Ämpärikesä

Taina Niemi: Ämpärikesä

Otava 2024

kansi: Päivi Puustinen

Taina Niemen esikoisromaani Ämpärikesä voitti Otavan nuortenromaanikilpailun ja kyllä tämä voittaja-ainesta onkin. Ämpärikesä on moniääninen, raikas ja aivan hurmaava kirja kesästä, vapauden tunteesta, epävarmuudesta ja itsensä etsimisestä ja löytämisestäkin. Nautin suunnattomasti paluusta siihen kokonaisvaltaiseen tunteeseen, jota olen kokenut vain teini-ikäisenä koulun kesälomilla. Jotain tällaista olen tietämättäni kaivannutkin! Vähän tuli silti kyllä boomer-olo, kun jouduin erikseen ottamaan selvää mikä on lonkkari, jolla yksi hahmoista rullaili menemään, mutta samalla sanavalinnan tuoreus osoittaa kirjan olevan kiinni ajassaan. Niin, ja long board -lautahan se lonkkari on.

Ämpärikesän kerronnassa vuorottelevat peruskoulunsa päättäneiden nuorten äänet. Arttu, Jere, Samu, Miranda ja Saana ovat elämässään kaikki samassa taitekohdassa, vaikka lähtökohdat ovatkin jokaisella erilaiset. Arttu on entinen jalkapalloilijalupaus ja nykyinen häirikkönuori, joka kaipaisi vain hyväksyntää. Jere ei uskalla kertoa kenellekään mitä kotona on meneillään. Samun netti-ihastus ei olekaan ihan mitä on antanut ymmärtää. Miranda kipuilee etääntyvän ystävyyssuhteensa äärellä ja Saana ei millään pääse yli siitä, mitä Kurkilammella tapahtui kolme vuotta sitten.

Jokaisella on myös omat haaveensa, joita myös opettaja on laittanut heidät pohtimaan viimeisinä koulupäivinä, kun jokainen on saanut laittaa yhden asian koulun yhteiselle bucket listille. Siitä tulee myös kirjan nimi Ämpärikesä, sillä bucket list suomennetaan joskus myös ämpärilistaksi. Joskus unelmien myöntäminen edes itselleen on vaikeaa, saatikka sitten toteuttaminen, mutta nuoret käyvät elämää päin kukin tavallaan.

Mielestäni tämä on kesäkirja parhaimmasta päästä. Tuntuu, että tunnelma melkein hyppää kirjasta ulos ja etenkin kesäyön utu piirtyy silmien eteen. Teksti on elämänmakuista ja tuoretta, mutta samalla jotenkin ajatonta. Tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän aikajänteelle ja kertojaäänet vuorottelevat tiuhaan, mutta silti juonesta muodostuu ehjä kokonaisuus. Toivoisin, että tämä kirja otettaisiin koulujen lukemistoissa huomioon, sillä tässä on niin paljon hyvää.

Vaarallinen taito

Camilla Sten: Vaarallinen taito

Bazar 2024

alkup. En farlig talang, 2022

suom. Hanna Arvonen

Camilla Sten on aiemmilla jännitysromaaneillaan Kadonnut kylä ja Perijä vakuuttanut minut taidostaan punoa aidosti jännittäviä ja mukaansatempaavia tarinoita. Vaarallinen taito on kriminaalipsykologi Rebecca Lekmanista kertovan rikossarjan avausosa, jolle saamme odottaa suomeksi jatkoa jo tämän vuoden syksyllä. Tämäkin vei hyvin mukanaan, vaikka aivan samanlaista jännitystä tässä ei synny kuin aiemmissa kirjoissa.

Hiljattain Yhdysvalloista takaisin Ruotsiin muuttanut Rebecca on eräänlaisessa välitilassa. Avioliitto on päättymässä eroon ja muistisairauteen hitaasti vajoava äiti pakottaa Rebeccan miettimään suhdetta niin äitiin kuin lapsuuteensa ylipäätään. Hän asuu vanhempiensa luona ja auttaa isäänsä äidin hoitamisessa. Lupaava ura on jäänyt Yhdysvaltoihin, mutta saatuaan tietää entisen tyttöystävänsä tulleen surmatuksi kotonaan vauraalla asuinalueella, alkaa Rebecca tehdä tutkimuksia omin päin, kun ei pääse mukaan viralliseen tutkintaan.

Tätä sarjaa on luonnehdittu rikosromaanisarjaksi, joka on täynnä välähdyksiä ihmismielen pimeästä puolesta. Niistä saadaan tuntumaa jo tässä avausosassa, jossa ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa säilyttääkseen vaivalla saavuttamansa statuksen. Lupaus paremmista ansioista ja nousujohteisesta urasta häikäisevän brändijohtajan tuotemerkin alla saa ihmisen venymään yli omien varojen ja henkisen stressinsietokyvyn.

Kaiken kaikkiaan Vaarallinen taito on juoneltaan sujuva ja looginen kirja, joka piti mielenkiinnon yllä loppuun asti. Rebeccan hahmo tosin jätti hieman valjun tunnelman, enkä ole vielä ihan varma mitä mieltä olen hänestä, mutta mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa.

Kaikilla elämän kaipuu

Laila Hirvisaari (ent. Hietamies): Kaikilla elämän kaipuu

Hamina-sarja, osa 2

Otavan äänikirja, 2023

ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1978

lukija: Anna Saksman

Pitkä oli odottavan aika, kun äänikirjapalvelusta loppui kuunteluaika ja jouduin odottamaan kokonaiset 5 päivää, että sain kuunneltua Hirvisaaren Hamina-sarjan 2. osan Kaikilla elämän kaipuu loppuun saakka. Tästä kirjasta minulla oli muistissa varsin vähän, joten kaikki tuntui uudelta lukukokemukselta. Jostain syystä en kuitenkaan hirveästi pitänyt tästä kirjasta kaikkine salailuineen ja väärinymmärryksineen, vaikka muistan ensimmäisestä lukukerrasta sentään sen, että pidin kirjasta.

Valma ja Kauko Laatokka ovat muuttaneet poikansa Santerin kanssa Kalliokoskelta Haminaan jo pari vuotta sitten. Toive omasta sekatavarapuodista ei ole kuitenkaan vielä toteutunut, mutta sitkeän työnteon ja suunnittelun jälkeen haave on vihdoin tulossa todeksi. Samaan aikaan onnea varjostaa suuri salaisuus, jonka arvaa niin lukija kuin saman pihan muut asukkaatkin ennen kuin se täysin valkenee asianosallisille.

Varuskuntakaupunki Hamina on tapahtumapaikkana kiva. Eläväinen Ympyräkaupunki iloineen ja suruineen välittää kuvan aktiivisesta 1920-luvun lopun kaupungista, jossa riittää elämää. Vaikka tälle sarjalle ei koskaan tullut jatkoa, on haikea ajatella mitä Santerille ja Anna Kristiinan ja Simon pojille mahtoi tapahtua noin kymmenen vuotta myöhemmin, kun sota syttyi. Toivottavasti heille kävi yhtä hyvin kuin miltä näytti vielä kirjan tapahtuma-aikaan, jolloin tulevaisuuden usko oli vahva.

Kun luulit unohtaneesi

Leena Lehtolainen: Kun luulit unohtaneesi

Tammen äänikirja 2013

ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2002

lukijana Satu Paavola

Kuuntelin toukokuun alkupuolella Leena Lehtolaiselta romaanin Kun luulit unohtaneesi. Pidän hänen Maria Kallio -dekkarisarjastaan ja novellitkin ovat olleet hyviä, mutta kun ne on kaikki jo luettu tai kuunneltu, niin piti ottaa jotain muuta. Kun luulit unohtaneesi on moniääninen romaani, jossa kertoja vaihtuu kesken lauseen, mutta tekee sen selkeästi. Mielestäni aika kiva kerronnallinen twisti, vaikka voikin ajatuksen tasolla kuulostaa sekavalta.

Kun luulit unohtaneesi kertoo Liimataisen perheestä. Isoäiti on juuri kuollut ja perintöä jakaessa nousee esiin monta muutakin asiaa, joista on aiemmin haluttu vaieta. Kerronnassa vaihtelevat sisarukset Sirkka, Sara ja Veikko sekä Sirkan lapset Katja ja Kai. Katja on tarinan keskushenkilö, jota kiinnostaa oliko se todella Rane-eno, joka tappoi isoisän äitienpäivän alla parikymmentä vuotta sitten.

Liimataisen porukka on melkoisen hyvä laittamaan asiat solmuun. Jokaisella on omat ongelmansa, jotka vaikuttavat monesti vähintäänkin välillisesti myös perheen muihin jäseniin. Veikko tuntuu olevan neutraalein tarkkailija, ihminen joka tietää väkensä ja osaa katsoa asioita monelta kantilta. Kun luulit unohtaneesi on vahvasti psykologinen romaani, eikä mitenkään kevyt kirja. Onnellista on kuitenkin se, että ainakin Katja tuntuu pääsevän eroon epävarmuudestaan ja alkavan kukoistaa. Henkilöhahmot herättävät vahvoja tunteita, enimmäkseen ärsytystä, sillä heissä on kovin kärjistettyjäkin piirteitä, mutta Katjalle kyllä suo sen, että hän pääsee jaloilleen.