***
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
298 s., Otava 2008
alkup. The Hound of the Baskervilles, 1901-1902
Baskervillen koira on epäilemättä Arthur Conan Doylen tunnetuin teos, jossa yhdistyy laadukas salapoliisikirjallisuus ja kauhun elementit. Rikosta ratkomassa nähdään kukapa muukaan kuin itse Sherlock Holmes apurinsa tohtori Watsonin kanssa.
Baskervillen vanhan suvun perintömaat ja kartano sijaitsevat Dartmoorin nummien kesyttömillä alueilla. Alueella huhutaan sitkeästi kirouksesta, joka uhkaa erityisesti Baskervillen suvun miespuolisia jäseniä. Sen mukaan kammottava paholaisen kätyrinä toimiva hornan hurtta tekee lopun suvun miehistä, jotka erehtyvät kulkemaan hämärän aikaan nummilla. Vanha tarina saa uutta pontta, kun kartanon isäntä sir Charles löytyy kuolleena epäselvissä oloissa. Suvun viimeinen jäsen on saapumassa kartanoonsa ottaaksen vastaan perintönsä, mikä saattaa tarkoittaa hyvinkin synkkää kohtaloa. Sherlock Holmes kutsutaan apuun selvittämään mitä sir Charlesille oikein tapahtui ja onko vanhassa legendassa todella jotain perää.
Luin reilut kolme vuotta sitten koulua varten Sherlock Holmes -novelleja. Silloin totesin, että novellit olivat "melko
nokkelia, mutta osittain hieman korkealentoisia. Jotenkin jännitystä ja
yllättävyyttä on haettu tosi oudoistakin asioista, sellaisista mitkä
nyt eivät vaikuta ihan uskottavilta." ja totesin, että en ole erityisen vakuuttunut Doylen kirjoittajantaidoista. Onneksi minulla ei ollut enää muistissa moisia mielikuvia, jotka olisivat voineet vaikuttaa lukukokemukseeni. Minä pidin Baskervillen koirasta todella, ja vaikka siinä olikin myös hieman korkealentoisia asioita, saivat ne aina järkeenkäyvän selityksen.
Mielestäni Baskervillen koira on ennen kaikkea salapoliisitarina ja sitten vasta kauhukertomus, ja näin olettaisin Doylen tarinansa tarkoittaneenkin. Kauhuelementit toimivat tarinassa hyvänä mausteena ja auttavat luomaan miljööstä dekkarin juonen kannalta sopivan synkän ja salamyhkäisen. Teoksesta muodostuukin täysin omanlaisensa kokonaisuus, joka kyllä jää minun mieleeni pitkäksi aikaa, vaikka ei tämä teos ihan vetävimmästä päästä kuitenkaan ollut. Tällaisessa vanhemmassa dekkarissa on kuitenkin erityistä tunnelmaa, kun jännitys tiivistyy ja esimerkiksi tietojen välittäminen ilman kännyköitä ja sähköposteja on paljon vaikeampaa. Kyllä kannatti lukea!
♠♠♠♠