Lukupiirikirja: Kaikenkarvaiset ystäväni

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Otavan äänikirja 2022, alkup. 1974

alkup. All Creatures, Great and Small

suom. Heidi Järvenpää

lukija: Anssi Niemi

Lukupiirimme kokoontui viikko sitten keskustelemaan James Herriotin eläinlääkärin arkea kuvaavasta romaanista Kaikenkarvaiset ystäväni, joka on löyhästi omaelämäkerrallinen. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Yorkshireen, jolloin moni potilas oli vaikeiden kulkuyhteyksien päässä eikä eläinlääketiede ollut vielä kovin kehittynyttä.

Mielestäni tämä kirja on mielenkiintoinen kurkistus eläinlääkärin arkeen ja alan kehittymiseen. Herriot viittaa tekstissään monesti paitsi eläinlääketieteen historiaan myös tuleviin vaiheisiin, onhan kirja kirjoitettu paljon myöhempänä aikana kuin mistä se kertoo.  Tuohon aikaan monesti kyse oli suoranaisista sankariteoista, kun hädässä olevia eläimiä pelastettiin mitä käsittämättömimmistä tilanteista. Valtaosa potilaista oli tuotantoeläimiä, kissoja ja koiria vain pieni osa, mikä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa on sangen ymmärrettävä jako. Nykyään tilanne taitaa olla jokseenkin päinvastainen.

Päähenkilönä on kirjailija itse, nuori eläinlääkäri James Herriot. James Herriot on itse asiassa taiteilijanimi, jolla eläinlääkäri James Wight kirjoitti romaaneitaan, joten Herriot lienee kirjoissakin hänelle jonkinlainen omakuva. Herriot on mukava tyyppi. Hän on sitä lajia, jonka puolelle jotenkin automaattisesti asettuu, koska hän on niin symppis. Helppoa ei nuorella eläinlääkärillä ole, kun isäntämiehet kyseenalaistavat vuosikymmenten totunnaistavat.

Itse olin odottanut tämän kirjan olevan yhtenäisempi kokonaisuus, mutta se eteneekin tapauskohtaisina lukuina. Toisaalta se mahdollistaa pieninä erinä lukemisen/kuuntelemisen, mutta kuten piirissäkin todettiin, jossain kohtaa rakenne alkaa hieman puuduttaa. Kronologiaa olisin itsekin kaivannut enemmän, sellaista asioiden limittymistä ja lomittumista ja erilaista arjen kuvausta. Tämä rakenne toimii varmasti paremmin lyhyemmässä kirjassa kuin, jossa oli kuunneltavaa yli 19 tuntia.

Niin kuin muutkin herrat

Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat

224 s., Karisto 2023

kansi: Tuija Kuusela

Tiesitkö, että Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri oli suomalainen Agnes Sjöberg? Minä muistin joskus kuulleeni nimen, mutta siinä kaikki. Terhi Rannelan uusin romaani kertoo Agnes Sjöbergin matkasta Kauhajoelta maailmalle, ensin Saksan yliopistoihin opiskelemaan ja sitten takaisin koti-Suomeen ammattia harjoittamaan. Vaikka romaani onkin kaunokirjallisuutta, pohjautuu se Sjöbergin todellisiin elämänvaiheisiin hyvin uskollisesti.

Agnes Sjöbergin oli itse raivattava polkunsa ja näytettävä epäilijöille, että myös naisesta on tekemään eläinlääkärin työtä. Hänen tiensä ei ollut millään mittapuulla helppo, sillä hän joutui sietämään niin opiskelutovereidensa pilkkaa kuin myöhemmin kollegoidensa ilkivaltaa ja ulkopuolelle sulkemista. Sjöberg tunnettiin taitavana eläinlääkärinä ja hän teki myös eläinlääketieteen kannalta uraauurtavia tutkimuksia, mutta en silti voi olla miettimättä olisiko hän voinut olla vieläkin maineikkaampi, jos olisi todella voinut laittaa koko potentiaalinsa osaamiseensa sen sijaan, että joutui jatkuvasti taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Ansaitsemansa täyden tunnustuksen hän on saanut vasta paljon kuolemansa jälkeen.

Terhi Rannelan romaani on todella mielenkiintoinen ja tulin oikein imaistuksi mukaan Agnesin matkaan ja eläinlääketieteen historian vaiheisiin. Rannela kirjoittaa jälkisanoissaan valinneensa episodiromaanin muodon, koska Sjöberg oli jo kirjoittanut omat muistelmansa,  ja mielestäni se on oivallinen ratkaisu. Oli todella kiehtova lukukokemus kaikin puolin, suosittelen! Jossain kohtaa tekisi mieli lukea Sjöbergista lisääkin, sillä hän kyllä jäi ihmisenä kiinnostamaan.

Uutta elämää, Jylhäsalmi

Kirsi Pehkonen: Uutta elämää, Jylhäsalmi

Jylhäsalmi 6

333 s., Karisto 2022

kansi: Petri Jauhiainen & Saana Nyqvist 

Jylhäsalmi-sarjan uuden osan ilmestyminen alkaa olla jo kevään tai kesän merkki. Sarjan upeisiin maisemiin on ilo saapua uudelleen, sillä niissä maisemissa henkii kaikki se ihana, mitä Suomen kesällä parhaimmillaan on tarjota. Uutta elämää, Jylhäsalmi oli siinä mielessä edeltäjiinsä nähden yllättävä kirja, että se liikutti minut ihan kyyneliin asti.

Inkeri eli tutummin Inkku on saapunut kotipaikkakunnalleen kesäeläinlääkäriksi. Opinnot ovat vielä hieman kesken, mutta ammattimainen ote työhön on jo kehittynyt. Kesän ajan on tarkoitus panostaa työntekoon ja ehkä pitää hieman hauskaa paikkakunnan toisen kesäeläinlääkärin, Inkun opiskelukaveri Eemin kanssa. Kiireinen arki näyttää kuitenkin karut kasvonsa eikä Eemikään taida olla ihan sellainen kuin Inkku kuvitteli. Romantiikkaa on kuitenkin ilmassa, sillä Supon mieheksi tiedetty Lassi viihtyy kesällä niin ikään lapsuusmaisemissaan Jylhäsalmella.

Olen pitänyt kaikista tämän sarjan kirjoista, mutta jotenkin tämä kirja kolahti vielä ihan eri tavalla kuin aiemmat. Eläinlääkärin työn kuvaus oli kiinnostavaa ja pidin Inkun hahmosta paljon. Juuri Inkun työhön liittyy se kohta, joka liikutti minut kyyneliin, sillä kaipaan edelleen edesmenneitä kissojani. Pehkonen on onnistunut kuvaamaan tilanteen todella koskettavasti ja lämpimästi. Perusvireeltään viihteellinen ja romanttinen kirja yllätti moniulotteisuudellaan: naurusta kyyneliin ja takaisin.

Seinäjoen lukuhaaste #kulkuneuvossa, tarkemmin sanottuna eläinlääkärin autossa pitkin poikin Jylhäsalmea, välillä taksissa, lossissa tai kajakilla melomassa.

Elämäni kissat

James Herriot: Elämäni kissat

175 s., Otava 1995

alkup. Cat Stories, 1994

suom. Aarne T.K. Lahtinen, Heidi Järvenpää

 kuvitus: Lesley Holmes

Jokin aika sitten näin kirjaston varaushyllyssä James Herriotin (1916-1995) kirjan Elämäni kissat. Teosta vilkaistuani halusin myös lukea kirjan, ja nyt ryhdyin aikeesta tekoihin. Tämän teoksen tarinat on poimittu eläinlääkärinä toimineen Herriotin kirjoista Eläinlääkäri lennossa (1978, alkup. 1973), Eläinlääkäri vauhdissa (1979, alkup. 1974), Luojanluomat ystäväni (1987, alkup. 1977) ja Rakkaimmat ystäväni (1992, alkup. 1992). Teoksissaan Herriot kertoo löyhän omaelämäkerrallisesti eläinlääkärintyössään kohtaamista potilaista ja niiden omistajista sekä merkillisistäkin sattumista, joita eteen vuosien varrella ilmestyi. Teokset sijoittuvat Pohjois-Englantiin.

Kuten blogissani on useasti tullut ilmi, olen kissaihminen. Siksi hieman jännitin mitä tämän teoksen lukemisesta tulee, sillä kovin koskettavat kissatarinat aiheuttavat väistämättä kyynelvirtojen tulvimisen. Epäilin, että eläinlääkärin näkökulmasta kerrotuissa tarinoissa joudutaan myös kohtaamaan ikäviä asioita, ja niin sitten kävikin. Herriot kuitenkin kertoo tarinansa jotenkin niin lämpimän asiallisesti, että vältyin suurilta tunnekuohuilta. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia, jos kirjailija pystyy tasapäistämään ikävät tilanteet, mutta se sai minut uskomaan Herriotin tai oikealta nimeltään Wightin olleen miellyttävä eläinlääkäri.

Elämäni kissat on novellimainen kokonaisuus, jossa lukija pääsee tapaamaan erilaisia kissoja ja tutustumaan eläinlääkärin arkeen. Teoksen kissojen tapaukset ovat kovin erilaisia: on äkillistä laihtumista, pentujen syntymää, villikissojen kesyyntymistä ja äkillisiä tajuttomuuskohtauksia. Yleensä tarinoissa kuvataan eri kissoja, mutta muutamassa tarinassa seikkailee sama kaksikko. Herriot kertoo tarinoissaan kissoista kuin aito kissanystävä vain voi. Kissat ovat omia persooniaan, mutta niin on myös työlleen omistautunut eläinlääkäri, joka toimii työssään määrätietoisen lempeästi.

Kokonaisuutena pidin tämän teoksen tunnelmasta, joka oli jotenkin arkisen kotoinen. Eläinlääkäri Herriot tuntuu olevan koko kylän Jim, joka jutustelee kaikkien kanssa ja joka on valmis auttamaan eläimiä olipa sitten arki tai pyhä, päivä tai yö. Jotenkin tätä teosta lukiessa tuli myös levollinen olo, joka ehkä johtui siitä miten vaikeimmatkin tapaukset tuntuivat selviävän tai jos tuli käänne huonompaan, niin siitäkin selvittiin. Tämän teoksen luettani voisin kuvitella jossain sopivassa kohtaa lukevani Herriotin muitakin teoksia, niin mukava olo minulla tämän teoksen luettuani on huolimatta esille tulleista ikävistä tapauksista, joita eläinlääkäri Herriot yritti hoitaa.