Mustonen, Enni: Maitotyttö
383 s., Otava 1995
isotekstinen
Maitotyttö on suositun viihdekirjailija Enni Mustosen esikoisteos vuodelta 1984. Minä luin sen nyt isotekstisenä versiona, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1995. Syy siihen miksi painos on isotekstisenä minulla, on se, että äitini kerrankin pyysi minua tuomaan jotakin luettavaa hänelle kirjastosta ja arvelin Mustosen toimivan sellaisellekin lukijalle, joka lukee todella vähän. Pitihän minunkin tämä nyt sitten lukea, ja juuri tähän väliin sopi tällainen rennompi kirjallisuus.
Maitotyttö kertoo työttömyyteen kyllästyneestä ylioppilasmerkonomi Liisa Huhtilasta, joka päättää lähteä maatalouslomittajaksi yksityiseen lomarenkaaseen. Eipä arvaakaan Liisa mitä kaikkea uusi työ tuo tullessaan. Hän kotiutuu hyvin syrjäkylille ja saa paljon ystäviä, mutta samalla myös ihastumista on ilmassa.
Lukukokemustani aluksi hieman häiritsi se, että luulin kirjan sijoittuvan 1990-luvun alkuun: minusta on hieman outo ratkaisu, että ensipainoksen ilmestymisvuotta ei ollut mainittu kirjassa lainkaan. Kun tapahtuma-ajan määreeksi ilmeni jotakin "teknistyvään" maanviljelykseen liittyvää, oletin vain itse tapahtuma-ajan olevan 1990-luvulla. En siis tosiaan tiedä juuri mitään maanviljelyksestä.
Minua ilahdutti jotenkin Liisan lannistumaton asenne, sillä hän ei antanut epäilyjen nujertaa itseään. Kuitenkin minua ärsytti se, että kaikki yllättävät tilanteet työssä sattuivat juuri Liisan kohdalle ja hän näytti sen takia aina alun alkaen taitamattomalta: todennäköisyys moiseen on kuitenkin aika pieni. Kutkuttavinta koko teoksessa oli Liisan ja tilan poikamiesisäntä Joukon asteittainen lähentyminen ja heidän välisensä kipinöinti: koko ajan odotti mitä seuraavaksi tapahtuu. En olisi eilen illalla millään malttanut edes ruveta nukkumaan, kun halusin vain lukea eteenpäin. Hihi! :)
Enni Mustosen kirjat (puhun tosi syvällä kokemuksella: neljä luettuna :D) ovat siitä hauskoja, että niitä lukee nopeasti ja niissä on jotakin kutkuttavaa, mikä pitää otteessaan: hyvinkin yksinkertainen juonikuvio voi napata lukijansa mukaansa täysin. Näin syksyn pimeydessä ja kylmyydessä on hauska lukea jotakin viihdyttävää ja piristävää, joten tämä ehkä siksikin upposi näin hyvin. Maalaisromantiikka on lisäksi aina uponnut minuun, ja olenkin todella iloinen, että olen löytänyt Mustosen kirjat: ennen kun en romanttisia kirjoja lainkaan lukenut.
♠♠♠♠
ps. jos jollakin on kertoa lukuvinkkejä erityisesti Mustosen yksittäisteoksista, niin kommentoikaa toki! :)
Ne kaikki yksittäiset on lukemisen arvoisia. Tai en ainakaan muista, että joku olisi ollut selvästi huonompi tai parempi.... Kukkia Piretille taisi olla melkein paras omasta mielestäni. Ne sarjat taas sitten ei ole kaikki yhtä hyviä. Niistä suosikkini taitaa olla tämä uusin trilogia, jonka näytitkin jo lukeneen kokonaan.
VastaaPoistaVähän Mustosen kirjojen tyyppisiä tyylillisesti on Elsa Anttilan kirjat. Niistä tosin puuttuu pääosin se maaseutuelämä, mutta ne on silti samanlaista kevyttä romantiikkaa.
Juuri sain päätökseen Mustosen Morsiuskesän, mutta ei se kyllä tälle vetänyt vertoja: Maitotyttö oli paljon kutkuttavampi. Ja juu kesällä vetäisin Pohjatuulen tarinoita. Olen ehkä siksikin hieman enemmän yksittäisteosten perään, koska olen huomannut Mustosen (Mannisen) sarjoille olevan valitettavan ominaista, että eri osien välillä on ristiriitoja.
PoistaKiitti vinkeistä, voisin seuraavaksi yrittää etsiä käsiini juuri tuon Kukkia Piretille. Elsa Anttilaakaan en ole koskaan lukenut, joten taidanpa mistää senkin korvantaakse. :)
Mistähän vois tilata tai ostaa nuo Maitotyttö ja Kukkia Piretille?
PoistaOon yrittänyt hakea niitä antikvariaateista ym muttei löydy! Oon lukenut ne joskus ja haluaisin itelle, kirjastosta jo puhki kuluneet, oli poistettu
Jos Mustosesta tykkää niin kannattaa ehdottomasti lukea myös joitakin Hilja Valtosen teoksia..
VastaaPoistaVaimokkeen olen Valtoselta lukenut ja pidin siitä kovasti. Ehdottomasti aion lukea lisää Valtosta jossain vaiheessa :)
Poista