Hietamies, Eve: Tarhapäivä
447 s., Otava 2012
Vihdoin ja viimein sain tämän Eve Hietamiehen Tarhapäivän käsiini, on sitä odotettukin jo toukokuusta lähtien. En ole oikeasti ikinä joutunut kotikirjastossani jonottamaan teosta kahta kuukautta pidempään: niin paitsi tietysti nyt. Luin Yösyötön toukokuussa ja olin aivan myyty. Annoin sille silloin jopa viisi pistettä viidestä. Nyt minulla on sitten ongelma pisteytyksessä, sillä Tarhapäivä oli vielä parempi kuin edeltäjänsä!
Tarhapäivä kertoo Antti Pasasesta, 5-vuotiaan Paavon yksinhuoltajaisästä, jonka elämässä aina jokin asia aiheuttaa hankaluuksia. Kun Antti on nyt viimeinen saanut paletin suhteellisen toimivaksi kokonaisuudeksi, astuu kuvioon yllättävä lisätekijä: 5-vuotias Terttu muuttaa Pasasen poikien luo asumaan. Ja siitä sitten vasta seuraakin kaiken näköistä.
En oikeasti edes tiedä kuinka monta kertaa nauroin ääneen tätä lukiessani. En kyllä tiedä sitäkään, että mikä kirja olisi viimeksi naurattanut minua näin paljon. Vaikka Hietamies kirjoittaa vaikeistakin asioista, hän tekee sen taiten ja lempeästi huumorilla höystäen. Teoksessa on vakavampiakin pätkiä, mutta pääsääntöisesti sen yleisvire on huumorilla kuorrutettu. Vakavat pätkät tuovat teokseen uskottavuutta, kaikkea ei siis ole lyöty leikiksi ja asioihin osataan suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella.
Mielestäni tämä teos on ehkä etäisesti sukua Tuomas Kyrön mielensäpahoittajille, sillä Antti Pasanenkaan ei itse huomaa olevansa hauska: hänelle vain aina sattuu ja tapahtuu. Hahmojen välillä on toki paljonkin eroa, mutta jokin niitä mielestäni yhdistää.
En usko, että Eve Hietamies enää jatkaa Pasasista kertovaa sarjaa, sillä kirjan loppu antaa mielestäni viitteitä siihen. Teoksen loppu on mielestäni hyvinkin vakavamielinen verrattuna sen yleisvireeseen, mutta samalla se vakuuttaa, että "kyllä Antti pärjää". Jos tästä jatko-osa vielä tulee, niin en tiedä miten suhtautua siihen: tämän paremmaksi kun ei mielestäni enää voi laittaa.
♠♠♠♠♠ + ♠ :)
Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, joka sopisi viihdyttämään & piristämään marraskuussa. Yösyötöstä tykkäsin kovasti joten kuulostaa hyvältä, jos tämä on vieläkin vetävämpi. :)
VastaaPoistaJoo tämä kyllä piristi näin syksyn pimeydessä. Ja on sitä paitsi ajankohtainenkin siinä mielessä, että pian on isänpäivä. :)
PoistaKun kerran tykkäsit Yösyötöstä, niin voin taata, että tykkäät myös tästä. Toivottavasti arvioni ja ennen kaikkea pisteytykseni ei nostanut odotuksia liian korkealle. :D
Satuin näkemään kirjailijan haastattelun telkkarissa viime keväänä ja kiinnostuin tästä kirjasta, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi lainattua. Pitäisi varmaan tutustua, kun näin kehutaan :)
VastaaPoistaSuosittelen! Itse ainakin koen, että olisin menettänyt paljon, jos en olisi tarttunut Eve Hietamiehen kirjoihin. :)
Poista