koulun kirjastosta melko ahkerasti ala-asteella. Pidin niistä, mutta jotenkin ne tuntuivat aika raskaslukuisilta, sillä tekstiä oli melko paljon ja jotenkin kuvitus ei oikein innostanut. Minulle onkin jäänyt Heinähatuista ja Vilttitossuista ristiriitainen kuva: tarinat olivat hauskoja, mutta itse kirjat tuntuivat jotenkin raskailta. Nyt kun vuosien tauon jälkeen luin tämän Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä -kirjan, huomasin, että eihän tämä ole ollenkaan raskaan tuntuista, vaan pikemminkin hyvin viihdyttävää, nopealukuista ja sujuvaa tekstiä. Käsitykseni muuttui nyt "vanhemmalla iällä" melko paljonkin.

Uusimmassa Onnimannissa (4/2014) oli artikkeli Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoista. Siinä käsiteltiin teosten kerroksisuutta, siis sitä miten sillä on annettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Huomasin monta kertaa tässä teoksessa mielenkiintoisia juttuja, jotka ilmiselvästi oli suunnattu erityisesti aikuisemman lukijakunnan tietoisuuteen. Onkin aina ilo huomata, että kirjoilla on jotakin annettavaa eri-ikäisille lukijoille. Tästä kirjasta on muuten tehty myös joulukalenteri televisioon ja muistan sen nähneeni kahteenkin otteeseen. Se on hieman poikkeava kirjasta, mutta pääkohdat ovat samat.

Kattilakosken perheessä valmistaudutaan jouluun monin tavoin, mutta kaikki ei aina mene ihan putkeen. Kaiken lisäksi ruokaa alkaa kadota yhtäkkiä, melko pian sen jälkeen kun vaari saapui taloon ja kertoi lapsille tarinoita riihitontusta, jolle pitäisi toimittaa hyviä herkkuja, jotta se jaksaa suojella taloa. Hanna Kattilakoski pyytää jopa poliiseja tutkimaan asiaa ja osansa epäilyksistä saavat vaarin lisäksi myös naapurissa asuvat Alibullenin neidit. Lopulta totuus selviää, vaan ei ehkä ihan kaikille. Tontun tekosiako? Ota siitä selvää!

Voi että miten mukavaa oli palata Heinähatun ja Vilttitossun pariin näin joulun aikaan. Sisarusten hahmot ovat mielestäni mielenkiintoisia, mutta samaa voi sanoa myös muista kirjojen hahmoista. Jokainen heistä on hieman stereotyyppinen, aikuiset varsinkin. Lapsissa on enemmänkin särmää, enkä aina etenkään Vilttitossun kohdalla tiedä, mitä hänestä pitäisi ajatella. Heinähattu sen sijaan on selvä tapaus: kiltti ja hyväkäytöksinen. Tässä joulukirjassa on myös ilo huomata, että vaikka kaikki olisikin vähän niin ja näin, joulu tulee silti ja tunnelma on tärkeintä! Ihanan viihdyttävä kirja joulun aikaan luettavaksi, vaikkapa tauottamaan jouluvalmisteluja tai iltasaduksi perheen pienimmille.

♠♠♠♠♠

Synttäriarvonta!

Joulukuun 28. päivä tulee kuluneeksi kolme vuotta tämän blogin perustamisesta. Sen kunniaksi järjestän tuttuun tapaan arvonnan, jossa arvon kolme palkintoa. Osallistumisaika päättyy juhlapäivänä klo 18, jolloin vietetään täällä blogissa pienimuotoiset kekkerit. :-D

Osallistumisohjeet ovat seuraavat

1. Jokainen osallistuja saa yhden arvan.

2. Arvan saa olemalla rekisteröitynyt lukijani 

eli nimesi löytyy tuosta oikeanpuoleisesta sivupalkista.

Liittyä voi myös nyt.

3. Halukkuudesta osallistua arvontaan ilmoitetaan tämän tekstin

kommenttiosioon 28.12. klo 17 mennessä.

Linkityksistä ei siis saa lisäarpoja.

Arvonta suoritetaan

28.12. ja voittajat julkistetaan vielä samana päivänä.

Se jonka nimi nousee ensimmäisenä, saa ykköspalkinnon. Toinen ja kolmas palkinto menevät luonnollisesti niille, joiden nimet nousevat ylös seuraavina.

Palkinnot ovat:

1. palkinto on Koiramäki 2015 seinäkalenteri, Namituvan Kirkkokaramelli-struuttu ja vapaavalintainen kirja alla olevasta listasta.

2. palkinto on vapaavalintainen kirja alla olevasta listasta.

3. palkinto on vapaavalintainen kirja alla olevasta listasta.

Kirjat jaetaan siten, että ensimmäisen palkinnon saaja saa valita omansa ensimmäisenä, sitte toinen ja kolmas. Teokset ovat hyväkuntoisia ja lista saattaa täydentyä vielä.

Kirjat ovat minun omasta hyllystäni ja nimeltään

Carlsson: William N. Päiväkirja

Chevalier: Tyttö ja helmikorvakoru

Coelho: Alkemisti

Cunninghan: Tunnit (kirjaston poistomyynnistä)
Haakana: Ruman tytön rakkaus (kirjaston poistomyynnistä)

Jansson: Jäljet lumessa

Jansson: Vaitelias jumala
Kettu: Surujenkerääjä (pokkari, hieman kastunut)

Mann: Buddenbrookit

McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro. 1 (pokkari, takana teetahroja)

Oksanen: Kirsikkavarkaat (kirjaston poistomyynnistä)

Olsson: Sonaatti Miriamille

Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Oranen: Palatsi

Parras: Jojo (kansipaperi puuttuu)
Pättikangas: Puhelinpylväiden varjossa valtatie

Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Tuuri: Rata
Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (ennakkokpl, pokkari)

Tervetuloa mukaan arvontaan!

Kirjabloggaajien joulukalenterin 21. luukku

Joulukuun 21. päivä. Enää kolme yötä jouluun. Joskus havahdun miettimään, että miksi jouluun valmistaudutaan niin kauhealla tohinalla. Tulee mieleen se Muumi-animaatio, jossa Muumit heräävät ja kuulevat joulun olevan tulossa ja että sitä varten pitää olla kuusi ja ruokaa ja lahjoja. Monelle ne ovat tärkeitä asioita joulunvieton kannalta, eikä siinä ole mitään väärää, ja itsellenikin ne ovat keskeinen osa sitä jouluperinnettä, johon minä olen kasvanut. Mutta miksi pitää niin kauheasti hössöttää? Tuleehan se joulu ilmankin!

Kuinka moni mahtaakaan olla jouluaattona niin lopen uupunut kaikista valmisteluista, että lopputuloksesta voi olla jopa vaikea nauttia. Vietän tänä vuonna neljättä joulua omassa kodissani. Aikaisempina vuosina olen puunannut ja kiillottanut, leiponut ja paketoinut, juossut kaupoissa ja kuitenkin jouluaattona tajunnut, että "ainiin se hoitoaine jäi ostamatta". Tänä vuonna päätin päästää itseni helpommalla. Kyllä, olen leiponut, mutta vain kahta sorttia. Perusteelliset siivot tein jo marraskuussa. Vähän vain imuroin vielä ennen joulua. Uunia en ole pessyt, enkä ehkä jouluksi pesekään. Eihän kukaan uunissa jouluaan vietä.

Mitäkö yritän tässä sanoa? Niin, rakkaat lukijat, haluaisin vain muistuttaa teitä siitä, että kaikkien joulukiireiden keskelläkin muistaisitte löytää itsellenne aikaa pysähtyä hetkeksi rentoutumaan, lähteä vaikka kahvilaan tai lenkille, ihan mikä teille itsellenne sopii. Joulu ei loppujenlopuksi ole vain se joulukuun 24. päivä, jota kohti painetaan tukka putkella. Joulu on tunnelma, joka tiivistyy tuohon päivään, jolloin viimeinen luukku joulukalenterista avataan.

Siis tunnelmoikaa ja nautiskelkaa aina kun ehditte! 

♥:llä Jonna

 

Eilen kalenterimme luukku aukesi Yöpöydän kirjojen luona ja huomenna luukku aukeaa Kirjainten virran soljuessa.

Biblioteksmysteriet

Martin Widmark (text) och Helena Willis (bilder): LasseMajas Detektivbyrå - Biblioteksmysteriet

86 s., Bonnier Carlsen 2007

 

Ole huomannut, että viime aikoina ruotsinkielentaitoni ovat todella alkaneet ruostumaan. Ainakin toistaiseksi ymmärrän kieltä vielä ihan hyvin, jos sen puhuja artikuloi selvästi eikä puhu kovin nopeasti, mutta sen sijaan kielen tuottaminen on itselle käynyt vähän turhan hankalaksi. Koska pystyn vielä jopa lukemaan ruotsia riittävän sujuvasti, päätin lähteä verestämään kielitaitoani ottamalla lukuun tämän Lasse-Maijan etsivätoimiston suomentamattoman osan Biblioteksmysteriet. Lastenkirjojen parissa kielitaitoa on helpoin lähteä verryttelemään, kun teksti on simppelimpää kuin aikuisten kirjoissa. Olen kolme Lasse-Maijaa lukenut suomeksi ja pitänyt niistä, eikä tämä alkuperäiskielinenkään teos mitenkään hävinnyt näille kolmelle aiemmin lukemalleni.

 

Vallilan kirjastossa kuohuu, kun sieltä alkaa mystisesti katoamaan arvokkaita teoksia. Niin kirjastonhoitaja kuin poliisikin ovat ymmällään, sillä joka kerta teos on kadonnut täysin vaivihkaa varashälyttimistä huolimatta. Poliisimestari pyytää apua Lasselta ja Maijalta, nuorilta harrastelijasalapoliiseilta, jotka ovat ennenkin auttaneet virkavaltaa rikosten ratkomisessa. Aika pian käy ilmi, että epäiltyjä on kolme. Neuvokkaasti Lasse, Maija ja poliisimestari tekevät yhteistyötä ja pääsevät syyllisen jäljille. Teon motiivi on aika yllättävä ja kolmikko pohtiikin, että mitä tällaisessa tapauksessa pitäisi tehdä.

 

Kirjastomiljööseen sijoittuva lastendekkari oli mielestäni sujuvalukuinen ja sen juonenkulku oli loogista. Lukijan on helppo seurata mukana ja ratkoa rikosta Lassen ja Maijan kanssa. Pidän siitä miten yleensäkin näissä kirjoissa pohditaan tapahtumia monelta kantilta, jolloin lukijan mahdollisuudet seurata tapahtumia ja tehdä päätelmiä paranevat huomattavasti. Widmark tuntuu myös upottavan tarinaan paljon sellaisia yksityiskohtia, joihin on helppo kiinnittää huomiota ja jotka tihentävät päättelyketjua mukavasti. Lasse-Maijan etsivätoimistosta kertovat kirjat ovat kaiken kaikkiaan hyvin laadukasta luettavaa. Helena Willisin eloisa kuvitus täydentää tarinaa ja nostaa joitakin merkittäviä yksityiskohtia hyvin esille.

 

♠♠♠♠

 

Och sammanfattning på svenska:

Jag bestämde att läsa någon bok på svenska eftersom jag har märkt ut att mina svenska språkkunskaper är väldig späda. Och jag vet att den här sammanfattning innehåller mycket ordföljdsfel och andra, men jag vill försöka!

Jag valde den LasseMajas bok eftersom jag tänkte att det är lättsam att läsa en barnbok på svenska än läsa en roman som är skrivit till vuxen. Jag gillar LasseMajas böcker och Biblioteksmysteriet finns inte på finska så jag bestämde att läsa det.

Biblioteksmysteriet berättar hur värdefulla böcker börjar försfinna från bibliotek. Polisen och bibliotekarien är hjälplösa eftersom det skulle inte vara möjligt eftersom där är larmanläggingar och där finns inga tips att hur tjuven har tagit böcker ut från biblioteket. Polisen ber Lasse och Maja att hjälpa dem och sen stölden börjar att klara ut. De misstänker tre människor och en av dem egentligen är den boktjuv. Men vad är motiven och hur tjuven har tagit böcker ut från biblioteket utan att någon ser ingenting? Och vad måste Lasse, Maja och polismestaren göra när de får veta vad var motiven?

Jag tycker att den här boken var flytande och lätt att läsa. Intrig var logisk och det var lätt att hålla med när Lasse och Maja avgjorde den stöld. LasseMaja böcker är hög kvalitet och jag tycker att det är en av bästa barnbokserier nuförtiden. Martin Widmark vet hur skriva spännande barnböcker. Tack alltså till Helena Willis om hennes livliga bilder.

***

Olkoon tämä osaltani ensimmäinen teos Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen.

Autiotalo

Sami Perttilä ja Esa Kero: Autiotalo

? s., TYT multikustannus 2008

 

Jep, minä täällä taas! Blogini on vaipunut jonkinlaiseen talvihorrokseen: ensimmäinen kirjapostaus vasta 18. päivä kuluvaa kuuta! Huh. Olen kyllä lukenut koko ajan, vaikken oikein mitään valmiiksi asti. Ensimmäinen tässä kuussa kokonaan lukemani kirja on Sami Perttilän ja Esa Keron valokuvateos autiotaloista.

 

Autiotalot ovat aina kiehtoneet minua, sillä ne sisältävät usein käsittämättömän määrän historiaa, muistoja, kokemuksia ja tapahtumia, joita kukaan ei enää muista. Talo vain yksin on jäänyt muistuttamaan siitä, että tässä on joku joskus elänyt elämäänsä. Autiotalot herättävät mielikuvitukseni ja alan pohtimaan keitä talossa on asunut, milloin se on rakennettu, millaisia ihmisiä asukkaat ovat olleet, mikä heidän kohtalonsa oli ja miksi talo on jäänyt tyhjilleen. Mitä kaikkea seinät meille kertoisivatkaan, jos osaisivat puhua! Autiotalot rappeutuneessa romanttisuudessaan vetoavat minuun kovasti, joten tämä teos Autiotalo oli minulle oikein osuva kirja.

 

Sami Perttilän valokuvat ovat tunnelmaltaan hieman kauhuelokuvamaisen odottavia. Hän on ottanut kuvansa hämärän aikaan ja tehostanut vaikutelmia erivärisillä valoilla. Kuvia katselee mielellään viipyillen ja itse ainakin aloin useampaan otteeseen pohtimaan, että miksi jokin upeannäköinen huvila on jäänyt tyhjilleen rapistumaan. Valitettavasti ihmisillä on taipumusta pitää suvun historiasta kiinni hieman väärillä tavoilla, jokin tunneside sitoo paikkoihin, vaikka tuloksena olisi vain vuosikymmeniä yksinään kököttänyt talovanhus, jota kukaan ei muista. Syitä talojen tyhjilleen jäämiseen on monia, ja minua jotenkin surettaa, että muistojen mummolat ja kotitalot jätetään rapistumaan. Ehkä ajattelen taloista ja rakennuksista hieman liian emotionaalisesti, mutta mielestäni samalla tuhoutuu pala niin rakennus- kuin sukuhistoriaakin.

 

Esa Kero on luonut Sami Perttilän kuvien ympärille fiktiiviset tarinat talojen historiasta ja asukkaista, siitä mitä onkaan tapahtunut. Keron tekstit täydentävät kuvien kauhuelokuvamaisuutta ja saavat mielikuvituksen laukkaamaan, mutta mieluumin minä tahtoisin kuitenkin tietää aina talojen todellista historiaa: missä, kuka, miksi ja milloin on tehnyt jotakin. Todellinen historia voi olla arkipäiväistä, mutta luo kuitenkin minun mielessäni tietynlaista hohdetta rakennuksien ylle antaessaan asukkaille nimet ja perheille historiat.

 

Kokonaisuutena tämä teos on minun mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja tuntuu, että aihepiirinsä vuoksi tämä oli minulle oikein sopiva teos luettavaksi. Erityisesti pidin siitä, että Perttilä on saanut otettua rakennuksista myös sisäkuvia, sillä autiotaloissa minua kiinnostavat etenkin sisätilat eli se, mitä seinien sisäpuolelle kätkeytyy. Lisää tositaustaisuutta olisin kaivannut ja sitä olisi voinut luoda esimerkiksi se, että olisi tarkemmin kerrottu missä kuvien rakennukset sijaitsevat. Ehkä olisin kuviltakin kaivannut hieman enemmän arkipäiväisyyttä enkä niinkään tätä väreillä luotua mysteeristä hohdetta, vaikka kuvat ovatkin näin todella vaikuttavia. Upea kokonaisuus kuitenkin.

 

♠♠♠♠

Osittain tämä teos sykähdytti minua varmasti myös siksi, että se tuo mieleeni edesmenneen isoäitini lapsuuden kotipaikan pihapiireineen. Talo on ollut tyhjillään jo noin 20 vuotta, mutta siitä on pidetty huolta ja mummuni sisarukset pitävätkin sitä kesäpaikkanaan. Olen vasta viime vuosina huomannut, kuinka tärkeä tuo paikka minulle loppujen lopuksi onkaan. Se on jotenkin tunnelmallinen ja historia on siellä alati läsnä. Siellä ollessani minä jotenkin olen usein aistivinani menneiden sukupolvien läsnäolon, enkä ole suinkaan ainut. Viime kesänä kävin vuosien tauon jälkeen oikein tuvassa asti. Selasin siellä valokuvia vuosien takaa ja etenkin silloin minusta tuntui, että mummuni vanhempineen nyökytteli hyväksyvästi jossain lähellä. Osa minun juuristani on siellä ja minua jotenkin viehättää ajatus siitä, että menneet sukupolvet saavat jatkaa siellä olemassaoloaan meidän muistojemme kautta.

Vanhatupa, mummuni synnyinkoti.

Nostalgiset nuortenkirjat: haastekoonti

Syyskuun alussa heitin ilmoille Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen, jonka idea tuli alunperin Anun ihmeelliset matkat -blogin Anulta. Haasteen ideana oli lukea sellaisia nuortenkirjoja, jotka ovat jääneet mieleen ja tehneet vaikutuksen eli tehdä nostalgiamatka omien nuoruusvuosien suosikkikirjojen pariin. Kirjan ei tarvinnut olla välttämättä nuortenkirja, sillä ikä ei välttämättä sanele sitä, lukeeko omalle ikäryhmälleen kohdennettuja kirjoja  vai ei. Siksi määrittelinkin, että ei "ole mitään erityistä rajaa minkä ikäisenä ensikosketus kirjaan olisi pitänyt hankkia: ajatuksena on se, että jokainen itse päättää minkä ikäisenä on kokenut olevansa nuori. Siis kaikki kirjat, jotka olette lukeneet ja kokeneet nuorina kelpaavat."

Osallistumisaikaa tähän haasteeseen oli kolme kuukautta (syys, loka, marras). Itse ehdin tuona aikana lukemaan neljä minulle nostalgisia väreitä nostattavaa nuortenkirjaa, mutta kuten sanomattakin lienee selvää, paljon jäi vielä lukematta. Nostalgiamatka oli antoisa, ihan tuntui kuin olisi kotiin palannut ja mikä parasta, tiesi lukevansa kirjaa, joka on (ainakin joskus ollut) hyvä. Lukemistani kirjoista Päivi Romppaisen Surutyttö toimii minulle edelleen oikein hyvin, vaikka se ei enää puhutellutkaan samalla tavalla kuin teinivuosina. Tuija Lehtisen Laura -sarjan kolme ensimmäistä kirjaa (1., 2. & 3.) olivat niin ikään edelleenkin yhtä tasaisen varmoja luettavia kuin vuosia sitten, vaikka nyt olinkin lukijana paljon kriittisempi. Laura säilytti silti arvonsa silmissäni.

Haasteen tiimoilta jokaisen osallistujan tuli tehdä koontipostaus lukemistaan kirjoista. Linkkejä niihin minulle on jo tullutkin, mutta jos omasi vielä puuttuu, vinkkaa siitä kommenttiboksiin. 

Aino luki haasteen tiimoilta kuusi nuortenkirjaa, joista kertovia postauksia ainakin minä mielenkiinnolla tutkailin. Erityisen mielenkiintoinen oli mielestäni postaus Irma! -kirjasta, jossa Aino käsittelee myös nostalgiaa käsitteenä.

Jokke vietti nostalgiahetkensä Isaac Asimovin Säätiö-kirjojen parissa. Kyseessä on tieteiskirjallisuuden genreen kuuluva trilogia ja sen "laajennukset", joista Jokke on kirjoittanut hyvin analyyttisen postauksen. 

Kian nostalgisiin nuortenkirjoihin kuuluvat Anni Polvan Tiina -kirjat. Itse olen tainnut lukea niitä joskus yhden tai kaksi, mutta minuun ne eivät tehneet suurta vaikutusta. Oli kuitenkin mielenkiintoista lukea Kian muisteluja ja pohdintoja teoksista, jotka ovat käsittääkseni melkolailla mielipiteitä jakavia. Omassa hyllyssäni minulla olisi pari Tiinaa, joten ehkä voisin joskus kokeilla vielä uudelleen, että millaisia ne Tiina-kirjat nyt olivatkaan.

Darren Shanit ja Harry Potterit, joita Manni P haasteeseen luki, olisivat voineet kuulua myös minun lukulistalleni tässä haasteessa. (En muuten oikeasti käsitä miksen ole vieläkään aloittanut lukemaan Pottereita uudelleen...) Muistan lukeneeni neljää ensimmäistä Darren Shanin vampyyrikirjaa useampaankin otteeseen, mutta into lopahti jossain vaiheessa eikä seuraavat osat sitten enää jaksaneet innostaa. Muistan kuitenkin hyvin ne kuumat kesäpäivät, kun pyöräilin kirjastoon hakemaan uudelleen ja uudelleen näitä samoja kirjoja. Ja Harry Potterit, no niistä nyt en ala edes vielä puhumaan!

MarikaOksa ehti lukemaan haasteeseen seitsemän kirjaa, mutta kertoi kuitenkin vasta päässeensä alkuun nostalgiamatkallaan. Hienoa, että haaste inspiroi jatkamaan nuoruusvuosien suosikkien kanssa! Marikan listauksesta muistui taas mieleen, että kesällä 2013 minun oli tarkoitus vihdoin lukea ensimmäistä kertaa Runotytöt, mutta enpä ole sitä vieläkään tehnyt...

Notkopeikko kertoi lukeneensa haasteeseen vain yhden kirjan, mutta onhan sekin jo hyvä alku! Notkopeikon lukemasta fantasiakirjasta ei ole erillistä koontipostausta (kuten luonnolista on, ettei yhdestä kirjasta erillistä koontia tehdä :D), joten alla oleva linkki vie suoraan tähän postaukseen.

Linkit koonteihin tekijöittäin:

Aino

Jokke 

Kia

Manni P  

MarikaOksa

Notkopeikko

Tämän haasteen tiimoilta sain paitsi hyviä lukuvinkkejä ja muistutuksia tietyistä (lukemattomista) kirjoista, myös paljon hyvää mieltä. Ihanaa, että blogeissa innostuttiin tästä haasteesta! :) Kiitos kaikille osallistuneille ja kiitokset vielä kerran myös Anulle hyvästä haasteideasta.

Kaikkien (ellei itse halunnut olla osallistumatta arvontaan) koontipostauksensa linkittäneiden kesken on arvottu lupaamani pieni palkinto, jonka tällä kertaa nappasi Notkopeikko! Kannatti siis todella lukea edes se yksi kirja. ;) Laitatko minulle yhteystietosi sähköpostilla osoitteeseen jonna.kirjakaapinavain (ät) gmail.com, niin saadaan piparkakkumuotit matkaan. :-)