Parittomat

Enni Mustonen: Parittomat / Järjen ja tunteen tarinoita 5

7 cd-levyä, 7 h 40 min.

Otava 2009, alkup. 2008

lukija: Erja Manto

Olen kuunnellut melko tiiviillä tahdilla Enni Mustosen ihanan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, jonka päätösosa Parittomat on. Sain jo etukäteen haraviini, että Parittomat sijoittuu nykyaikaan eli aikaharppaus on vuosikymmenien mittainen edellisen osan ja päätösosan välillä. Aluksi minua hieman ihmetytti miksi Mustonen on tehnyt moisen ratkaisun, mutta loppujen lopuksi tämä Hilma Maria Rantamäen ja Anna Ahlstedtin jälkeläisistä kertova kirja tempasi kyllä mukaansa.

Parittomat kertoo nuoresta Salla Hartikaisesta, joka on luomutuotantoon erikoistunut maatalousasiantuntija ja jonka isoäidin äiti oli Hilma Rantamäki. Ulkomailta palattuaan Salla on gradua vaille valmis maisteri, joka muuttaa kesäksi isoäitinsä Fanni-serkun luo pitämään tästä huolta ja samalla kirjoittamaan graduaan. Järven toisella puolella Petäjäniemen luomutilaa isännöi äärimmilleen stressaantunut poikamies Tommi Saarinen, jonka isoisän äiti Anna Ahlstedt oli. Heti alussa lienee selvää, että luomuviljelyyn perehtynyt asiantuntija ja luomuviljelijä törmäävät pian toisiinsa.

Siinä missä sarjan aiemmat osat ovat kohtalon käänteissään välillä nostattaneet jopa kyyneleitä silmäkulmiini, on Parittomat lähinnä humoristinen viihdekirja. Kokonaisuutena sarjan päätösosa on siis edeltäviin osiin verrattuna kovin erilainen, ja muihin osiin sen nivoo lähinnä viittaukset Sallan ja Tommin vahvoihin esiäiteihin. Onneksi tässä kirjassa tuli sentään jotain vastauksia Hilman ja Annan myöhemmistä vaiheista, vaikka kysymysmerkkejäkin vielä joidenkin asioiden suhteen jäi.

Mielestäni Parittomatkin on viihdekirjana hyvä, mutta kuunnellessa mietin miksi Mustonen on päättänyt päättää sarjansa näin erilaiseen teokseen - olisihan hän voinut kirjoittaa tällaisen sangen ennalta-arvattavan ja kevyen viihdekirjan ihan itsenäiseksi teokseksi. Sarja tuntuu siis hieman rikkonaiselta, vaikka jokainen osa onkin omina teoksinaan toimivia ja neljä ensimmäistä osaa muodostaa hyvin kirjoitettujen historiallisten teosten kokonaisuuden.

♠♠♠♠

Tuntematon sotilas: elokuvakirja (ja pari sanaa elokuvasta)

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja

236 s., WSOY 2017

 

Tuntematon sotilas on epäilemättä suuri suomalainen teos niin kirjana kuin elokuvanakin. Olen itse lukenut kirjan kahdesti ja elokuvatkin oli tullut katsottua, joten oli luonnollista, että halusin päästä näkemään myös Aku Louhimiehen elokuvaversion. Kävinkin sen katsomassa heti tuoreeltaan ja pidin kovasti näkemästäni. En ole mikään erityinen elokuva-asiantuntija, mutta olihan siinä aivan upea luontokuvaus, hyviä roolisuorituksia ja paljon tunnetta. Varasin oitis elokuvan toisen käsikirjoittajan Jari Olavi Rantalan kirjoittaman elokuvakirjan, sillä halusin päästä vielä syvemmälle elokuvan tekemisen maailmaan. Sen Rantalan teos todella teki.

 

Tuntematon sotilas: elokuvakirja on perusteellinen kuvaus siitä miten uusi elokuvaversio syntyi. Teosta lukiessa hahmottui terävästi se miten paljon näyttelijöiltä on vaadittu, miten paljon avustajia mukana on ollut, miten maskeeraukset ja erikoistehosteet on hoidettu ja miten kuvaukset on käytännössä edenneet. Yhdessä osiossa Rantala kuvaa yhden kuvauspäivän kulkua. Se asettaa mittasuhteet sille miten tarkasti ja huolella koko elokuva on kuvattu. Samalla muodostuu käsitys siitä, miten paljon työtä niin näyttelijöiltä, kuvaajilta, ohjaajilta kuin kaikilta muiltakin työryhmään kuuluneilta on vaadittu, että elokuva on koskaan valmistunut. Kun istumme elokuvateatterissa katsomassa kolmen tunnin elokuvaa on äkkiseltään vaikea hahmottaa niitä työtunteja, joita sen tekemiseen on käytetty. 

 

Tässä teoksessa on mukana runsaasti kuvia kuvausten ajalta. Ne palauttivat mieleeni kohtauksia ja hieman tarkensivat sitä kuka hahmo olikaan kukakin. Keskushahmot jäivät kyllä kerralla hyvin mieleen, mutta vähemmän näkyvät hahmot meinasivat hieman mennä sekaisin. Kun on tottunut näkemään ja ajattelemaan hahmot tietyn näköisiksi, oli aluksi kyllä hieman vaikea hahmottaa kuka oli kuka. Näyttelijät tekivät kyllä hyvää työtä rooleissaan, joten he kyllä lunasivat odotukset täysin. Monihan ennen elokuvaa kritisioi huumorirooleistaan tuttujen Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen valintaa tähän elokuvaan. Itse pohdin etukäteen eniten miten Eero Aho astuu pippurisen karjalaismiehen saappaisiin, mutta hänen tulkintansa Rokasta oli kyllä upea.

 

Mielestäni tämä elokuvakirja voisi olla kiinnostava lukukokemus myös niille, jotka eivät ole elokuvaa vielä katsoneet tai eivät aiokaan sitä katsoa, sillä tästä saa oikein hyvän käsityksen siitä mitä elokuvanteko todella on. Ainoa miinus tälle kirjalle on mielestäni se, että tässä on käytetty jonkin verran elokuvatermistöä ja kerrottu kuvauksista hieman liian "ammattimaiseen" makuun: keskiverto elokuvankatsoja ei ehkä saa niistä kovinkaan paljon irti.

Hotellien henget

Tiina Hautala: Hotellien henget - Kummitustarinoita suomalaisista majapaikoista

kuvitus: Suvi Kari

117 s., Haamu 2017

a-kappale, kiitos kustantajalle!

 

Kun kuulin, että kummitustarinoista jo pari kirjaa kirjoittaneelta Tiina Hautalalta ilmestyy uusi teos, tiesin haluavani lukea sen. Sainkin ilokseni Hotellien henget arvostelukappaleena kustantajalta, kiitos siitä! Tässä teoksessa Hautala keskittyy suomalaisten hotellien henkiin. Tarkasteluun pääsee 10 hotellia, joissa joko asiakkaat ja/tai henkilökunta ovat todistaneet omistuisia ilmiöitä, nähneet hahmojen ilmestyvän tyhjästä ja tunteneet tyhjissä huoneissa, että eivät todellakaan ole yksin.

 

Teoksessa tarkasteltavat 10 hotellia ovat GLO Hotel Art Helsingistä, Park Hotel Turusta, Mukkulan kartano Lahdesta, Hotelli Vanajanlinna Hämeenlinnasta, Imatran Valtionhotelli, Grand Hotel Tammer Tampereelta, Hotelli Punkaharju, Hotelli Central Vaasasta,  Hotelli Seurahuone Kokkolasta ja Hotelli Lasaretti Oulusta. Osan hotellien historia ulottuu jo satojen vuosien taakse, mutta siitä huolimatta on voitu esittää teorioita keitä kummittelijat voisivat olla ja miksi he ovat jääneet vartioimaan entistä työ- tai majapaikkaansa. Osa hengistä näyttäisi nimittäin olevan matkustavaisia, osa taas työpaikkaansa kiintynyttä henkilökuntaa.

 

Mielestäni Hautala on jälleen onnistunut kaivamaan esiin kiinnostavia tarinoita ja hän kirjoittaa niistä hyvin. Välillä kuitenkin huomasin kaipaavani vielä lisää tietoa, sillä ainakin parissa tapauksessa viitattiin johonkin tapaukseen, joka voisi selittää hengen levottomuuden, mutta asia jätettiin sen kummemmin avaamatta. Se ehkä hieman ärsytti minua, sillä tähän teokseen olisi voitu hyvin mahduttaa lisääkin tietoa: tätä olisi kyllä jaksanut lukea enemmänkin kuin 117 sivua. 

 

Kun kirja saapui käsiini, ilahduin siitä, että se oli saanut kovat kannet ympärilleen. Haamun kirjathan usein ovat pehmeäkantisia, joten tämä kovakantisuus oli mukava yllätys. Kuvitusta olisin kuitenkin kaivannut jonkin verran enemmän, joskin teoksen kuvitus on kyllä hyvin onnistunutta ja luo mystistä tunnelmaa. Olisin kuitenkin mielelläni katsellut vanhoja tai vaikka uusiakin kuvia teoksen kuvaamista hotelleista, jotta tunnelma olisi välittynyt vieläkin paremmin ja olisi ollut helpompi miettiä millaisessa paikassa näitä salaperäisiä kokemuksia on koettu.

♠♠♠♠

Sidotut

Enni Mustonen: Sidotut

9 cd-levyä, n. 11 h

Otava 2008, alkup. 2007

lukija: Erja Manto

Sidotut on Järjen ja tunteen tarinoiden neljäs osa. Se kuvaa ensimmäisiin naiskansanedustajiin lukeutuneiden (fiktiivisten) päähenkilöidensä Hilma Maria Rantamäen ja Anna Sofia Ahlstedtin vaiheita vuoden 1913 pettymykseksi muodostuneiden eduskuntavaalien jälkeen. Kun Anna Sofia Augusta-tätinsä kuoleman jälkeen suostuu järkiavioliittoon, muuttuu talossa myös joidenkin suhtautuminen sosialistisen puoleen kansanedustajana toimineen Hilman perheeseen. Hilma perheineen päättää lähteä Amerikkaan onneaan etsimään.

Helppo ei ole sen paremmin Anna Sofian kuin Hilmankaan tie. Elämä Amerikan kultamaassa ei ole herkkua ja Harlemilaisen vuokratalon olosuhteissa olisi toivomisen varaa, puhumattakaan skraappareiden vaarallisista työoloista, jotka koskettavat myös Hilman perhettä. Vaaraa löytyy myös Anna Sofian elämästä, sillä avioliitto muodostuu väkivaltaiseksi ja kylmäksi. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin naiset kohtaavat jälleen toisensa, eikä silloin kummankaan elämässä mikään enää ole niin kuin ennen. Kestääkö kahden eri lähtökohdista tulevan naisten välinen side kaikki elämän myrskyt?

Sidotut on paljon käänteitätekevämpi kuin sarjan aiemmat osat, ja siinä päähenkilöiden elämää ravistelee monet myrskyt. Muutaman kerran kohtalo kolhaisi päähenkilöjä niin lujaa, että melkein itsellekin tuli kyyneleet silmiin. Erja Manto kyllä lukee tarinan erinomaisesti ja siitä välittyy hienosti tekstin tunne. Odotan mielenkiinnolla mitä viidennessä osassa tapahtuu. Käsittääkseni siinä on siirrytty ajassa jo reilusti eteenpäin, mutta pianhan se selviää: otan sarjan päätösosan kuunteluun heti seuraavaksi!

♠♠♠♠

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

9 cd-levyä, 10 h 23 min.

WSOY & BTJ 2014, alkup. 2014

lukija: Krista Putkonen-Örn

Luotsaamani lukupiirin marraskuun aiheena oli Tommi Kinnusen erinomainen esikoisteos Neljäntienristeys. Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran toukokuussa 2014, joten nyt päätin kerrata teoksen äänikirjana. Moni asia tosin oli jäänyt elävästi mieleen, mutta siitä huolimatta välillä yllätyin miten upean tarinan Kinnunen onkaan luonut.

Aiempi kirjoitukseni Neljäntienristeyksestä löytyy täältä, eikä minulla oikeastaan ole siihen suurestikaan mitään lisättävää. Olen edelleen samaa mieltä kaikesta tuolloin kirjoittamastani, mutta nyt tuplauskierroksella kiinnitin huomiota myös sellaisiin asioihin, jotka aiemmin eivät olleet jääneet mieleeni niin isoina asioina. Yksi esimerkki tästä on isyyden kuvaus, joka nyt toisella kierroksella näyttäytyi minun silmissäni vahvemmin kuin aiemmin. Onnin hahmosta oli aiemmin jäänyt mieleen lähinnä kipuilu oman identiteetin kanssa, nyt kiinnitin huomiota häneen isänä - sen roolin Onni hoiti erinomaisesti.

Neljäntienristeys on erinomainen lukupiirikirja, sillä se herätti paljon hedelmällistä ja vilkasta keskustelua. Erityisesti puhutti teoksen teemat, mutta myös henkilöhahmoja saatiin analysoitua yhdessä. Kaikista keskushahmoista löytyi sellaisia puolia, joista juteltavaa kyllä löytyi. Etenkin Onni ja Lahja olivat hahmoista ne tietyllä tapaa ristiriitaisimmat ja siksi piiriläisten silmissä myös mielenkiintoisimmat. Keskustelun tuoksinassa vielä kahden lukukerran jälkeenkin hämmästelin miten yksityiskohdissaan rikas teos Neljäntienristeys on. Monta asiaa nousi esiin ja niiden symboliikkaa pohdittiin yhdessä. Esimerkkinä voisin mainita Onnin halun rakentaa koko ajan ylöspäin, muita korkeammalle. Pohdimme josko se symboloi jotenkin Onnin halua saada vapautta ja ilmaa ympärilleen.

Neljäntienristeys siis todellakin kestää toisenkin lukukerran ja toisaalta jopa "paranee vanhetessaan". Äänikirjatoteutus ei kuitenkaan ollut läheskään niin puhutteleva kuin itse luettu teos. Vaikka Krista Putkonen-Örn onkin jo vakiinnuttanut asemansa suosikkilukijoideni joukossa, mielestäni luenta ei yllä samalle tiiviille tasolle, jonka itse luettaessa saavuttaa. Siitä huolimatta teos itsessään ansaitsee minulta edelleen täydet pisteet.

Satumainen joulu

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu - kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit

189 s., Docendo 2017

 

Tutustuin viime joulun aikaan ensimmäisen kerran Ilona Pietiläisen joulukirjaan, joiden sarjaan joka vuosi ilmestyy uusi kirja. Pidin viime vuonna ilmestyneestä Kaunein joulu -kirjasta, vaikka sen sievät asetelmat eivät minun kodissani olleet tuolloin eivätkä ole nytkään toteutuskelpoisia: kissat kyllä pitävät huolen siitä, että kauniit asetelmat ovat tuossa tuokiossa vähemmän kauniita. Fiilistely on kuitenkin mukavaa, ja tämänkin kirjan kohdalla pääsin tunnelmoimaan joulua jo näin hyvissä ajoin.

 

Tuttuun tapaan Pietiläisen uudessa kirjassa on runsaasti ihania sisustusideoita, joissa keskitytään niin isoihin linjoihin kuin yksityiskohtiinkin. Ja voi kunpa jouluna olisi niin paljon lunta kuin kirjan kuvissa, sillä minulle se tuo enemmän joulufiilistä kuin kaikki koristeet yhteensä. Lunta odotellessa aion kuitenkin viritellä joulutunnelmaa ainakin herkkujen avulla. Yksi resepti, jota ehdottomasti haluan kokeilla, löytyy tästä kirjasta nimellä tuplafudget. 

 

Jos haluatte jo alkaa kutsumaan joulua kotiinne, kannattaa tutustua tähän kirjaan. Ideoita löytyy vaikka millä mitalla ja varmaan jokaiseen kotiin jotakin.

Lokakuun luetut

Lokakuu meni ja pitkästä aikaa tuntuu, että vietin oikein kunnon lukukuun lukemalla ja kuuntelemalla peräti 11 kirjaa. Täytyy myöntää, että oli kyllä oikein mukavaa saada taas kunnolla luetuksi, sillä oikeastaan kesästä asti lukemiseni on ollut jonkinsorttista aaltoliikettä. Marraskuunkin puolella olen saanut pari kirjaa hyvään vauhtiin, mutta niistä kerron sitten ajallaan enemmän.

Lokakuun parhaita juttuja oli ehdottomasti ensilumi, joka tosin valitettavasti suli muutaman päivän kuluttua ja viimeistään nyt on enää muisto vain. Ensilumi on minulle aina inspiroiva kokemus ja siitä innostuneena joulujutut vetivät minua puoleensa, ja niinpä ikkunoillani valaisevat jo kausivalot, talven ensimmäinen riisipuurokattilallinen on syötynä ja ensimmäiset joulukirjat blogattuna. Ensilumi myös houkutteli minut käpertymään vilttiin sohvannurkkaan kirja kädessä, joten ihmekös tuo, että lukukuu tuntuu saldoltaan niin onnistuneelta.

Mitäkö siis luin? Koukuttavimpana voisin mainita Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, jota aloin kuunnella äänikirjana. Olen jo ihan koukussa ja neljäs osa on kuuntelussa. Ysärikirja puolestaan houkutteli esiin nostalgian tunteita, ja voisin vinkata siinä olevan hyvä joululahjaidea ysärilapsille ja -nuorille.

 Heidi Köngäs: Luvattu

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö 

Essi Huuhka ja Aino Tormulainen: Ysärikirja

Bianca Turetsky: Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile 

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu 

Enni Mustonen: Nimettömät

Enni Mustonen: Mustasukkaiset 

Olga Temonen: Olgan vegekirja 

Hanna Kinnunen ja Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana 

Enni Mustonen: Lipunkantajat 

Lukupinoni alkavat taas huojua uhkaavasti, sillä sain juuri varauksesta 7 teosta, jotka yritän ehtiä joskus lukemaan jo lainassa olevien kirjojen lisäksi. Yhden laitoin jo suosiolla eteenpäin, koska tiesin siitä olevan muita varauksia. Yritän lukea rennolla otteella, jotta ei tulisi hirveää ahdistusta eräpäivien lähestyessä. Ottakaa tekin rennosti ja nauttikaa lukemista! Hauskaa lukukuuta, palailen taas piakkoin.