Työharjoittelun jälkipuintia

Koko viime syksy ja tämä alkuvuosi vierähti minulla työharjoittelun merkeissä. Harjoitteluni alkoi 26.8. ja päättyi nyt perjantaina 10.1., ja nyt on huomenna edessä paluu koulun penkille. En oikeasti ymmärrä miten nopeasti tuo 20 viikkoa menikään, sillä tuntuu, että vastahan minä aloitin ja nyt jo jään pois.

Tein työharjoitteluni kotipaikkakuntani kirjastossa eli paikka sinänsä oli minulle jo hyvin tuttu samoin kuin henkilökuntakin. Olen myös joskus ollut kesäapulaisena samaisessa kirjastossa, vaikka tietysti nyt oikean työharjoittelun aikana työtehtävät olivat paljon monipuolisempia ja kokonaiskuva työpaikan tehtävistä ja toiminnoista muodostui selkeämmäksi. Tiedän muutaman ihmisen, jotka nurisivat siitä, että pitää mennä tekemään palkatonta harjoittelua. Minulle tämä harjoittelu oli kuitenkin tuhannen taalan paikka hankkia arvokasta työkokemusta, sillä kirjastoalan kesätöihin pääsy ei ole mikään itsestäänselvyys, kun hakijoita on yleensä paljon.

Minulle tämä harjoittelujakso ei oikeastaan opettanut työtehtävien suhteen mitään erityisen uutta, sillä olenhan jo kahtena kesänä tehnyt kuukauden mittaisen viransijaisuuden yhdessä naapurikaupungin lähikirjastoista. Ohjelman käyttö ei siis tuottanut ongelmia ja viransijaisuuksien aikana olen tehnyt itsenäisesti paljon erilaisia juttuja. Eri kirjastoissa on kuitenkin erilaisia toimintatapoja, minkä kyllä sain huomata monessa kohtaa. On hyvä tietää erilaisia tapoja tehdä asioita, jotta kokonaiskuva säilyisi monipuolisena. Harjoittelun aikana pääsinkin tutustumaan entistä paremmin aineiston saapumiskäsittelyyn sekä luettelointiin ja uutena juttuna myös hankintaan. Lisäksi minulla oli oma tehtävä, johon kuului asiasanoittaa paikalliset joululehdet vuodesta 1958 saakka. Siinä paikallistuntemus kasvoi kyllä huimasti!

Jo työharjoittelun aikana huomasin miten valtavasti tämä pidempiaikainen työskentelyjakso on kasvattanut minua ammatillisesti. Minusta tuntuu, että osaan ottaa paremmin kantaa kirjastoalan ajankohtaisiin asioihin ja ymmärtää kokonaisvaltaisemmin kirjastoa organisaationa. Koen ehdottomasti olevani ammatillisesti kypsempi nyt kuin viime elokuussa, samaten myös valmiuteni suoriutua useammista työtehtävistä kasvoi paljon, sillä harjoitushan tekee mestarin sitten loppujen lopuksi! Lisäksi työpaikan toiminnan näkeminen monenlaisten arkisten asioiden kautta pitkäjänteisesti on kasvattanut ymmärtämystäni alaa kohtaan. Kesät ovat kirjastossa kuitenkin niin erilaista aikaa kuin syksy ja talvi erilaisine projekteineen ja prosesseineen, että on ollut hyvä nähdä kirjaston arkea muulloinkin kuin kesällä.

Mukavinta harjoittelussani oli varmaankin se, miten monipuolisesti pääsin tekemään erilaisia juttuja ja minuun luotettiin. Aluksi kyllä tuntui hieman siltä, että jääkö tämä tälläiseksi näpertelyksi enkä saa tehdä mitään suurempia juttuja, mutta kyllähän se työnkuva siitä sitten laajeni. Pidin erityisen paljon tuosta omasta asiasanoitustehtävästäni, asiakaspalvelusta ja satutuntien pitämisestä, mutta saman aikaisesti muutkin työtehtävät tuntuivat mielekkäiltä enkä kyllä keksi yhtään asiaa, joka olisi ollut kurjaa. Koin ja koen edelleen vahvasti, että olin osa työyhteisöä kokonaisvaltaisesti, mikä tietysti edesauttoi viihtymistäni paljon. Tuntuu kyllä hieman haikealta palata koulun penkkejä kuluttamaan, kun takana on näin mukava jakso oikeissa töissä, mutta ehkä vielä joskus pääsen takaisin tämän kirjaston tiskin taakse. :)

Vaikka työharjoitteluni on nyt takana, niin yhteistyöni kyseisen kirjaston kanssa tulee edelleen jatkumaan. Ensinnäkin tulen tekemään opinnäytetyöni tälle kirjastolle, kun se aika koittaa. Aiheesta on jo jonkinlainen raakile selvillä, mutta kokonaiskuva ei ole vielä täysin muotoutunut. Olen kuitenkin puhunut siitä jo kirjastonjohtajan kanssa ja hänen suhtautumisensa oli hyvin positiivinen. Opparin lisäksi tulen tekemään kirjaston kanssa yhteistyötä myös satutuntien merkeissä eli jatkan kirjaston vapaaehtoisena satutätinä tästä eteenpäin. Kirjaston henkilökunta ei itse pidä satutunteja lainkaan, sillä heillä on usempi vapaaehtoinen satutäti ja yksi -setäkin. Minä tulen nyt mukaan remmiin ainoana kirjastoalan edustajana, sillä muut ovat esimerkiksi harrastajateatterilaisia tai entisiä lastenhoitajia. Odotan kyllä innolla, että pääsen taas lukemaan lapsille, sillä lastenkirjastotyö tuntuu minusta erityisen kiinnostavalta työltä.