sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Kyösti: Asioita elämästä

Kyösti von Persiö: Kyösti - Asioita elämästä
112 s.,  Fitra 2017
 
Olen jo joitakin kuukausi seurannut Facebookissa amerikanbulldoggi Kyöstin ja hänen koirakaverinsa Hilpan arkea. Sivu löytyy Facebookista nimellä Kyösti. Koirakaksikon arki on täynnä jos jonkinlaista hyörinää, sillä etenkin Kyösti tekee ahkerasti töitä vahtimalla ulkomaailmaa ikkunasta. Ruoan tullessa kyseeseen molemmilla on yhteinen repliikki "voijaan ottaa" ja päätä nollataan metsässä juoksemalla. Aina välillä on vuorossa matka mökille, jossa myös piisaa töitä, ruokaa ja juoksentelua.
 
Kyöstin Facebook-sivu on hyvin suosittu ja on helppo ymmärtää miksi, sillä niin Kyöstissä kuin Hilpassakin on selkeästi karismaa. Murteellisin kuvatekstein usein höystetyt kuvapäivitykset eivät kyllästytä koskaan, vaan pikemminkin saavat painamaan reagointinappulaa ihastusta tai huvittuneisuutta ilmaisten. Siitä syystä halusin lukea myös Kyöstin ihan ikioman kirjan.
 
Kyöstin oma kirja on taattua kyöstilaatua, mutta siitä saa ehkä vähän sivustoa syvemmän kuvan kaksikon arjesta, sillä Kyösti kertoo esimerkiksi ruoka-asioista ja koirasuhteista hieman tarkemminkin. Pääasia kirjassakin on kuitenkin kuvilla, jotka kuvaavat Kyöstiä ja Hilppaa monenlaisissa toimissa. Jos olet näiden koirien fani, niin tutustu ihmeessä myös tähän kirjaan. Ja vaikket olisikaan, niin kokeile silti - saattaa käydä niin, että kohta olet fani!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
8 cd-levyä, 9 h 33 min.
Otava 2015
lukija: Kirsti Valve
 
Kyselin joitakin aikoja sitten bloggaajakollegoilta mikä kevyempi romaani tai jopa suoranainen viihdekirja voisi olla hyvä lukupiirikirja. Moni suositteli Eppu Nuotion teosta Mutta minä rakastan sinua, joten ehdotin sitä lukupiirimme tammikuun kirjaksi. Täytyy myöntää, että ilman kirjan saamia suosituksia ja ilman lukupiiriä olisin tuskin tähän kirjaan tarttunut ihan lähitulevaisuudessa, sillä kirjan aihe - keski-ikäisten rakkauskiemurat - ei tunnu itselleni tällä hetkellä läheiseltä. Alkuun päästyäni kuitenkin kuuntelin kirjan nopeaan tahtiin, joten ennakkoajatuksistani huolimatta teos onnistui pitämään kiinnostukseni yllä. Odotan mielenkiinnolla huomista, jolloin pääsen kuulemaan millaisia mietteitä tämä teos on muissa piiriläisissä herättänyt.
 
Mutta minä rakastan kertoo viisikymppisistä Karinista ja Laurista, jotka kohtaavat sattumalta asuntonäytössä. Molemmissa syttyy kiinnostus toista kohtaan ja puhelinnumeroitakin vaihdetaan, mutta molemmmilla on taustalla omat kipeät pettymyksensä parisuhteessa: historianopettaja Karinin opettajamies lähti nuoremman kollegan matkaan ja myös insinöörinä Laurin liitto päättyi samantyyppisissä olosuhteissa. Vähä vähältä he kuitenkin uskaltavat luottaa toisilleen salaisuuksiaan, mutta elämänpolkujen muuttuminen yhteiseksi tieksi ei oikein ota syntyäkseen, kun Lauriin yksipuolisesti jo vuosia rakastunut Kaari heittelee kapuloita rattaisiin ja Karinin mielen täyttää paitsi ulkomailla asuvan tyttären parisuhdekriisi myös hänen entisen miehensä vakava sairaus.
 
Mutta minä rakastan sinua on hidastempoinen ja tunnelmissa viipyilevä kirja. Paikoitellen se tuntuu hyvin eleettömältä ja samalla lempeältä, mitä varmasti tehostaa Kirsti Valveen leppeä tapa kertoa tarinaa. Joku saattaisi luonnehtia tarinaa jopa tylsäksi, mutta minä en. Myönnän kuitenkin, että itse luettuna tarina olisi voinut jäädä joissain olosuhteissa kesken. Sitten kun tutustuu etenkin Kariniin, haluaa todella tietää saako rakkaudessa pahasti pettynyt, hieman omiin oloihinsa vetäytynyt nainen kohdata jälleen onnen. Karinista on helppo pitää, vaikka hän onkin lähes kliseisellä tavalla hyvä ja tavallinen keski-ikäisen eronneen historianopettajan stereotyyppinen edustaja.
 
Niin, kyllä tämä teos sopii hyvin luettavaksi myös alle 30-vuotiaallekin lukijalle, vaikka tuskin kovin moni ikätovereistani tähän kuitenkaan takakannen lupaamien keski-ikäisten suhdekiemuroiden perusteella tarttuu. Ehkä joku ennakkoluuloton ja rohkea kuitenkin, ja hyvä niin, sillä mielestäni tämä teos voi puhutella ketä tahansa, joka joskus on tuntenut syvästi toista ihmistä kohtaan. Tässä teoksessa nousee myös hienovaraisesti esiin teemoja paitsi muiden myös itsensä hyväksymisestä sekä rohkeudesta luottaa toiseen ihmiseen.

♠♠♠♠

lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulukuun luetut ja tuumailua

Uutta vuotta on eletty jo lähes viikon verran ja oikeastaan tekisi jo mieli kääntää katse täysin tulevaan. Palataan kuitenkin viime vuoteen vielä sen verran, että joulukuun luetut kirjat pääsevät listatuksi ja joulukuun tunnelmat kiteytetyiksi. 

Tuntuu oudolta ajatella, että Suomen 100-vuotisjuhlavuosi on nyt takana, sillä viime vuonna tuo juhlavuosi tuli esille käänteessä kuin kääneessä ja nyt jälkeenpäin tilalla tuntuu olevan jonkinlainen tyhjiö. Koko viime vuosi pyöriteltiin juhlahumuun monella saralla, itsenäisyyttämme tuotiin esille tapahtumin, taiteen keinon ja kulttuurin eri osa-alueilla, ja nyt jälkeen päin tuntuu kuin kaikki olisi hiljennyt. Tuntuuko teistä muista siltä?

Joulukuusta en osaa nostaa esille mitään erityistä tapahtumaa, joka olisi jäänyt mieleeni erityisen hienona. Itsenäisyyspäivä tietysti, mutta itse juhlistin sitä hyvin samalla tavalla kuin muinakin vuosina. Joulukin meni melko hiljaisissa merkeissä, ei ollut oikein joulutunnelmaa. Muutamaa päivää ennen joulua saattelin paapan kissavanhuksen sateenkaarisillalle, ja kyllä se vain on rankka paikka vaikkei omasta kissasta olisikaan kysymys. Joulukuussa tunsin itseni poikkeuksellisen väsyneeksi muutenkin, ja siitä syystä lukeminenkaan ei oikein sujunut. Sen sijaan katsoin joulun aikaan kaikki Solsidanin tuotantokaudet (suosittelen!), vaikka olin kuvitellut lukevani pinotolkulla kirjoja. Joulukuussa luin siis vain viisi kirjaa, mutta pidin niistä kovasti ja niitä lukiessa pääsin kunnolla lukuflow'n tilaan.

Joulukuussa luin:
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon
Ulla-Lena Lundberg: Kuninkaan Anna 
Outi Loimaranta ja Marjo Koivumäki: Oi ihana joulukuu 
Heidi Köngäs: Sandra 

Tammikuu ja uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle hiljakseen. Olen kuitenkin jo ehtinyt kuuntelemaan yhden äänikirjan, josta aion kirjoittaa huomenna, ja lukemaan yhden kirjan. Tällä hetkellä on kesken pari vuotta sitten linnanjuhlissa ihastuttaneesta Hannes Hynösestä kertova kirja Aika velikulta. Kuun lopussa aion osallistua kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, mutta en ole vielä saanut ratkaistua millä teoksella. Muuten lukusuunnitelmani ovat melko avoinna. Pitkä rivi lainakirjoja tosin odottaa lukijaansa, mutta tällä hetkellä ne ovat onneksi sellaisia, joiden lukemisella ei ole erityistä kiirettä. Katsotaan mitä siitä rivistä nappaan seuraavaksi lukuvuoroon. Pirteää uutta (kirja)vuotta kaikille!

torstai 28. joulukuuta 2017

Kirjakaapin avain 6 vuotta

6 vuotta on pitkä aika, joka on kulunut kuin siivillä. En osannut blogia aloittaessani ajatella, että 6 vuoden kuluttua kirjoittaisin syntymäpäiväpostausta, mutta tässä sitä ollaan. Blogini on pysynyt koko olemassaolonsa ajan aktiivisena, vaikka hiljaisempiakin kausia on ollut opiskelun, töiden tai muiden elämän eteen heittämien käänteiden vuoksi. Minulle tämä 6. blogivuosi on ollut kaikkein hiljaisin, sillä vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista: työpaikan vaihdos, rakkaan kissani kuolema ja muutto uuteen kotiin. Viime aikoina olen lisäksi mielelläni viettänyt aikaa elokuvien ja tv-sarjojen parissa kirjojen jäädessä hieman paitsioon. Lukeminen kuitenkin jatkuu koko ajan, ja siinä minua kannustaa tietysti kiinnostavat teokset ja tarinoiden lumo, mutta myös blogini lukijoiden määrän hiljainen ja jatkuva kasvu sekä saamani kommentit. Kiitos teille!

Tuttuun tapaan laitoin etukäteen vireille synttäriarvonnan, jonka osallistumisaika umpeutui tänään. Arvonta suoritettiin tällä kertaa siten, että pyysin äitiäni sanomaan jonkin luvun välillä 1-6, jolloin voittajaksi tuli se henkilö, joka on kommentoinut niin "monentena". Mauri Kunnaksen ihanan seinäkalenterin ja herkkuja voitti tällä kertaa arvontapostauksen ensimmäinen kommentoija, onnea Ruusa!  Laitathan minulle sähköpostia (jonna.kirjakaapinavain ät gmail.com) mahdollisimman pian, niin saadaan paketti matkaan. Jos en kuule voittajasta tämän vuoden puolella, arvon uuden voittajan.

Odotan mielenkiinnolla mitä 7. blogivuosi tuo tullessaan - osuuko kohdalle seitsenvuotiskriisi vai puhaltaako uudet tuulet. Joka tapauksessa bloggaaminen jatkunee edelleenkin samaan tapaan, vaikka jotain uusia viritelmiä oheen keksisinkin. Toivottavasti pysyt matkassa mukana myös jatkossa!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa

Miia Seppälä: Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu
kirjan kuvat: Marika Koskimäki-Ketelä
112 s., Moreeni 2017
 
Miia Seppälän uusi teos Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu antaa oikein todella vinkkejä ihaniin jouluherkkuihin, koristeisiin ja lahjoihin. Kirja koostuu osioista, joissa vuorollaan käsitellään herkut, erilaisista materiaaleista tehtävät askartelut ja lopuksi vielä lahjavinkit. 

Seppälän askarteluvinkit ovat todella idearikkaita ja niissä käytetään kekseliäästi kodeista löytyviä materiaaleja, kuten appelsiininkuoria, joihin voi tehdä lamppuöljyn avulla kynttilän. Hauskoja ideoita oli mielestäni myös kuorista tehtävät ruusukkeet, linnuille tehtävät herkut ja erilaiset korttimallit. Herkkujen puoleltakin löytyy monta ideaa, kuten vaaleanpunaiset sokeripalat ja karamellilusikat. Erityisesti mieleeni jäi suklainen jäädyke, jota täytyy kyllä jossain vaiheessa testata. Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta löytyvät ohjeet ovat helposti toteutettavissa ja selkeästi jäsenneltyjä.

Tästä kirjasta näkee, että Seppälä on jouluihminen, jolla ideoita piisaa. Ihana ajatus mielestäni on joulupäiväkirja, jonka kirjoittamisen Seppälä aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua. Siihen kirjataan jouluvalmisteluita ja muita joulun alla tapahtuneita juttuja. Voin vain kuvitella kuinka hauska niitä on lukea vuosien jälkeen ja samalla palata johonkin tiettyyn, itselle ehkä hyvinkin merkitykselliseen jouluun.

Et ehkä enää tälle vuodelle kaipaa jouluista ideakirjaa, mutta tämä kirja kannattaa painaa mieleen ensi joulun varalle. Tästä löytyy uusia kivoja ideoita, jollaisia ainakaan minä en ole vielä muista joulukirjoista löytänyt, mikä varmastikin lisää mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaan.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Sandra


Heidi Köngäs: Sandra
285 s., Otava 2017
kannen suunnittelu: Anna Lehtonen

"Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. Se on kuin öinen kastepisara poimulehdellä, jonka aamutuuli kuivattaa pois." s. 246
Niin ajattelee Sandra, joka ikiomasta torpasta, miehestään ja lapsistaan onnellisena on saanut elää hyvää elämää monta vuotta. Sitten tulee vuosi 1918 ja sota kulkee myös heidän torppansa pihamaan läpi. Mies joutuu lähtemään sotimaan ja Sandran osaksi jää pärjätä pienten lasten kanssa miten parhaiten taitaa. Sodassa kolhuitta ei jää kukaan: ei Sandra, ei suorapuheinen käly Lyyti, ei edes kiltti ja hiljainen appiukko Mikko.

Sandra on alkujaan köyhän torpan tyttö, joka päätyi huutolaiseksi ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa erossa perheestään. Ikioma torppa on niukkuuteen tottuneelle Sandralle unelmien täyttymys, jota ei oikein tahdo todeksi uskoa. Elämän rakentaminen vahvan ja aikaansaavan Jannen kanssa sujuu, perhe kasvaa ja appivanhemmatkin ovat Sandralle hyvät. Sota hajottaa paljon, mutta silti Sandrassa elää periksiantamattomuus.

Sandran tarina lähtee purkautumaan, kun hänen tyttärentyttärensä Klaara alkaa tutkia isoäitinsä muistiinpanoja. Niissä esille pääsee väkevänä nuoren Sandran mietteet, jotka ravisuttavat Klaaraa ja myös lukijaa. Heidi Köngäs on kirjoittanut Sandran tarinasta väkevän ja kaunistelemattoman. Teksti kulkee ja tarina herättää paljon ajatuksia.

Mielestäni Sandra on hieno ja onnistunut kirja. Ainoa asia, mikä hieman pisti silmääni, oli se miten sujuvasti kouluja käymätön huutolaisena elänyt Sandra sanansa asetteli muistikirjoissaan. Tietysti olisi käynyt raskaaksi lukea tarinaa, joka olisi kirjoitettu aidommin vastaamaan Sandran taustaisen henkilön todennäköisiä kirjallisia tuotoksia. Tämän asian jos ei anna häiritä, tarina vie taatusti mukanaan. Jos kaipaat viime hetken joululahjavinkkiä, se on tässä. 

♠♠♠♠