Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnellisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnellisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 24. tammikuuta 2020

Katsokaa miten onnellinen olen

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
396 s., Gummerus 2019
alkup. How Do You Like Me Now?, 2018
suom. Kristiina Vaara
kansi: Sanna Mander

Holly Bournen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani Katsokaa miten onnellinen olen odotteli lukuvuoroaan lainapinossani lähes vuoden. Kieltämättä poden huonoa omaatuntoa siitä, että pidin kirjaa niin kauan itselläni vain odottamassa lukuhetkeä. Kun lopulta aloitin, luin kirjan muutamassa päivässä. Jotkut ovat kritisoineet tätä kirjaa ja etenkin loppuratkaisua kliseisyydestä, mutta sellaista en tästä tunnistanut. En kuitenkaan ole lopulta ihan varma siitä, mitä mieltä tästä kirjasta olen.

Kirjan päähenkilö on 31-vuotias menestyskirjailija ja lifestyleguru Tori Bailey, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan mukavasti mallillaan. Hänen teoksensa ja esimerkkinsä elämässä ylipäätään on innoittanut naisia ympäri maailmaa tekemään elämästään juuri sellaista kuin he itse haluavat. Tori on arvostettu luennoitsija ja hänen somepäivityksensä keräävät hetkessä satoja reagointeja ja kommentteja. Hänen parisuhteensa Tomiin on kestänyt jo kuutisen vuotta ja elämä näyttää hymyilevän. Paitsi että ihan niin ei ole.

Tori Bailey on elänyt suuressa valheessa ja teoksen edetessä lukija pääsee seuraamaan Torin kipuilua siloisen julkisuuskuvansa ja oman onnensa välillä. Hän ei nimittäin itsekään tiedä mitä v*ttua (kuten hän asian ilmaisisi) hänen elämässään tapahtuu. Parisuhde Tomin kanssa rakoilee, he riitelevät alituiseen ja seksielämä on kuihtunutta. Oman kehonsa muutoksiin, vatsamakkaraan ja kasvojen ensimmäisiin juonteisiin, hän ei suhtaudu lainkaan niin kevyesti kuin antaa seuraajilleen ymmärtää. Oman onnen rakoillessa on joskus vaikea iloita siitä, miten ympärillä yksi jos toinen kihlautuu, menee naimisiin tai saa lapsen. Niin kutsuttujen ystävien alentuva suhtautuminen urakeskeiseen ja lapsettomaan Toriin satuttaa välillä, sillä saatuaan lapsia he pitävät perheen perustamista ainoana tavoittelemisen arvoisena asiana elämässä.

Katsokaa miten onnellinen olen on saanut viihdekirjan statuksen ja kyllähän tässä täyttyy joitakin chick litin tunnusmerkkejä, kuten tietyllä tavalla vahva naispäähenkilö. Teos sai minut välillä hymähtelemään huvittuneena, mutta vielä useammin minun kävi sääli Toria, joka niin monta kertaa sivuutti omat toiveensa ja yritti sopeutua huonoon parisuhteeseensa ja täyttää julkisuuskuvansa asettamat odotukset. Enemmän kuin viihdettä tämä teos on mielestäni kuitenkin kuvaus elämänmurroksesta, niistä hetkistä kun pitää oikeasti miettiä mikä tekee onnelliseksi.

Tietyllä tavalla pystyn samaistumaan Toriin, vaikka en olekaan parisuhteessa tai elämäntapaguru. Tässä kolmeakymmentä ikävuottani hitaasti (no okei, nopeasti!) mutta varmasti lähestyessäni olen kohdannut tiettyjä odotuksia, joita ikäiseeni (naiseen) kohdistetaan. Sen suhteen samaistuin siihen, miten turhauttavina Tori koki häneen ja hänen elämäntapaansa kohdistetut odotukset ja väheksynnän. Mielestäni Bourne käsittelee tätä aihetta kiinnostavasti. Tässä teoksessa käsitellään mielenkiintoisesti myös sitä, mitä voi kätkeytyä sosiaaliseen mediaan tehtyjen täydellisyyttä säteilevien päivitysten, tykkäysten ja kommenttien taustalle. Tori on siitä oiva esimerkki.

Vaikka en olekaan ihan varma mitä lopulta pidin tästä kirjasta, niin ajatuksia tämä taatusti herätti. Ristiriitaiseen tunteeseeni varmasti vaikuttaa se, että minulla oli tätä teosta kohtaan niin kovin erilaiset odotukset siihen nähden mitä tämä teos todella mielestäni oli. Jos kaipaat kevyttä viihdettä, tämä ei ehkä ole oikea valinta, mutta jos haluat lukea ajatuksia herättävän mutta silti viihdyttävän teoksen kolmekymppisyydestä, unelmista, onnen etsimisestä ja elämänmurroksesta, lue tämä kirja.

♠♠♠

tiistai 19. marraskuuta 2013

Olemisen onnea

Anna-Mari Kaskinen: Olemisen onnea
kuvitus: Minna L. Immonen
47 s., Kirjapaja 2013

Anna-Mari Kaskisen runoteos Hehkuvin värein teki minuun suuren vaikutuksen noin vuosi sitten. Tuon teoksen jälkeen minulle jäi halu lukea lisää hänen runouttaan, mutta jotenkin minulle on ollut vaikeaa löytää monipuolisesta tuotannosta juuri sellainen kokoelma, joka kiinnostaisi erityisen paljon. Nyt bongasin hänen uusimman teoksensa Olemisen onnea ja päätin kokeilla tätä. Ihan niin suurta vaikutusta tämä ei tehnyt kuin Hehkuvin värein teki aikoinaan, mutta on tälläkin teoksella ansionsa.

Olemisen onnea sisältää valtaosin melko lyhyitä runoja, jotka kuvaavat tiiviisti hetkessä elämistä ja pieniä onnen sirpaleita, joita aina on läsnä. Hänen runoissaan on elämänuskoinen ja valoisa näkökulma, jonka Minna L. Immonen maalailee kuvituksessaan hyvin esiin. Pidän siitä, että vaikka Kaskinen ei käytäkään välttämättä loppusointuja, on runojen tunnelma silti hyvin perinteinen ja helposti tulkittavisssa. Osa näistä runoista sopisi hyvin mietilauseiksi kaikessa lyhykäisyydessään ja ytimekkyydessään.

Kuten sanoin, Kaskisen runoja on helppo tulkita. Hän kuvaa runoissaan usein luontoa ja sen kiertokulkua, mikä tekee runoista mielestäni jotenkin erityisen kauniita. Näennäisesti luontoa kuvaavat runot kuitenkin kuvaavat samalla myös ihmiselämän erilaisia tilanteita ja mielestäni onkin hyvin harmonista käyttää luontoa kaiken peilaajana, sillä luonti muutoksineen on kuitenkin lähes aina jollakin tapaa ympärillämme. Mielestäni Kaskinen onnistuu tällä kokoelmallaan antamaan ihmisille elämänuskoa: luontokin aina herää uudelleen keväällä, vaikka välillä olisikin ollut myrskyävä syys ja talven kylmyys, joten miksei sitten ihminenkin selviäisi vaikeistakin ajoista.

♠♠♠½