Kirjastot ja kaupallisuus

Kirjastot ja kaupallisuus, toim. Tuomas Kilpi

92 s., Oppian 2021

Luen nykyään aika harvoin niin sanottua ammattikirjallisuutta, kun opinnot eivät enää ole kannustamassa siihen. Kirjastot ja kaupallisuus, jonka on toimittanut Tuomas Kilpi, kuitenkin halusin lukea, sillä aihe kiinnostaa. Miten kirjastojen maksuttomuus ja avoimuus asettuu suhteessa kaupallisiin toimijoihin? Siihen liittyviä ajatuksia ja pohdintoja löytyy tästä kirjasta. Asiaa pohditaan eri näkökulmista ja eri kirjoittajien toimesta.

Ensiksi täytyy sanoa, että nautin tämän kirjan lukemisesta. Tuntuu, että tulin suorastaan imaistuksi tämän aihepiirin keskelle. Oli ilahduttavaa huomata, miten oma ammatillinen tieto ja osaaminen prosessoitui suhteessa tämän kirjan kirjoituksiin.

Tekstien kirjoittajien joukossa on varmasti jokaiselle kirjastolaiselle tuttuja nimiä, kuten Heikki Poroila ja Juri Nummelin. Mika Kähkönenkin lienee tuttu kaikille Kirjastolehden lukijoille, ja pidin hänen kirjoituksestaan tässä teoksessa yhtä paljon kuin hänen kolumneistaan Kirjastolehdessä. Oikeastaan haluaisin kirjoittaa vaikka jokaisesta tämän kirjan kirjoituksesta erikseen, mutta nostan nyt kuitenkin vain muutamia poimintoja, koska muuten tämä postaus venyy helposti ties kuinka pitkäksi.

Mielestäni oli mielenkiintoista lukea Ilari Reuhkalan kirjoitusta kirjastojen musiikkiosastoista. Muistan, että graduseminaarissani joku lähti tekemään musiikkikirjastoista gradua ja silloin keskusteluissa nousi esiin joidenkin kirjastojen päätös luopua cd-aineiston hankinnasta ja poistaa olemassaolevat levyt kokoelmasta melko minimiin. Mielestäni Reuhkala käsittelee aihetta niin, että itselleni ainakin aukesi sen suhteen uusia näkökulmia. Heikki Poroilan kirjoitus kirjastojen e-kokoelmien ja suoratoistopalveluiden valikoiman eroavaisuuksista täydentää mielestäni Reuhkalan kirjoitusta.

Hyvin mieleenpainuvana ja kiinnostavana koen myös Mika Kähkösen kirjoituksen Laatua vai lainauslukuja?, jossa pohditaan aineistohankinnan problematiikkaa. Varmaan lähes jokaisessa kirjastossa on arkipäivää pohtia mihin yleensä varsin pienet hankintamäärärahat käytetään. On olennaista pohtia, että mihin panostetaan, kun toisaalta lainausluvut osoittavat päättäjille kirjaston tekemää "tulosta", mutta toisaalta kokoelman riittävä monipuolisuus ja sitä myöden laadullisuus tulisi myös huomioida.

Myös Juri Nummelinin teksti Kirjastot, tekijyys, perustulo ja Heikki Poroilan Julkinen kirjasto on luonnostaan ei-kaupallinen tarjosivat kiinnostavia pohdintoja. Nummelinin kirjoituksessa pohditaan paitsi kirjan ikää myös sitä miten kirjojen saama julkisuus kasautuu hyvin pienelle osalle kaikista ilmestyvistä kirjoista. Nummelin kirjoittaa, että myös kirjablogeissa kirjojen saama julkisuus tuntuu kasautuvan näin. Hän arvelee, että bloggaajat tietävät, etteivät saa klikkauksia, jos eivät kirjoita ajankohtaisista kirjoista. Minä kuitenkin taidan uskaltaa sanoa koko kirjabloggaajaporukan puolesta, että me kirjoitamme niistä kirjoista, joita aidosti haluamme lukea. Bloggaaminen on meille harrastus ja blogit ensisijaisesti omia lukupäiväkirjojamme, jotka palvelevat meidän omia tarkoituksiamme.

Heikki Poroilan kirjoituksessa pyöritellään ajatuksia kirjaston maksuttomuudesta. Kirjoituksesta huokuu pitkän linjan asiantuntijuus kirjastoasioista. Hän osaa nähdä asiat monessa valossa, mutta summaa kuitenkin: "Maksullinen kirjasto ei ketään välittömästi surmaisi, kuten vedestä peritty kiskurihinta. Mutta pidemmällä aikavälillä vaikutus olisi samantyyppinen, kulttuurinen ja sivistyksellinen näivettyminen. Ei-kaupallinen kirjasto on parempi kaikille.". Niin minäkin sen näkisin, mutta Poroila osasi pukea asian sanoiksi mitä parhaiten.

Huhtikuun luetut

Huhtikuu tulvineen ja sateineen on nyt takana ja ainakin vielä näyttää, että toukokuu vihdoin tuo tullessaan aurinkoa ja vihreyttä. Huhtikuun luetut on vielä listaamatta, joten ennen kuin esittelen toukokuussa jo lukemani kirjat, on aika palata vielä hieman huhtikuuhun.

Tuntuu, että huhtikuussa tapahtui paljon kaikenlaista, vaikka todellisuudessa erilaiset tapahtumat sijoittuvat ihan muutamaan päivään. Ensimmäinen juttu oli töissä järjestämämme prinsessapäivä, johon kirjastolaiset pukeutuivat satuhahmoiksi. Itse vedin päähäni punaisen lettiperuukin ja nappasin apinan kainalooni eli Peppi Pitkätossuna mentiin. Joskus on hauska heittäytyä! 

Ensimmäinen irtojäätelö!

Toinen huhtikuun hieno elämys oli miniloma Helsinkiin hyvän ystävän luo. Tuon reissun aikana kävimme Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Myrskyluodon Maijan ja olihan se huikea. Välillä meni ihan kylmät väreet ja kyyneleitä nousi silmiin, oli se sen verran tunteisiin menevä esitys. Siitä sain uutta intoa lukea eteenpäin Myrskyluoto-kirjoja, joista olen suunnitelmistani huolimatta lukenut edelleen vain ensimmäisen. Onneksi olin kuitenkin joskus vuosia sitten katsonut kirjoista tehdyn tv-sarjan, joten teatterissa oli helppo seurata missä mennään. Miniloman aikana käytiin myös tsekkaamassa Kansalliskirjasto. Ammattikorkeassa eräs opettaja sanoi, että sinne pitäisi kaikkien kirjastolaisten joskus suunnata, joten nyt on rasti ruudussa sen osalta! :-D

Huhtikuussa ehdin lukemaan seitsemän kirjaa tai oikeastaan kuusi, sillä yksi kirjoista on keittokirja. Siitä tosin testasin eri reseptejä ja tutkailin eri vaihtoehtoja paljon, joten melkein koko kirja on kyllä oikeastikin luettu sanasta sanaan. :) Nämä kirjat luin:

Karin Erlandsson: Kuolonkielot

Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi 

Anni Hautala: Annin ruokakirja 

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö 

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär 

Hilja Valtonen: Kilroy sen teki 

Maija Tiensuu: Rakas rintamamiestalo 

Huhtikuun luettujen suhteen mentiin siis aika kevyellä linjalla. Toukokuu onkin sitten alkanut ihan erilaisten kirjojen kanssa, sillä olen ehtinyt tälle kuulle lukemaan Pauliina Rauhalan Synninkantajat ja kuuntelemaan Antti Tuurin Kylmien kyytimiehen. Kirjoitan niistä lisää lähipäivinä, mutta sen voin jo sanoa, että seuraavaksi on kyllä taas kevyemmän kirjan vuoro.

Syyskuun luetut & muita kuulumisia

Syyskuu vilahti ohi nopeasti, sillä niin työ kuin arkikin oli melkoista hyörinää. Töissä alkoi kunnon tapahtumasyksy, joka jatkuu edelleen. Syyskuun puolella meillä ehti käydä kaksi kirjailijavierasta, Anna Kortelainen ja Kirsti Manninen, jotka molemmat osoittautuivat hyvin eläväisiksi puhujiksi. Molemmilla oli vaikka millä mitalla mielenkiintoista kerrottavaa niin taustoistaan kuin työstäänkin. Manninen alias Enni Mustonen kertoi, että Syrjästäkatsojan tarinoita saa odotetusti jatkoa ensi keväänä ja sarja tulee kasvamaan kaikkiaan kymmenosaiseksi. Tulee olemaan jännittävää nähdä mitä kaikkea sarjassa vielä tapahtuukaan!

Työhön liittyen olen myös uuden asian äärellä, sillä toteutin pitkäaikaisen ammatillisen haaveeni ja laitoin pystyyn lukupiirin. Olen jo vuosikausia kuulunut naapurikaupungissa toimivaan lukupiiriin, mutta piirin vetäjän rooli on minulle uusi. Nyt muut lukupiirit jäävät ja keskityn "omaan" piiriini ainakin tämän syksyn ajan. Ensimmäisellä kerralla sovimme yhdessä tulevia aiheita ja päädyimme valitsemaan lokakuulle Heidi Köngäksen tuotannon. Siitä keskustellaan huomenna ja odotan sitä jo kovasti. Toivottavasti porukkaa tulee edelleen paikalle. :)

 

Tuntuu, että en syyskuussa ehtinyt juurikaan lukemaan, ja tunnetta vahvistaa luettujen kirjojen määrä. Sen sijaan tulikin tehtyä kaikenlaista muuta: askartelin joulukortit (kyllä, olen aikaisessa tänä vuonna :D), katsotsoin elokuvia ja tv-sarjoja, hengailin kavereiden kanssa ja opiskelin uutta. Syyskuussa luin tai kuuntelin yhteensä 6 kirjaa, joista karkeasti jaettuna puolet on viihdettä. Toinen puoli sitten onkin vaikeammin määriteltävissä, sillä niin Lukkarilan & Mäkisen, Kellomäen ja Westön kirjoissa käsitellään isoja teemoja. Kuukauden isoimmaksi lukukokemukseksi tuntuu jäävän Kellomäen Kosteusvaurioita. 

Päivi Lukkarila & Emilia Mäkinen: En ikinä luovuta 

Niina With: Taisit narrata, Stella 

Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita - kasvukertomuksia pullon juurelta 

R.L. Stevenson: Aarresaari 

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila 

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas 

Syyskuun sumu ruokkii mielikuvitusta.

Lokakuu tuntuu alkaneen yhtä kiireisissä merkeissä kuin mennyt syyskuu, mutta olen kuitenkin ehtinyt lukemaan jo yhden kirjankin. Kyseessä on Heidi Köngäksen Luvattu, josta kirjoitan lähipäivinä. Tänään kävin tutustumassa itselleni uuteen asiaan, kun kansalaisopiston Shindo-rentoutusvenyttelykurssi alkoi. Ehkä odotin hieman enemmän erilaisia venytyksiä enkä niin paljon "henkistä tutkiskelua" venytyksissä. Aion kuitenkin jatkaa kurssilla, sillä se tuntuu tehneen hyvää: minä kun todella tarvitsen jonkun sanomaan mitä tehdä ja miten pitkään.

Lokakuussa aloitan todennäköisesti joulufiilistelyt ja minulla on jo monta joulukirjaa lainassa. Yritän kuitenkin säästellä niitä tutkittavaksi pitkin joulunalusaikaa, ettei tule ihan jouluähkyä jo tässä vaiheessa syksyä. Paljon kaikenlaista luettavaa on muutenkin kotiin kertynyt, mutta en vielä yhtään tiedä mihin tarttuisin seuraavaksi. Saas nähdä! 

Hauskaa lokakuuta kaikille!

Työharjoittelun jälkipuintia

Koko viime syksy ja tämä alkuvuosi vierähti minulla työharjoittelun merkeissä. Harjoitteluni alkoi 26.8. ja päättyi nyt perjantaina 10.1., ja nyt on huomenna edessä paluu koulun penkille. En oikeasti ymmärrä miten nopeasti tuo 20 viikkoa menikään, sillä tuntuu, että vastahan minä aloitin ja nyt jo jään pois.

Tein työharjoitteluni kotipaikkakuntani kirjastossa eli paikka sinänsä oli minulle jo hyvin tuttu samoin kuin henkilökuntakin. Olen myös joskus ollut kesäapulaisena samaisessa kirjastossa, vaikka tietysti nyt oikean työharjoittelun aikana työtehtävät olivat paljon monipuolisempia ja kokonaiskuva työpaikan tehtävistä ja toiminnoista muodostui selkeämmäksi. Tiedän muutaman ihmisen, jotka nurisivat siitä, että pitää mennä tekemään palkatonta harjoittelua. Minulle tämä harjoittelu oli kuitenkin tuhannen taalan paikka hankkia arvokasta työkokemusta, sillä kirjastoalan kesätöihin pääsy ei ole mikään itsestäänselvyys, kun hakijoita on yleensä paljon.

Minulle tämä harjoittelujakso ei oikeastaan opettanut työtehtävien suhteen mitään erityisen uutta, sillä olenhan jo kahtena kesänä tehnyt kuukauden mittaisen viransijaisuuden yhdessä naapurikaupungin lähikirjastoista. Ohjelman käyttö ei siis tuottanut ongelmia ja viransijaisuuksien aikana olen tehnyt itsenäisesti paljon erilaisia juttuja. Eri kirjastoissa on kuitenkin erilaisia toimintatapoja, minkä kyllä sain huomata monessa kohtaa. On hyvä tietää erilaisia tapoja tehdä asioita, jotta kokonaiskuva säilyisi monipuolisena. Harjoittelun aikana pääsinkin tutustumaan entistä paremmin aineiston saapumiskäsittelyyn sekä luettelointiin ja uutena juttuna myös hankintaan. Lisäksi minulla oli oma tehtävä, johon kuului asiasanoittaa paikalliset joululehdet vuodesta 1958 saakka. Siinä paikallistuntemus kasvoi kyllä huimasti!

Jo työharjoittelun aikana huomasin miten valtavasti tämä pidempiaikainen työskentelyjakso on kasvattanut minua ammatillisesti. Minusta tuntuu, että osaan ottaa paremmin kantaa kirjastoalan ajankohtaisiin asioihin ja ymmärtää kokonaisvaltaisemmin kirjastoa organisaationa. Koen ehdottomasti olevani ammatillisesti kypsempi nyt kuin viime elokuussa, samaten myös valmiuteni suoriutua useammista työtehtävistä kasvoi paljon, sillä harjoitushan tekee mestarin sitten loppujen lopuksi! Lisäksi työpaikan toiminnan näkeminen monenlaisten arkisten asioiden kautta pitkäjänteisesti on kasvattanut ymmärtämystäni alaa kohtaan. Kesät ovat kirjastossa kuitenkin niin erilaista aikaa kuin syksy ja talvi erilaisine projekteineen ja prosesseineen, että on ollut hyvä nähdä kirjaston arkea muulloinkin kuin kesällä.

Mukavinta harjoittelussani oli varmaankin se, miten monipuolisesti pääsin tekemään erilaisia juttuja ja minuun luotettiin. Aluksi kyllä tuntui hieman siltä, että jääkö tämä tälläiseksi näpertelyksi enkä saa tehdä mitään suurempia juttuja, mutta kyllähän se työnkuva siitä sitten laajeni. Pidin erityisen paljon tuosta omasta asiasanoitustehtävästäni, asiakaspalvelusta ja satutuntien pitämisestä, mutta saman aikaisesti muutkin työtehtävät tuntuivat mielekkäiltä enkä kyllä keksi yhtään asiaa, joka olisi ollut kurjaa. Koin ja koen edelleen vahvasti, että olin osa työyhteisöä kokonaisvaltaisesti, mikä tietysti edesauttoi viihtymistäni paljon. Tuntuu kyllä hieman haikealta palata koulun penkkejä kuluttamaan, kun takana on näin mukava jakso oikeissa töissä, mutta ehkä vielä joskus pääsen takaisin tämän kirjaston tiskin taakse. :)

Vaikka työharjoitteluni on nyt takana, niin yhteistyöni kyseisen kirjaston kanssa tulee edelleen jatkumaan. Ensinnäkin tulen tekemään opinnäytetyöni tälle kirjastolle, kun se aika koittaa. Aiheesta on jo jonkinlainen raakile selvillä, mutta kokonaiskuva ei ole vielä täysin muotoutunut. Olen kuitenkin puhunut siitä jo kirjastonjohtajan kanssa ja hänen suhtautumisensa oli hyvin positiivinen. Opparin lisäksi tulen tekemään kirjaston kanssa yhteistyötä myös satutuntien merkeissä eli jatkan kirjaston vapaaehtoisena satutätinä tästä eteenpäin. Kirjaston henkilökunta ei itse pidä satutunteja lainkaan, sillä heillä on usempi vapaaehtoinen satutäti ja yksi -setäkin. Minä tulen nyt mukaan remmiin ainoana kirjastoalan edustajana, sillä muut ovat esimerkiksi harrastajateatterilaisia tai entisiä lastenhoitajia. Odotan kyllä innolla, että pääsen taas lukemaan lapsille, sillä lastenkirjastotyö tuntuu minusta erityisen kiinnostavalta työltä.

 

Toinen satutuntini

Kesäkuun lopussa lupailin, että saattaisin muutaman sanan kirjoittaa toisesta satutunnistani, joka oli viime torstaina. Pidin sen yhdessä työkaverini kanssa ja täytyy sanoa, että tämä toka satutunti ei jännittänyt läheskään niin paljon kuin ensimmäinen. Luulen, että varmempi oloni johtui vähäisen kokemuksen lisäksi myös siitä, että mukana oli satutunteja paljon pitänyt ihminen, jolloin pystyin luottamaan keissin pysymiseen kasassa.

Ensimmäisellä satutunnillani (jonka pidin koulukavereideni kanssa) oli mukana 13 lasta, jotka kyllä osasta olivat aika vilkkaita. Nyt sain kokea toisen ääripään, sillä satutunnille ilmaantui vain yksi lapsi, rauhallinen pieni tyttö. Hän sai siis todellisen yksityissatutunnin ja askartelutuokion. Onneksi tuli edes yksi lapsi, sillä olisi oikeasti ollut aika kamalaa, jos ketään ei olisi tullut. Työkaverini luki yhden vanhan lastenkirjan ja minä pari uudempaa, jotka nekin tosin ovat jo minun lapsuudestani. Olen molemmilla satutunneillani lukenut minun ja veljeni vanhoja kirjoja, joita saimme kirjakerhoista, sillä niitä ei yleensä löydy kirjastojen kokoelmista ja näin ollen ne ovat lapsillekin uusia tuttavuuksia. Ensimmäisellä kerralla tosin luotimme myös uudempiin suosikkeihin, joita vuoroluimme ryhmänä lapsille.

Oli oikeasti todella erilaista pitää satutuntia yhdelle lapselle, sehän nyt lienee sanomattakin selvää. Silloin ajankäyttökin on ihan erilaista, kun pystyy istumaan lapsen lähellä ja hän saa koko ajan lukemisen aikana katsella kuvia eikä kirjaa tarvitse vääntää ja kääntää ja kuluttaa siihen aikaa. Tällainen yhdelle lapselle pidetty satutuntikin antoi kyllä hyvää kokemusta ja oli mukava nähdä pitkään alalla ollut kollega pitämässä satutuntia, sillä siitä oppii monesti uutta esimerkiksi "small-talkista" lapsen kanssa.

Satutunnin lopuksi oli askarteluosuus, jossa sai tehdä paperille valmiiksi leikatuista silkkipaperiterälehdistä kukkia. Ne vaan liimalla paperiin ja se on siinä. Minäkin sitten askartelin pikkutytön seuraksi ja oli aika hauska huomata, miten hän otti minusta mallia ja seurasi tekemisiäni. :) Minun kukkani päätyi kirjaston ilmoitustaululle kaikkien nähtäville. En tosin ole mikään askarteluekspertti. :D

Nyt on sitten ensimmäinen työviikko pulkassa ja aika äkkiä kaikki palautui mieleen. Olen jo saanut oppia uuttakin, sillä pääsin tutustumaan luettelointiin käytännössä. Koulussa meille on luettelointi opetettu lähinnä teoriatasolla, joten on hyödyllistä tutustua myös itse ohjelmaan. Tosin tähän kirjastoon (kuten lähes kaikkiin nykyään) tulee valmiit luettelointitiedot, joihin pitää vain täydentää oma yksikkö ja aineistoluokka, mutta on siinä kuitenkin saapuneeksikirjaaminen, viivakooditarroitus ja tietotarrojen tulostus jäljellä. Sain jopa tehdä yhden täydennystä odottavan luettelointitiedon loppuun asti eli kokeilla luettelointia vähän laajemminkin. On ihanaa, että minun selkeästi halutaan oppivan uutta ja saavan monipuolista työkokemusta jatkoa ajatellen. :)

Pykäsimme eilen pystyyn yhden kirjapöydän matkustusteemalla. Se oli minun ideani, sillä kalastusaiheiset kirjat haluttiin vaihtaa uusiin ja minä ehdotin matkakertomuksia ja matkaoppaita tilalle. Kyllä niitä siitä on jo lainattukin, wipii! :D Lisäksi tänään iltapäivällä laitoin esiin hieman nuortenkirjojakin. Oli muuten yllättävän vaikeaa löytää jotain pojille suunnattua luettavaa, ja kuten huomata saattaa, enemmän tytöille suunnattuja kirjoja esille laitoin. Tosin pääosa asiakkaista onkin tyttöjä, että sinänsä. Jään jännityksellä odottamaan lainaako joku niistä jotakin ensi viikolla. :)