Kirjakaapin avain 6 vuotta

6 vuotta on pitkä aika, joka on kulunut kuin siivillä. En osannut blogia aloittaessani ajatella, että 6 vuoden kuluttua kirjoittaisin syntymäpäiväpostausta, mutta tässä sitä ollaan. Blogini on pysynyt koko olemassaolonsa ajan aktiivisena, vaikka hiljaisempiakin kausia on ollut opiskelun, töiden tai muiden elämän eteen heittämien käänteiden vuoksi. Minulle tämä 6. blogivuosi on ollut kaikkein hiljaisin, sillä vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista: työpaikan vaihdos, rakkaan kissani kuolema ja muutto uuteen kotiin. Viime aikoina olen lisäksi mielelläni viettänyt aikaa elokuvien ja tv-sarjojen parissa kirjojen jäädessä hieman paitsioon. Lukeminen kuitenkin jatkuu koko ajan, ja siinä minua kannustaa tietysti kiinnostavat teokset ja tarinoiden lumo, mutta myös blogini lukijoiden määrän hiljainen ja jatkuva kasvu sekä saamani kommentit. Kiitos teille!

Tuttuun tapaan laitoin etukäteen vireille synttäriarvonnan, jonka osallistumisaika umpeutui tänään. Arvonta suoritettiin tällä kertaa siten, että pyysin äitiäni sanomaan jonkin luvun välillä 1-6, jolloin voittajaksi tuli se henkilö, joka on kommentoinut niin "monentena". Mauri Kunnaksen ihanan seinäkalenterin ja herkkuja voitti tällä kertaa arvontapostauksen ensimmäinen kommentoija, onnea Ruusa!  Laitathan minulle sähköpostia (jonna.kirjakaapinavain ät gmail.com) mahdollisimman pian, niin saadaan paketti matkaan. Jos en kuule voittajasta tämän vuoden puolella, arvon uuden voittajan.

Odotan mielenkiinnolla mitä 7. blogivuosi tuo tullessaan - osuuko kohdalle seitsenvuotiskriisi vai puhaltaako uudet tuulet. Joka tapauksessa bloggaaminen jatkunee edelleenkin samaan tapaan, vaikka jotain uusia viritelmiä oheen keksisinkin. Toivottavasti pysyt matkassa mukana myös jatkossa!

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa

Miia Seppälä: Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu

kirjan kuvat: Marika Koskimäki-Ketelä

112 s., Moreeni 2017

 

Miia Seppälän uusi teos Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu antaa oikein todella vinkkejä ihaniin jouluherkkuihin, koristeisiin ja lahjoihin. Kirja koostuu osioista, joissa vuorollaan käsitellään herkut, erilaisista materiaaleista tehtävät askartelut ja lopuksi vielä lahjavinkit. 

Seppälän askarteluvinkit ovat todella idearikkaita ja niissä käytetään kekseliäästi kodeista löytyviä materiaaleja, kuten appelsiininkuoria, joihin voi tehdä lamppuöljyn avulla kynttilän. Hauskoja ideoita oli mielestäni myös kuorista tehtävät ruusukkeet, linnuille tehtävät herkut ja erilaiset korttimallit. Herkkujen puoleltakin löytyy monta ideaa, kuten vaaleanpunaiset sokeripalat ja karamellilusikat. Erityisesti mieleeni jäi suklainen jäädyke, jota täytyy kyllä jossain vaiheessa testata. Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta löytyvät ohjeet ovat helposti toteutettavissa ja selkeästi jäsenneltyjä.

Tästä kirjasta näkee, että Seppälä on jouluihminen, jolla ideoita piisaa. Ihana ajatus mielestäni on joulupäiväkirja, jonka kirjoittamisen Seppälä aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua. Siihen kirjataan jouluvalmisteluita ja muita joulun alla tapahtuneita juttuja. Voin vain kuvitella kuinka hauska niitä on lukea vuosien jälkeen ja samalla palata johonkin tiettyyn, itselle ehkä hyvinkin merkitykselliseen jouluun.

Et ehkä enää tälle vuodelle kaipaa jouluista ideakirjaa, mutta tämä kirja kannattaa painaa mieleen ensi joulun varalle. Tästä löytyy uusia kivoja ideoita, jollaisia ainakaan minä en ole vielä muista joulukirjoista löytänyt, mikä varmastikin lisää mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaan.

Sandra

Heidi Köngäs: Sandra

285 s., Otava 2017

kannen suunnittelu: Anna Lehtonen

"Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. Se on kuin öinen kastepisara poimulehdellä, jonka aamutuuli kuivattaa pois." s. 246

Niin ajattelee Sandra, joka ikiomasta torpasta, miehestään ja lapsistaan onnellisena on saanut elää hyvää elämää monta vuotta. Sitten tulee vuosi 1918 ja sota kulkee myös heidän torppansa pihamaan läpi. Mies joutuu lähtemään sotimaan ja Sandran osaksi jää pärjätä pienten lasten kanssa miten parhaiten taitaa. Sodassa kolhuitta ei jää kukaan: ei Sandra, ei suorapuheinen käly Lyyti, ei edes kiltti ja hiljainen appiukko Mikko.

Sandra on alkujaan köyhän torpan tyttö, joka päätyi huutolaiseksi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa erossa perheestään. Ikioma torppa on niukkuuteen tottuneelle Sandralle unelmien täyttymys, jota ei oikein tahdo todeksi uskoa. Elämän rakentaminen vahvan ja aikaansaavan Jannen kanssa sujuu, perhe kasvaa ja appivanhemmatkin ovat Sandralle hyvät. Sota hajottaa paljon, mutta silti Sandrassa elää periksiantamattomuus.

Sandran tarina lähtee purkautumaan, kun hänen tyttärentyttärensä Klaara alkaa tutkia isoäitinsä muistiinpanoja. Niissä esille pääsee väkevänä nuoren Sandran mietteet, jotka ravisuttavat Klaaraa ja myös lukijaa. Heidi Köngäs on kirjoittanut Sandran tarinasta väkevän ja kaunistelemattoman. Teksti kulkee ja tarina herättää paljon ajatuksia.

Mielestäni Sandra on hieno ja onnistunut kirja. Ainoa asia, mikä hieman pisti silmääni, oli se miten sujuvasti kouluja käymätön huutolaisena elänyt Sandra sanansa asetteli muistikirjoissaan. Tietysti olisi käynyt raskaaksi lukea tarinaa, joka olisi kirjoitettu aidommin vastaamaan Sandran taustaisen henkilön todennäköisiä kirjallisia tuotoksia. Tämän asian jos ei anna häiritä, tarina vie taatusti mukanaan. Jos kaipaat viime hetken joululahjavinkkiä, se on tässä. 

♠♠♠♠ 

Blogisynttärit lähestyy eli arvonnan aika!

Niin taas vain on lähes vuosi vierähtänyt ja blogini täyttää 28.12.2017 jo 6 vuotta. Perinteiseen tapaan haluan juhlistaa blogisynttäreitäni arvonnan merkeissä.

Osallistumisohjeet:

Jokainen osallistuja saa yhden arvan. 

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta ja olemalla blogini rekisteröitynyt lukija (eli nimesi löytyy lukijat-palkista).

Jätä kommenttisi 28.12. klo 12 mennessä, niin olet mukana arvonnassa. 

Arvon yhden palkinnon, joka on tuttuun tapaan seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Mukaan pakettiin pakkaan vielä jotain pientä hyväskää.

Onnea kaikille arvontaan! :-)

Oi ihana joulukuu

Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki (kuvat): Oi ihana joulukuu

142 s., Otava 2017 (2009)

kannen suunnittelu: Tiia Javanainen

Oi ihana joulukuu on tunnelmallinen kirja luettavaksi jouluvalmistelujen keskellä. Siitä huokuu lämpöä ja kiireettömyyttä, joka kovin usein arjessa joulua rakentaessa meinaa jäädä taka-alalle: on kiire, kaupoissa on ruuhkaa, vaatehuone on siivoamatta, piparit paistamatta ja lahjat kääritään paketteihin aattoa edeltävänä yönä. Loimarannan kirja luo joulun tunnelmaa pala palalta. Siinä esitellään runsaan kuvituksen kera neljä erilaista joulukotia. Kirja on jaettu osioihin sen mukaan montako viikkoa on jouluun. Hauska idea mielestäni.

Koivumäen ottamissa kuvissa on lähes poikkeuksetta edustettuna ihana lumijoulu, jollaisen saaminen on nykyään enemmän arpapeliä kuin varmaa. Kuvien kautta sitä onkin mukava fiilistellä, jos verhojen takana ammottaa vain paljas maa. Meille tosin saatiin jo taas lunta, ja toivon sen kestävän edes aattoon. Vähän huonolta näyttää, sillä lämpötila näyttää jo nollaa.

Itse en saanut mitään erityisiä vinkkejä joulusisustukseen tai joulunviettoon tästä kirjasta, mutta luinkin tämän lähinnä joulunodottelukirjana, joka kuljetti minut jo aattoillan kiireettömyyteen. Nyt ei siis muuta kuin rennosti kohti joulua!

Kuninkaan Anna

Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna

250 s., Gummerus 1983

alkup. Kungens Anna, 1982

suom. Kaija Kauppi

 

Lukupiirissämme käsitellään huomenna Ulla-Lena Lundbergin tuotantoa ja hieman meinasin piirin vetäjälle jo tulla hiki: ehdinkö sittenkään lukemaan kirjaa, aloitinko liian myöhään? Minua hirvitti myös se, että vaikka olenkin pitänyt Jäästä ja Marsipaanisotilaasta, on niistä jälkikäteen muodostunut päässäni jotenkin työläitä kirjoja. Mielikuva liittyy varmaankin kyseisten kirjojen paksuuteen, mutta sen tiedostaminen ei silti helpottanut lukemisen aloittamista. Vaan mitä vielä: eilen illalla pääsin toden teolla tarinan makuun ja luinkin kirjan loppuun, vaikka kello oli jo reilusti yli puolen yön. Mikä ihana tunne olikaan lukea vetävää kirjaa yön tihetessä ympärillä!

 

Kuninkaan Anna kertoo Kökarin saarella elävistä ihmisistä ja etupäässä Annasta, joka varttuu Kuningas-nimisessä torpassa. Torppa on saanut nimensä siitä, että se on kylän pienin. Annan tapaturmaisesti kuollut isä kantoi nimeä aina kunnialla, ja samaa suoraselkäisyyttä on myös Annassa. Anna on pidetty hahmo saarella, sillä on paitsi reipas myös alati hyväntuulinen niukasta elämästä huolimatta. Vaan Annakin sisimmässään etsii paikkaansa, ja kun kesävieraaksi saapuu tukholmalaistaiteilija Staffan, huomaa Anna kiinnostuvansa miehestä. Tunne on molemminpuolinen, mutta voiko Anna jättää sukunsa vuosisataisen elämäntavan ja lähteä Staffanin mukana Tukholmaan kesän päätyttyä? Voiko rakkaus pehmittää elämänmuutoksen karujen luotojen tytöstä kaupunkilaisnaiseksi?

 

Minä pidin tästä romaanista ihan valtavasti, sillä siinä on jotain todellista tenhoa. Olen monesti blogissani tuonut esille sen, että en ole millään muotoa meri-ihminen. Kuitenkin tätä romaania lukiessa meri, kalliot ja karu luonto piirtyivät silmieni eteen turvallisena ja kodikkaana maisemana. Juoni on sinänsä melko ennalta-arvattava tietyiltä osin ja tekstin suomennos tuntuu paikoin kömpelöltä puuttuvien välimerkkien ja lauserakenteiden vuoksi, mutta lukeminen oli kaikesta huolimatta miellyttävää. Olen jopa taipuvainen pitämään tätä tietyllä tapaa parempana kuin muita lukemiani Lundbergin teoksia, vaikka lajityypiltään tämä edustaakin viihteellisempää kirjallisuutta.

 

Lukiessani olin hämmästynyt miten tarina kuroutuu välillä odottamattoman eroottiseksi Annan kasvaessa tytöstä naiseksi. Olin kuvitellut lukevani tarinan viattomasta rakkaudesta raikkaassa saaristossa, joten eroottiset kohtaukset tulivat vähän yllätyksenä. Lundberg kuvaa aika rohkeastikin Annan kasvua tytöstä naiseksi, ja se oli virkistävää. Minulle jäi tämän kirjan luettua jotenkin tosi hyvä fiilis ja aion todellakin lukea myös sen jatko-osan, Kökarin Annan, heti kun vain suinkin ennätän. Hieman harmitti, että sitä ei minulla jo ollut lainassa, sillä olisin varmaan aloittanut sen yöllä jo heti tämän perään.

 

♠♠♠♠

Toinen tuntematon

Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon

376 s., WSOY 2017

kansi: iStock, Martti Ruokonen

 

Sain eilen illalla luetuksi loppuun upean ja idealtaan hienon novellikokoelman Toinen tuntematon. Tiesin jo etukäteen, että haluaisin kirjoittaa tästä kirjasta itsenäisyytemme 100-vuotispäivänä. Toinen tuntematon kuvaa millaisia tarinoita ja millaisia naishahmoja kirjallisuutemme klassikon, Tuntemattoman sotilaan, miesten rinnalla mahtoi kulkea ja millaisista taustoista Tuntemattoman tutut hahmot mahtoivat rintamalle lähteä. Teoksen 22 novellia ovat kirjoittaneet kirjallisuutemme kärkinimiin kuuluvat Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu, Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, J-P Koskinen, Sirpa Kähkönen, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius.

 

Pidän valtavasti tämän kirjan ideasta kuvata Tuntemattoman tuttuja hahmoja toisesta näkökulmasta: joistakuista kertoo sisar, äiti, morsian, vaimo, lotta, naapurintyttö tai muu elämänpiirissä keskeisesti liikkunut nainen. Idea on toteutettu onnistuneesti ja novellit ovat sujuvalukuisia, koskettavia ja hyvin aidon tuntuisia, sellaisia jotka sopivat kuhunkin Tuntemattoman mieshahmoon. Osa miehiä kuvaavista naisista on noussut esiin jo Linnan teoksessa, osa on novellistien omaa tuotosta. Kokonaisuus toimii hyvin. Mainiota on myös kansitaide, joka noudattelee Tuntemattoman sotilaan ikoniseksi muodostunutta kansikuvaa. Hyvä valinta tälle kirjalle!

 

En voi nimetä mitään novelleista suosikikseni, mutta Lyyti Rokan ääntä odotin etukäteen eniten. Antti Heikkisen kirjoittamaa novellia on lainattu melko paljon, enkä malta olla itsekään nostamatta esiin kyseistä kohtaa, joka soi vahvana:

Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki.

Sama novelli maalaa Lyyti Rokasta hieman erilaisen kuvan kuin millaiseksi olin hänet kuvitellut. Lyyti on äärirajoilleen viritetty nainen, jonka jaksaminen on todellisella koetuksella. Aiemmin olen kuvitellut Lyytin lähinnä sitkeänä viljanleikkaajana ja vahvana karjalaisnaisena, joka kyllä menisi vaikka läpi harmaan kiven. Samalla suulas Antti Rokka näyttäytyy hieman erilaisessa valossa kuin aiemmin. En ole varma pidänkö siitä, mutta muuten novelli on onnistunut.

Yksi Tuntemattoman sotilaan ikimuistoisimpia hahmoja on epäilemättä Urho Hietanen, jonka kohtalo on jäänyt sitkeästi mieleeni. Urhosta kertoo kaksikin naista, sisar ja petroskoilainen Vera. Myös Rokka ja tietenkin vaitelias Koskela ovat hahmoja, jotka moni muistaa. Odotin koko ajan koska Koskelasta kerrottaisiin jotain. Luulin jo tulkinneeni jotain väärin, kunnes oivalsin ettei Koskelaa ole kuvattu tässä teoksessa lainkaan, sillä hänen kotijoukkojensa tunnelmat pääsevät esille Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa. En tiedä, ehkä olisi ollut kiva lukea Koskelastakin jokin uusi tulkinta, mutta toisaalta se olisi voinut Linnan teosten valossa muuttua liian epäuskottavaksi. Viisas valinta siis keskittyä muihin hahmoihin.

Mielestäni Toinen tuntematon on todella onnistunut teos, jonka voisin hankkia jopa ihan omaksikin uusia lukukertoja ajatellen. Kirja on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa ja mielestäni se onkin hieno kunnianosoitus miesten rinnalla omalla tavallaan taistelleille naisille, Tuntemattomalle sotilaalle ja itsenäisyytemme puolustamisen vaiheille.

♠♠♠♠♠

Marraskuun luetut

Joulukuu alkaa olla jo hyvässä vauhdissa ja eilen oli minun vuoroni avata kirjabloggaajien joulukalenterin luukkukin, mutta marraskuun kirjat ja kuulumiset on vielä käymättä läpi. Nyt siis palataan vielä hetkeksi marraskuun tunnelmiin ennen kuin päästään juhlimaan itsenäisyyspäivää ja virittäytymään vieläkin paremmin joulutunnelmaan.

Marraskuussa luin seitsemän kirjaa, mikä on oikein hyvä saldo verrattain kiireiselle kuukaudelle, jolloin helpommin vain nappasin jonkin tv-sarjan pyörimään Areenasta kuin syvennyin lukemiseen. Marraskuussa jätin myös yhden kirjan kesken, kun se ei lähtenyt viemään minua mukanaan. Kyseessä oli Jenni Linturin Jälleenrakentajat, ja minulla on kyllä aiemminkin ollut hänen kirjoihinsa hyvin vaihteleva suhde. Kaikki lukemani kirjat puolestaan olivat minulle mieluisia ja ehkä paras elämys oli lukea Neljäntienristeys uudelleen. Muuten listani oli tällainen:

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu 

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys 

Enni Mustonen: Sidotut

Tiina Hautala: Hotellien henget 

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas - elokuvakirja 

Enni Mustonen: Parittomat 

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa 

Tällä hetkellä minulla on kesken novellikokoelma Toinen tuntematon ja olen jo tässä vaiheessa aivan myyty. Mahtava idea kirjalle ja todella vetävästi kirjoitettuja novelleja. Aion kirjoittaa siitä lisää itsenäisyyspäivänä, jos ehdin lukemaan kirjan loppuun. Nyt kuitenkin vetäydyn kirjoineni peittojen alle parantelemaan flunssaani. Toivon teille kaikille lukuiloa ja lukuaikaa joulukiireiden keskelle!

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 3. luukku

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenteri on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja tänä vuonna valitsin omaksi luukukseni ensimmäiselle adventtisunnuntaille osuvan luukun. Eilen Amman lukuhetkessä aloitettiin jouluun laskeutuminen kirjallisuuden kautta. Itse olin ajatellut käsitellä luukussani joulumielen saavuttamista. Myös Mai käsitteli aihetta joulukalenterin aloittaneessa Kirjasähkökäyrä-blogissaan, mutta minä ajattelin lähestyä aihetta ensimmäisen adventtisunnuntain kunniaksi valon kautta.

 

Ala-asteajoilta muistan miten aina adventtisunnuntaita seuranneena maanantaina sytytimme koulussa oikean lukumäärän kynttilöitä adventtikynttelikköön. Tunnelmallinen kynttilän liekki pimeänä talviaamuna sähkövalojen rinnalla oli mielestäni kaunis. Elämme vuoden pimeintä aikaa, jota ei edes lumi ole valaisemassa ainakaan täällä Etelä-Pohjanmaalla. Siksi valon levittäminen ympärille on mielestäni nyt erityisen tärkeää.

 

Miten sitä valoa sitten levitetään ympärille? Kytkemällä kyntteliköt pistorasiaan ja sytyttämällä aitoja kynttilöitä ympäriinsä? Niinkin, kyllä. Itse olen kuitenkin tänä vuonna ajatellut valon levittämistä erityisesti muiden auttamisen ja hyvien tekojen kautta, vaikka ehdinkin kytkemään kausivalot käyttöön naapurustossamme ensimmäisenä jo lokakuun puolella. 

 

 

Joulun aika on mielestäni paitsi valon myös välittämisen ja hyvän tahdon aikaa. Usein joulun aikaan esimerkiksi taloudellinen puute, vakava sairaus tai yksinäisyys voi tuntua erityisen musertavalta, sillä joulun yltäkylläisyys herkkuineen ja koristeineen luo niille terävän kontrastin. Olen joskus opiskelu- ja työttömyysaikoinani joutunut itse turvautumaan esimerkiksi seurakunnan diakoniatyön apuun selvitäkseni taloudellisesti. Tällä hetkellä tilanteeni on paljon parempi, mutta en ole unohtanut saamaani apua. Tänä jouluna haluankin levittää valoa ympärilleni antamalla vuorostani omastani niille, jotka nyt ovat avun tarpeessa. Kaikki ei tarvitse suurta taloudellista panostusta, vaan ajatus on tärkein. Ajattelinkin listata tähän pari vinkkiä siitä miten sinäkin voit levittää välittämisen valoa ympärillesi. Moni näistä toimii ympäri vuoden.

 

1. Osallistu Joulupuu-keräykseen. En uskalla luvata vieläkö Joulupuu-tapahtumia on tulossa, sillä meillä se sijoittui jo marraskuun loppuun. Varmasti voit kuitenkin halutessasi ottaa yhteyttää Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisiin toimijoihin ja kysyä vieläkö voisi tuoda lahjan sitä tarvitsevalle. Itse osallistuin tähän ensimmäistä kertaa ja voi että tuli hyvä mieli!

 

2. Jos olet käsistäsi kätevä, neulo villasukat ja lahjoita ne vaikkapa terveyskeskuksen vuodeosastolle potilaiden jalkoja lämmittämään. Perustakaa vaikka ystävien kesken villasukkarinki, niin saatte monta paria sukkia lahjoitettavaksi! Jouluun on vielä kolme viikkoa, joten aikaa on. Muistakaa myös sosiaalisen median voima lahjoituksia kootessa.

 

3. Meidän kappeliseurakunnassa järjestetään Joulukassi-keräys, jota varten ostetaan listan mukaan erilaisia ruoka- ja hygieniatuotteita. Joulukassit jaetaan ennen joulua taloudelliseen ahdinkoon joutuneille. Uskoisin, että seurakuntamme ei ole keräyksen suhteen ainutlaatuinen, joten kysäise rohkeasti järjestetäänkö teidän seurakunnassa vastaavaa. Itselleni juuri tämänkaltainen apu on ollut tärkeää, ja tänä vuonna aion puolestani olla auttajan roolissa.

 

4. Luovuta omastasi. Verenluovutus on tietysti aina hieno lahja ja käden ojennus avun tarvitsijoille, mutta aina se ei ole mahdollista syystä tai toisesta. Itse en pääse tuoreehkon tatuointini vuoksi vielä hetkeen aikaan luovuttamaan verta, mutta päätin luovuttaa jotain muuta. Moni on varmasti kuullut hiusten luovutuksesta syöpäsairaiden peruukkeja varten. Minä leikkuutin perjantaina piiiitkät hiukseni ja lähetin ne Britanniaan Little Princess Trustiin, joka kerää hiuslahjoituksia syöpäsairaiden tai muista syistä hiuksensa menettäneiden lasten- ja nuorten hyväksi. Ihan täysin omista hiuksista ei luovutuksen yhteydessä tarvitse luopua,  mutta 17 cm on minimiluovutusmitta. Voit lukea lisää täältä.

 

 

Vinkkini ovat olleet melko materiapainotteisia, mutta jokainen toimii tyylillään. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tuoda valoa pimeään vuodenaikaan. Vaihtoehtoja on monia eikä kaiken tarvitse liittyä materiaan tai vaatia rahallista panostusta. Anna aikaasi. Välitä. Ole läsnä. Auta. Levitä valoa ympärillesi miten parhaiten voit. Sytytä vaikka se kynttilä ensi alkuun!

Toivon teille kaikille valoisaa joulun aikaa!

Huomenna kirjabloggaajien joulukalenterin luukku avautuu Kirjamiehen toimesta.

Veri joka suonissasi virtaa

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa

304 s., Like 2017

 

Luin alkuvuodesta Tiina Raevaaran Korppinaiset, joka imaisi minut mukaansa täysin. Pidin Raevaaran tavasta yhdistellä arkielämää, jännitystä ja kauhua, ja pidän siitä edelleen. Korppinaisista vaikuttuneena otin luettavakseni Raevaaran tuoreimman teoksen Veri joka suonissasi virtaa. Se jatkaa Korppinaisista tutun Johanneksen tarinaan noin kymmenen vuoden jälkeen.

 

Johannes on nyt hieman yli 30-vuotias kellokauppias, joka on ostanut liikkeensä entiseltä pomoltaan Teodorilta. Johanneksella on vaimo Hanna ja pieni poika Teo, mutta perheen mukana kulkee myös suuri suru esikoispojan kuoleman vuoksi. Kun Johanneksen avioliitto tuntuu luisuvan entistä pahemmin kuilun partaalle, nuoruudenrakastettu Aalo palaa jälleen hänen mieleensä. Kaiken keskellä Teodor, jolla ei ole Suomessa muita läheisiä kuin Johannes, saa sydänkohtauksen ja moni asia jää Johanneksen hoidettavaksi.

 

Johanneksen elämä on siis tulvillaan sinänsä arkisia joskin traagisia tapahtumia. Mukaan on kuitenkin ripoteltu juuri sopivasti hiuksia nostattavaa jännitystä ja kauhuelementtejä, jotka tekevät tarinasta äärimmäisen kiehtovan. Mikä on 4eon-instituutti, jossa tunnutaan tekevän valonarkoja kokeita ja tutkimuksia? Onko Aalo matkustanut instituuttiin hakemaan parannuskeinoa parantumattomaan sairauteensa? Entä miksi Johanneksesta tuntuu, että kuollut esikoispoika on tullut takaisin henkenä varjostamaan pikkuveljeään? Raevaara kirjoittaa kiinnostavasti elämän ja kuoleman rajakysymyksistä, ihmiskokeista, holokaustin aikaisista vääryyksistä ja romanialaisista vampyyriuskomuksista nivoen aiheita yhteen.

 

Heti kun aloitin lukemaan tätä kirjaa, se tuntui tempaavan minut virtansa mukaan. Lukeminen oli nautinnollisen sujuvaa Raevaaran soljuvan tekstin ja selkeän juonenkuljetuksen ansiosta. Loppujen lopuksi minua kuitenkin jäi tarinassa muutama seikka ihmetyttämään, kuten se miten kaikki yhtäkkiä tuntui keskittyvän Romanian suuntaan ja miten omituiset hahmot liittyivät instituuttiin ja holokaustin aikaisiin vääryyksiin. Ehkä en vain osannut lukea niitä rivien välistä tai ehkä niille ei vain annettu mitään selvää selitystä. Kokonaisuutena lukukokemus oli kuitenkin hyvä ja voin suositella tätä kirjaa kaikille psykologisesta jännityksestä ja kauhusta kiinnostuneille.

 

♠♠♠♠