Merkitty mies

Robert Galbraith: Merkitty mies

Cormoran Strike 8

Otava 2025

alkup. The Hallmarked Man

suomentanut Ilkka Rekiaro

äänikirjan lukijana Eero Saarinen

En ymmärrä miten Galbraith tekee sen taas, mutta tämä uusin Cormoran Strike -jännäri tuntuu olevan jälleen edellisiä parempi. Galbraith todella osaa luoda monisyisiä ja silti loogisia juonikuvioita, jotka pitävät lukijan otteessaan ja jännityksessä. Oma jännitysnäytelmänsä on myös etsiväkaksikon välinen suhde, joka on läheinen ja luottamuksellinen, mutta silti he pysyttelevät tietyllä etäisyydellä toisistaan.

Hopeakaupan holvista löytyy ruumis, jonka poliisivat uskovat olevan heidän etsimänsä rikollinen. Decima Mullins on kuitenkin toista mieltä. Hän uskoo hopeaholvin ruumiin olevan hänen kadoksissa oleva puolisonsa. Decima ei usko puolisonsa lähteneen vapaaehtoisesti, joten hän lähestyy Strikea ja Robinia erikoisella tehtävänannolla: hän pyytää heitä todistamaan, että ruumis on hänen puolisonsa.

Strike ottaa Deciman tehtävänannon vastaan, vaikka se onkin poikkeava verrattuna tavanomaisiin puolisoaan etsivien ihmisten pyyntöihin - suurin osa kun haluaa uskoa puolisonsa olevan elossa. Melko pian tutkimukset aloitettuaan Strike ja Robin saavat huomata, että kadoksissa on muitakin kuvaukseen sopivia miehiä kuin Deciman puoliso ja poliisin etsimä rikollinen. Lisäksi hopeakauppa ei olekaan ihan mikä tahansa hopeakauppa, vaan vapaamuurareiden esineisiin erikoistunut liike.

Tässä kirjassa tunnelma tiivistyy entisestään. Monenlaista jännitystä ja jännitettyä on ilmoilla, niin ihmissuhteissa kuin ulkoa päin tulevan uhkan muodossa. Robin ei ole vielä täysin toipunut niistä koettelemuksista, joita hän koki aiemmissa peitetehtävissään, kun hän jo näyttää saaneen kannoilleen vaarallisia ihmisiä. Lehdistö etsii Strikesta skandaalinkäryisiä lööppejä, kollegoiden välit kiristyvät ja Robinin parisuhde ottaa uusia kierroksia siinä missä myös Striken tunteet Robinia kohtaan.

Odotan kovasti tälle sarjalle jatkoa, sillä tästä on tullut yksi suosikeistani. En jaksa näin paksuja tiiliskiviä selättää lukemalla, mutta äänikirjoina näitä on tosi mukava kuunnella. Eero Saarinen on mielestäni erinomainen lukijavalinta tälle sarjalle.

Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki: Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

Lemmenlahti 4

Karisto 2025

Tuuli Kivijoen kuvitteelliseen Lemmenlahden pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella tarjoaa uusia alkuja, joulunodotuksen tunnelmaa, idyllisen lumitalven ja aitoja kohtaamisia. Tykkäsin tästäkin kirjasta tosi paljon, sillä viihdyn Lemmenlahden maisemissa ja sen asukkaiden parissa oikein hyvin.

Opettajana työskentelevä Katariina on hiljattain eronnut ja opettelee uutta arkea omakotitalossaan, joka oli ennen heidän yhteinen kotinsa. Kotitaloon liittyy vielä sitäkin pidempi historia, sillä sen ovat rakentaneet nyt jo edesmenneet vanhemmat, joiden kädenjälki näkyy edelleen talossa vahvasti. Koti on Katariinan turvapaikka, mutta toisaalta myös täynnä muistoja, joista osa on aika haikeitakin.

Uutta, omannäköistä elämää rakentaessaan Katariina päättää tehdä listan asioista, jotka haluaisi toteuttaa. Osa liittyy kodin sisustamiseen, osa vapaa-ajan matkoihin, ja pienen epäröinnin jälkeen listalle pujahtaa myös treffit, kuitenkin ehkä enemmän vitsillä kuin tosissaan. Kiinnostavia miehiä alkaa kuitenkin ilmaantua sieltä ja täältä, mikä tuo yllättävää mutta myös kaivattua vaihtelua elämään.

Lemmenlahden arkinen kodikkuus kietoi minut taas tiiviisti mukaansa, vaikka Katariina ei minulle erityisen mieluinen ollutkaan. Ensimmäistä kertaa tämän sarjan kohdalla koin myös, että osat toistavat itseään. Sitähän arki monesti on, toisteisuutta ja säännöllisyyttä, mutta ehkä nyt olisin kaivannut vaikka päähenkilöön jo jotain vaihtelua. Lemmenlahden naiset ovat puuhakkaita ja aikaansaavia, mutta joku voisi vähän jo rikkoa kaavaa.