Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa - Kummitustarinoita mailta ja meriltä
kuvitus ja kansi: Suvi Kari
82 s., Haamukustannus 2013
Tiina Hietikko-Hautalan uusi kummitustarinoita sisältävä kirja Aaveiden Pohjanmaa on ollut yksi eniten odottamistani syksyn uutuuksista. Ostin muutama vuosi sitten äidilleni lahjaksi Hietikko-Hautalan ensimmäisen kummituskirjan Aaveiden kaupunki: Kummitustarinoita Vaastasta, jonka olen itsekin lukenut useampaan otteeseen. Mielestäni Hietikko-Hautala onnistuu molemmissa kirjoissaan välittämään tarinoillaan erinomaisesti kansanperinnettä monipuolisesti ja pohjiaan myöten.
Tässä kirjassa Hietikko-Hautala esittee 10 pohjalaista kohdetta, joissa perimätiedon mukaan kummittelee. Kirjailija kuvaa jokaisen kohteen historiaa ja taustoja erinomaisesti, ja lisäksi hän hakee useiden kohteiden kohdalla uskottavuutta meedioiden kokemuksista niissä, vaikka hän kuitenkin jättääkin joka tarinaan leijumaan sen ajatuksen, että "uskokoon ken tahtoo". Kirjailija osaa olla skeptinenkin, vaikka hänen vaikuttavan pohjatyönsä sekä kirjoitustyylinsä vuoksi tarinoihin on helppo uskoa. Kaksi kirjan tarinoista on esitelty myös Piiri -ohjelmassa, jota esitettiin televisiossa muutamia vuosia sitten.
Pidän tässä kirjassa erityisesti siitä, että Hietikko-Hautala osaa suhtautua näihin kummitustarinoihin monelta kantilta sekä rationaalisesti perustellen että tunteeseen nojaten. Hän osaa hyvin analyyttisesti käydä läpi paikkojen taustoja ja kummittelutilanteita ja muodostaa näiden pohjalta perusteluiden ketjuja, jotka tuovat uskottavuuspohjaa tarinoille tai asettavat kertomukset epäilyksen alle. Pidän myös siitä, että Hietikko-Hautala on valinnut tähän kirjaan tarinoita laidasta laitaan aina traagisista tarinoista arkisiin kohtaloihin saakka.
Erityisen mieleenpainuvana pidin Mustasaaressa sijaitsevan Grönvikin kartanon tarinaa, sillä siinä oli jotakin hohtoa ja historian havinaa. Siinä myös taustatyö tuntui kaikkein perusteellisimmalta. Kaiken kaikkiaan kaikki tarinat kyllä olivat mielenkiintoisia ja onnistuneesti rakennettuja. Kummitustarinat ovat mielestäni aina olleet kansanperinteen kiinnostavimpia aiheita, joten aiheeseen sukeltaminen oli oikein antoisaa. Toivottavasti Hietikko-Hautala kirjoittaa vielä lisääkin tämänkaltaisia teoksia, sillä niihin samalla tallettuu kirjoihin ja kansiin osa tuota kansanperinnettä vielä jälkipolvillekin asti.
♠♠♠♠½
Kummitustarinat ovat aina kiehtoneet mieltäni, vaikka en oikeastaan tiedä miten niihin suhtautua. Olen toisaalta hyvin järkiperäinen ihminen, mutta kummitustarinoihin olen kuitenkin aina uskonut jollakin tavalla. Ne ihan oikeasti jopa nostattavat niskavillani pystyyn. Kummitustarinat ja -legendat ovat kuitenkin sellainen juttu, jonka todenperäisyydestä ei voida kiistellä, koska kukaan ei oikeastaan tiedä varmaksi, että voivatko jutut olla totta. Niin tai näin, tällaisten tarinoiden lukeminen tuo kuitenkin virkistävää jännitystä elämään!
Tämä kuulostaa ihanalta! Olen itse oikein kunnon rationalisti ja uskon tieteeseen, mutta kummitustarinat ovat silti hurjan kiehtovia. Erityisesti tuo Vaasa-kirja kiinnostaisi, vaikka en tiedä kannattaisiko tutuista paikoista lukea kummitustarinoita etenkään näin vuoden pimeimpään aikaan... En ollut tällaisista kuullutkaan eli kiitos vinkistä!
VastaaPoistaHeh, minullekin oli tässä uudemmassa kirjassa tuttuja paikkoja, mutta eipä tuo nyt niin hirvittänyt. Enemmän hirvitti olla yksistään kotona (kun yksin asun) ja lukea tätä kirjaa, kun kissa tuijottelee kattoja niinkuin näkisi jotakin ihmeellistä ja tuuli vinkuu ulkona. :D Suosittelen kyllä tutustumaan, oikein mielenkiintoisia kirjoja ovat! :) Vaasa-kirjastakin on ilmeisesti otettu uusi painos, kun näkyi nettikaupassa olevan saatavilla.
PoistaVau, kuulostaapa mielenkiintoiselta! En usko kummituksiin, mutta varmasti harkitsisin kaksi kertaa ennen kuin suostuisin yöpymään yksin paikassa, josta liikkuu paljon kummitustarinoita. Tällaiset tarinat ovat kyllä silti tosi viihdyttäviä, ja usein oppii historiastakin jotain :)
VastaaPoistaJoo en minäkään ihan ekana haluaisi kummitustalossa yöpyä ainakaan yksin. :D Tämä oli kyllä historiankin osalta mielenkiintoinen paketti, kas kummaa kun sopii kaltaiselleni historianrakastajalle. :-D
PoistaKuulostaa kirjalta, jota on parempi lukea päivänvalossa.. Hyvä vinkki!
VastaaPoistaKiitos! :D Suosittelen ehdottomasti, vaikka tosiaan päivänvalo voi olla ihan hyvä juttu. Toisaalta iltahämärissä on oma lisäjännityksensä. ;)
PoistaMulta on mennyt tämä bloggauksesi ihan ohi, huomasin vasta kun lähdin etsimään kirjan kansikuvaa omaa blogitekstiä varten.
VastaaPoistaLuin tämän viime viikolla ja tykkäsin tosi paljon. Pelkäsin myös. :)
Tarinoista kerrotaan mielestäni tosi miellyttävästi; ei dramatisoida turhia vaan jätetään lukijan omalle mielikuvitukselle paljon tilaa.
Saapa nähdä, uskaltaisinko joskus lukea tuon aiemman, Vaasan kummituksista kertovan kirjan… :)
Sanoitpa hyvin tuon, että ei dramatisoida turhia! Mielestäni se on tämän kirjan parhaita puolia, vaikka jostain syystä en sitä tullutkaan itse maininneeksi, heh. :D Ehkä se samalla myös juuri nostattaa jännitystä ja pelkoa, kun oma mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Riippuu varmaan tietysti ihan siitä toki, miten hyvä mielikuvitus itsellä on. :D
Poistaps. Kerää heti rohkeutta ja lähde sitten Vaasaan haamujahtiin! ;)