Pääoma

Anja Snellman: Pääoma

299 s., Otava 2013

kannen kuva: A. Snellmanin kotiarkisto

kannen suunnittelu: Piia Aho

Minulla on aina ollut hieman kahtiajakoinen suhtautuminen Anja Snellmanin teoksiin. Niissä on jotakin sellaista, joka kiehtoo minua, mutta samalla myös jotakin sellaista, joka ei minua vakuuta. Tässä uutuusteoksessa on kuitenkin poikkeuksellisesti jotakin sellaista, joka vei minua mennessään niin kovasti, että itsekin hämmästyin.

Anja Snellman kuvaa uutuusteoksessaan avoimesti ja suorasti niitä tunteita, joita hänessä heräsi kitalakihalkioisen ja kehityshäiriöisen sisarensa Marun rinnalla. Kyseessä on romaani, mutta tästä kuultaa vahvasti läpi tunteiden aitous ja kaunistelemattomuus, se miten häpeä ja kiintymys ovat repineet häntä eri suuntiin. Juuri nämä seikat tekevät tästä romaanista hyvin elämänmakuisen ja voimakkaan lukukokemuksen, jota on vaikea sanoin kuvata. Olen mykistynyt siitä miten Snellman pukee sanoiksi vuosien mittaiset häpeän aiheuttamat omantunnontuskat, syvän rakkauden ja piinaavat ajatukset siitä millaista elämä olisi voinut olla, jos elinolosuhteet ja pienenpienet asiat olisivat olleet toisin. Josjosjos.

Snellmanin tyylissä on hieman tajunnanvirtamaisia ominaisuuksia, jotka osaltaan tekevät teoksesta niin kaunistelemattoman. Samalla tuo kerronnallinen ominaisuus aiheuttaa kuitenkin hieman hankaluuksia, sillä ainakin minun oli välillä vaikea pysyä mukana tässä kiihkeässä selonteossa, joka välillä etenee vimmalla ja välillä poikkeaa asiasta toiseen. Snellmanin käyttämät ilmaukset ja kielelliset jipot, kuten vieraskieliset ilmaukset ja "marunkieli", tuovat tekstiin rikkautta, joka jää voimakkaana mieleen.

Yleistunnelmani tästä teoksesta on oikein positiivinen, vaikka aivan kaikkea en varmasti tästä teoksesta ymmärtänyt. Etenkin teoksen alussa minulla oli vaikeuksia seurata tapahtumia ja päästä niihin mukaan, mutta onneksi Snellman petrasi viimeistään kirjan puolivälin tienoilla ja juoni alkoi toden teolla vetää. Joku voisi kysyä, että onko kirja lukemisen arvoinen, jos se vasta puolivälin tienoilla alkaa tosissaan kiinnostaa. Tämän kirjan kohdalla voin epäröimättä sanoa, että kyllä on, sillä tämä kirja antoi monessa suhteessa valtavasti ajattelemisen aihetta useastakin asiasta.

♠♠♠♠