Sitruuna 2022
alkup. The Mountains Sing, 2020
suomentanut Elina Salonen
Lukupiirikirjojen joukosta löytää joskus todellisia helmiä. Sellainen on myös Nguyen Phan Que Main ensimmäinen romaani Vuorten laulu, joka kertoo perheestä yhteiskunnallisen myllerryksen ja lopulta myös sodan jaloissa. Neljän sukupolven yli ulottuva tarina Tranin perheestä on hieno ja koskettava lukukokemus. Aivan erityisesti minua liikutti, miten mielivalta ja sota erotti ihmiset rakkaistaan. Läheisen menettäminen on suuri kipu, mutta miten suuri kipu tuleekaan epätietoisuudesta rakkaidensa kohtalosta.
Kirjan tarina muodostuu useista eri aikatasoista, joista rakentuu toisiaan täydentävä kokonaisuus. Samalla Vietnamin lähihistoria tulee tutuksi Tranin perheen kohtaloiden kautta. Tarina itsessään on fiktiivinen samoin kuin hahmotkin, mutta silti tämä tuntuu täysin mahdolliselta ja aidolta. Varmasti vastaavanlaisia kohtaloita on oikeastikin koettu. Kirjailija esimerkiksi omistaa kirjansa nälänhädässä menehtyneelle isoäidilleen ja maauudistuksessa surmansa saaneelle isoisälleen. Juuri tuonkaltaiset käänteet koskettavat myös Tranien perhettä.
Teoksen keskiössä ovat isoäiti ja nuori Huong, jotka yrittävät pärjätä pommien runtelemassa Hanoissa ja odottavat rakkaitaan sodasta takaisin kotiin. Isoäiti kertoo tyttärentyttärelleen omaa elämäntarinaansa, jotta ajatukset pysyisivät poissa ympäröivästä todellisuudesta. Samalla isoäidin tarina myös osoittaa, että vaikeistakin paikoista voi selviytyä, jos on sisua ja rohkeutta. Pidin heidän hahmoistaan, erityisesti ikiviisasta isoäidistä, jolla riitti ymmärrystä vähän jokaiselle.
Vuorten laulu on kielellisesti sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Aivan tempauduin mukaan tarinan vietäväksi. Parissa kohtaa pökkäsi, kun isoäiti puhui miniästään, vaikka selvästi tarkoitti kälyään - hänen lapsensakin olivat vielä niin nuoria tarinan siinä vaiheessa, että miniästä ei voi olla kyse. Kirjassa oleva sukupuu vahvistaa myös kyseen olleen kälyksistä. Pienehkö virhe, mutta harmittavasti osui silmään.
Vuorten laulun perusteella aion jossain kohtaa lukea myös Nguyen Phanin tänä vuonna suomennetun romaanin Missä tuhka kukkii.
Meillä oli tämä lukupiirikirjana ja pidimme tästä todella paljon. Luin äskettäin myös Missä tuhka kukkii -teoksen. Hyvä sekin, mutta ihan erilainen.
VastaaPoistaTämä on kyllä hyvä valinta lukupiiriin, herättää hyvin ajatuksia ja keskustelua.
PoistaTämä oli kyllä kiinnostava ja koskettava teos. Itse olisin mennyt täysin sekaisin henkilöissä, jos teoksessa ei olisi ollut sukupuuta, mutta tuota mainitsemaasi asiaa en huomannut. Itse ihmettelin kuinka voi lukea kirjan viimeisen sivun, jos on hävittänyt kirjan.
VastaaPoistaSama juttu, sukupuu oli ihan ehdoton lisä. Nimet ovat itselle niin vieraan kuuloisia, että välillä oli syytä tarkistaa sukupuusta kuka kukin oli. Vaan oliko tässä joku tuollainen lapsus kirjaan liittyen? Sitä minä puolestani en huomannut lainkaan! :D
Poista