Pariisin ihanin suklaakauppa

Jenny Colgan: Pariisin ihanin suklaakauppa

Gummerus 2025

alkup. The Lovelies Chocolate Shop in Paris

suomentanut Laura Ekberg

Kuuntelin ennen joulua Jenny Colganilta ihanan jouluisen kirjamysteerin Täydellisen joulukirjan metsästys, jonka innoittamana päätin kuunnella myös Pariisin ihanimman suklaakaupan. Tämä oli ihan kiva kuunneltava, vaikkakaan ei erityisen mieleenpainuva.

Päähenkilö on Anna Trent, joka työskenteli aikaisemmin englantilaisessa suklaatehtaassa ja oli erittäin hyvä työssään. Hänelle sattui kuitenkin traumaattinen onnettomuus, jonka vuoksi työ suklaatehtaassa ei enää ollut vaihtoehto. Sairaalassa ollessaan hän tapasi entisen ranskanopettajansa Clairen, jolla on suhteita pariisilaiseen suklaapuotiin. Kun Anna saa sieltä paikan, hän pakkaa tavaransa ja lähtee yrittämään uutta alkua.

Tässä kirjassa oikeastaan kaikki on ihan kivaa. Juoni etenee mukavasti, Pariisi on miljöönä toimiva, henkilöhahmoissa on väriä ja kyllä tämä tarjosi minulle myös sitä viihdettä, jota odotinkin saavani. Kuitenkin koen, että moni asia jäi tässä turhan ohueksi. Ehkä se johtuu siitä, että Colgan kuljettaa vuorotellen sekä Annan että Clairen Pariisiin, jolloin kummankaan tarinaan ei ehditä paneutua niin paljon kuin Colganin ripottelemat vihjeet ja koukut antaisivat olettaa.

Lukupiirikirja: Sudenraudat

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

Gummerus 2021

Luimme helmikuun lukupiirikirjana Päivi Alasalmen historiallisen romaanin Sudenraudat, joka kertoo 1880-luvun traagisista tapahtumista, jolloin susi tai susipari surmasi 22 lasta Turun seudulla. Kirjavalinta osoittautui yllättävänkin ajankohtaiseksi siinä mielessä, että tammikuussa 2026 suden ympärivuorokautinen rauhoitus päättyi ja jo parin viikon aikana useat kiintiöt tulivat täyteen. Keskustelu sudenmetsästyksen sallimisesta, mittakaavasta tai tarpeellisuudesta on oma lukunsa, me keskityimme tähän romaaniin, vaikka toki keskustelussa tilanteet peilautuivat menneestä nykyisyyteen ja toisinpäin.

1880-luvun Suomi on aatteiden ja toiminnan aikaa. Sanomalehti toimittaa ajankohtaista tietoa kansalaisille välillä hyvinkin värikkäästi ja puolueellisesta näkökulmasta. Kuitenkin yksi asia yhdistää kansan kerrokset. Kun tietoja aina vain uusista suden surmaamista lapsista alkaa kuulua Turun seudulta, on yleinen mielipide selvä: jotain pitää tehdä, susista on päästävä eroon.

Torppareiden sudenmetsästysintoa ruokkii susista luvatut tapporahat, joiden turvin perhe pysyisi leivänsyrjässä pitkään. Kartanonisäntiä ja muita silmäätekeviä puolestaan ajaa enemmänkin halu tulla muistetuksi sankarina, joka lopettaa pelon aikakauden. Miehiä vilisee Mynämäen metsissä, mutta susi on ovelampi.

Alasalmi kirjoittaa erittäin onnistunutta ajankuvaa. On helppo mennä hahmojen nahkoihin ja elää heidän tuntojaan, mutta Alasalmi ei tee sudestakaan yksiselitteistä hahmoa. Kun jahti käynnistyy, sitä huomaa jännittävänsä yhtä paljon kummankin osapuolen puolesta. Ylipäätään tämä romaani oli mielestäni todella jännittävä, sillä Alasalmi osaa kyllä luoda mielikuvitusta ruokkivia kohtauksia metsätaipaleille ja pihan pimeisiin perukoihin.

Alasalmen romaani on todella mukaansatempaavaa, jännittävää ja ajatuksia herättävää luettavaa. Teos on tosipohjainen ja olen aikaisemmin lukenut juurikin näistä 1880-luvun tapahtumista Jouni Tikkasen tietokirjan Lauma, joten tietyt asiat olivat kyllä tiedossa. Romaani kuitenkin ehkä jopa hieman yllättää sillä, miten hienosti siitä välittyy erilaisia tunteita. Minulle Sudenraudat oli helmikuun (ja koko alkuvuoden) paras teos.