Essi Huuhka & Aino Tormulainen: Ysärikirja
174 s., Atena 2017
grafiikka: Aino Ahtiainen
Olen ysärilapsi, joten Essi Huuhkan ja Aino Tormulaisen Ysärikirja alkoi kiinnostaa minua heti, kun bongasin sen kirjalistoilta. Tätä kirjaa lukiessa sain huomata miten moni ysärin ilmiö elää edelleen, ja kirjan loppusanoissa (s. 160) kiteytetäänkin hyvin: "Ysäri ei ole mennyt minnekään. Sen ilmiöt ovat ajan saatossa liudentuneet osaksi populaarikulttuuria ja arkea.". Aikamatka ysäriin tuntui nostalgiselta, kuten varmasti kaikille muillekin ysärin eläneille.
Ysärikirja on jaettu kahdella tavalla. Siinä käsitellään infoaukeamina jokaista ysärivuotta kertomalla sen ajankohtaisista tapahtumista, elokuvista, musiikista ja ilmiöistä. Toinen jako on aiheittainen, ja omat lukunsa saavat mm. ruoat, kirjat, elokuvat/tv-sarjat, musiikki, pelit, vaatetus ja sisustus. Jako on toimiva ja selkeä. Tämän teoksen luettuaan taatusti tyypistä kuin tyypistä tulee ysäritietäjä, vaikka ihan jokaista yksityiskohtaa ei voisikaan vuoden tarkkuudella sijoittaa. Nyt ainakin minun on helpompi hahmottaa mitä kaikkea ysärillä tapahtuik ja mitä ilmiöitä ysärillä sai alkunsa.
Olen syntynyt helmikuussa 1992, joten ysäristä on jäänyt muisto jos toinenkin. Lapsuudessa minulla oli ihan oikea Tamagotchi, ei mikään halpaversio. Se oli vaalean mintunvihreä ja sen asukki oli munasta kuoriutuva dinosaurus, jonka nimesin Katjaksi. Jos Katja-dinoa ei hoitanut, se lähti lätkimään: pakkasi kamansa ja ruudulla marssi dinosaurus aurinkolasit päässä ja nyytti olalla. Uskon, että äitini arvosti suuresti, kun sai aamulla hoitaa Katjaa minun vielä nukkuessa.
Lapsuudessani rakastin Aino-kirjoja, jotka olivat minulla kirjastosta jatkuvasti lainassa. Kuuluimme veljeni kanssa Lasten parhaat kirjat -kirjakerhoon ja postilaatikkoon saapui säännöllisesti paketti, jonka avaaminen oli aina jännää. Lukemisen lisäksi pelasimme, meillä oli Nintendo 8, Nintendo 64 ja lopulta myös Play Station. Super Mario oli suosikkipelini. Televisiosta katsottiin Vili Vilperiä ja Muumeja. Varmaan monella ysärilapsella on samanlaisia muistoja! Lisäksi muistan jo ysäriltä Metsolat, Ruusun ajan, Puhtaat valkeat lakanat ja Blondi tuli taloon -sarjat.
Noin viikko sitten Valion facebook-sivulle oli nuori nainen kirjoittanut pyynnön saada Fanny-vanukas takaisin kauppoihin. Olen itsekin kaivannut sitä monesti, se oli niin hyvää, samoin kuin Naminami-vanukkaat. Muistan myös pienet karkkirasiat, Känkän ja Ränkän. Lauantaisin saunan jälkeen saatiin juoda limsat, joista muistikuviini on jäänyt niin muumilimsa kuin spidermankin, josta jäi sininen jälki veljeni ylähuuleen joka kerta. :-D Muistelisin myös juoneeni Hessu Hopon kuvalla varustettua limsaa, lasipullosta tottakai! Meillä kotona syötiin aika perusruokia, perunoita ja kastikkeita, keittoja ja makaronilaatikkoa. Joskus oli pitsapäivä, jolloin tehtiin aina jauhelihapitsaa.
Meillä oli aika tyypillinen ysärisisustus, kuten nyt tiedän. Luulin tähän asti, että kinder-keräilyhahmojen laittaminen ikkunanväleihin oli jokin erityisjuttu, mutta ilmeisesti se olikin aika yleistä. Meidän huoneen ikkunanvälissä seikkaili mm. virtahepoja. Leluja meillä oli muutenkin tosi paljon ja Barbie-kokoelmani oli monen mittapuulla sangen mittava. Yksi ikimuistoisimmista lahjoistani oli saada barbi, jonka mukana tuli sininen hiusväri, jolla sai värjätä nuken hiukset. Eräänä jouluna sain Simba-pehmolelun, josta myöhemmin tuli veljeni kanssa jopa riitaa - hänelle piti ostaa oma leijonapehmolelu, jotta sain pitää Simban itselläni.
Menin kouluun syksyllä 1999 ja aloitin opintoni Iloisen aapisen Onnin ja Ennin kanssa. Noihin aikoihin Pokémonit nousivat ilmiöksi ja suuri haave oli saada Pikachu-kortti keräilykorttipaketista. Veljelläni sellainen oli, mutta minulla olikin sitten Raichu. Kaikenlaisia karkkeja myytiin Pokémon-lelujen kyljessä tai leluja karkkien, miten vain. Spice Girls löytyi myös karkkihyllyltä tikkarina, jonka sisällä oli purkka ja paketissa tarra. Ystäväkirjoihin kirjoitettiin lempibändiksi Spice Girls vaikkei varmaan kellään ollut hajuakaan mistä viisikko lauloi. Kouluun puettiin collegevaatteita ja talvella päähän painettiin hiippapipo, joka ei meinannut millään pysyä kunnolla päässä. Muistan hyvin elävästi miten ärsyttävää se oli!
Tästä tekstistä tuli nyt tällainen muistojen luettelo enemmän kuin kirja-arvio, mutta toisaalta tästä näkee miten suuri vaikutus tällä kirjalla minuun oli. Oli ihanaa päästä oikein kunnolla muistelemaan ysäriä tämän kirjan kautta, sillä harvoin tulee muisteltua noita vuosia niin suurena kokonaisuutena. Olisin mielelläni kuvittanut tätä juttua ysärijutuilla, joista esimerkiksi leluista melkeinpä kaikki ovat edelleen tallessa lapsuudenkodissani. En kuitenkaan lähtenyt niitä kaivelemaan, sillä veikkaanpa, että olisin syventynyt niihin pieteetillä ja kuluttanut niiden parissa tovin jos toisenkin.
Ysärikirja on jaettu kahdella tavalla. Siinä käsitellään infoaukeamina jokaista ysärivuotta kertomalla sen ajankohtaisista tapahtumista, elokuvista, musiikista ja ilmiöistä. Toinen jako on aiheittainen, ja omat lukunsa saavat mm. ruoat, kirjat, elokuvat/tv-sarjat, musiikki, pelit, vaatetus ja sisustus. Jako on toimiva ja selkeä. Tämän teoksen luettuaan taatusti tyypistä kuin tyypistä tulee ysäritietäjä, vaikka ihan jokaista yksityiskohtaa ei voisikaan vuoden tarkkuudella sijoittaa. Nyt ainakin minun on helpompi hahmottaa mitä kaikkea ysärillä tapahtuik ja mitä ilmiöitä ysärillä sai alkunsa.
Olen syntynyt helmikuussa 1992, joten ysäristä on jäänyt muisto jos toinenkin. Lapsuudessa minulla oli ihan oikea Tamagotchi, ei mikään halpaversio. Se oli vaalean mintunvihreä ja sen asukki oli munasta kuoriutuva dinosaurus, jonka nimesin Katjaksi. Jos Katja-dinoa ei hoitanut, se lähti lätkimään: pakkasi kamansa ja ruudulla marssi dinosaurus aurinkolasit päässä ja nyytti olalla. Uskon, että äitini arvosti suuresti, kun sai aamulla hoitaa Katjaa minun vielä nukkuessa.
Lapsuudessani rakastin Aino-kirjoja, jotka olivat minulla kirjastosta jatkuvasti lainassa. Kuuluimme veljeni kanssa Lasten parhaat kirjat -kirjakerhoon ja postilaatikkoon saapui säännöllisesti paketti, jonka avaaminen oli aina jännää. Lukemisen lisäksi pelasimme, meillä oli Nintendo 8, Nintendo 64 ja lopulta myös Play Station. Super Mario oli suosikkipelini. Televisiosta katsottiin Vili Vilperiä ja Muumeja. Varmaan monella ysärilapsella on samanlaisia muistoja! Lisäksi muistan jo ysäriltä Metsolat, Ruusun ajan, Puhtaat valkeat lakanat ja Blondi tuli taloon -sarjat.
Noin viikko sitten Valion facebook-sivulle oli nuori nainen kirjoittanut pyynnön saada Fanny-vanukas takaisin kauppoihin. Olen itsekin kaivannut sitä monesti, se oli niin hyvää, samoin kuin Naminami-vanukkaat. Muistan myös pienet karkkirasiat, Känkän ja Ränkän. Lauantaisin saunan jälkeen saatiin juoda limsat, joista muistikuviini on jäänyt niin muumilimsa kuin spidermankin, josta jäi sininen jälki veljeni ylähuuleen joka kerta. :-D Muistelisin myös juoneeni Hessu Hopon kuvalla varustettua limsaa, lasipullosta tottakai! Meillä kotona syötiin aika perusruokia, perunoita ja kastikkeita, keittoja ja makaronilaatikkoa. Joskus oli pitsapäivä, jolloin tehtiin aina jauhelihapitsaa.
Meillä oli aika tyypillinen ysärisisustus, kuten nyt tiedän. Luulin tähän asti, että kinder-keräilyhahmojen laittaminen ikkunanväleihin oli jokin erityisjuttu, mutta ilmeisesti se olikin aika yleistä. Meidän huoneen ikkunanvälissä seikkaili mm. virtahepoja. Leluja meillä oli muutenkin tosi paljon ja Barbie-kokoelmani oli monen mittapuulla sangen mittava. Yksi ikimuistoisimmista lahjoistani oli saada barbi, jonka mukana tuli sininen hiusväri, jolla sai värjätä nuken hiukset. Eräänä jouluna sain Simba-pehmolelun, josta myöhemmin tuli veljeni kanssa jopa riitaa - hänelle piti ostaa oma leijonapehmolelu, jotta sain pitää Simban itselläni.
Menin kouluun syksyllä 1999 ja aloitin opintoni Iloisen aapisen Onnin ja Ennin kanssa. Noihin aikoihin Pokémonit nousivat ilmiöksi ja suuri haave oli saada Pikachu-kortti keräilykorttipaketista. Veljelläni sellainen oli, mutta minulla olikin sitten Raichu. Kaikenlaisia karkkeja myytiin Pokémon-lelujen kyljessä tai leluja karkkien, miten vain. Spice Girls löytyi myös karkkihyllyltä tikkarina, jonka sisällä oli purkka ja paketissa tarra. Ystäväkirjoihin kirjoitettiin lempibändiksi Spice Girls vaikkei varmaan kellään ollut hajuakaan mistä viisikko lauloi. Kouluun puettiin collegevaatteita ja talvella päähän painettiin hiippapipo, joka ei meinannut millään pysyä kunnolla päässä. Muistan hyvin elävästi miten ärsyttävää se oli!
Tästä tekstistä tuli nyt tällainen muistojen luettelo enemmän kuin kirja-arvio, mutta toisaalta tästä näkee miten suuri vaikutus tällä kirjalla minuun oli. Oli ihanaa päästä oikein kunnolla muistelemaan ysäriä tämän kirjan kautta, sillä harvoin tulee muisteltua noita vuosia niin suurena kokonaisuutena. Olisin mielelläni kuvittanut tätä juttua ysärijutuilla, joista esimerkiksi leluista melkeinpä kaikki ovat edelleen tallessa lapsuudenkodissani. En kuitenkaan lähtenyt niitä kaivelemaan, sillä veikkaanpa, että olisin syventynyt niihin pieteetillä ja kuluttanut niiden parissa tovin jos toisenkin.
Jos haluatte nostalgiamatkalle, lukekaa tämä kirja!
♠♠♠♠♠
