Mehiläisten kuolema

Lisa O'Donnell: Mehiläisten kuolema

304 s., Moreeni 2013

alkup. The Death of Bees, 2012

suom. Seppo Raudaskoski

Lisa O'Donnellin esikoisteos Mehiläisten kuolema vaikutti mielenkiintoiselta heti sillä sekunnilla, kun tähän törmäsin. Ensivaikutelma ei todellakaan pettänyt, sillä viihdyin tämän kirjan parissa paremmin kuin hyvin. Mehiläisten kuolema oli ainakin minulle hieman erikoinen lukukokemus, sillä suhtautumiseni siihen muuttui jossain vaiheessa, vaikka mielipide olikin edelleen sama: tästä kirjasta pidän.

Mehiläisten kuolemassa on kolme kertojaa, sisarukset Marnie ja Nelly sekä heidän naapurinsa Lennie. Marniella ja Nellyllä on salaisuus, jota he ovat valmiit suojelemaan viimeiseen asti. Sisarusten vanhemmat ovat nimittäin kadonneet, vaikka tytöt kyllä tietävät varsin hyvin minne he ovat joutuneet: kumpikin on haudattu perheen takapihalle. Lennie haluaa auttaa tyttöjä kaikin tavoin, vaikkei tiedäkään heidän salaisuuttaan. Ja lopulta miehen apu on jopa sangen ratkaisevaa, kun yhä useampi ihminen kiinnostuu kadonneista vanhemmista. Takakannessa sanotaan, että tämä on "kiehtova ja makaaberi kertomus sisaruudesta, ystävyydestä ja lojaaliudesta". Se on hyvin kiteytetty ja kertoo paljon tästä kirjasta.

Aluksi luin tätä kirjaa aika vakavana, sillä sisarusten tilanteen epätoivoisuus ja tilanteen sekavuus jotenkin vaativat siihen. Sitten yhtäkkiä tapahtui täyskäännös ja tajusin, että tämähän on aika tragikoominen ja mustan huumorin sävyttämä teos, jossa on jotakin todella nokkelaa. Minua jopa nauratti ihan ääneen, mitä en tosiaan odottanut tämän kirjan parissa tapahtuvan. Millaista sanankäyttöä! Kirjailija on todellakin osannut ottaa jokaisen kertojaäänen haltuunsa täysin. Kiitosta ansaitsee myös suomentaja, joka on kyennyt välittämään tämän nokkeluuden myös käännökseen, vaikka välillä joissakin kohdissa olikin hieman kankeutta.

Kolmen kertojan näkökulmista syntyy aika kutkuttava verkko, sillä väärinymmärryksiä tästä kirjasta ei myöskään puutu. Jokaisen kertojan persoonallisuus on kyllä omalla tavallaan valloittava ja tuo kirjaan mainiota särmää, vaikka en osaakaan tarkemmin kuvailla, että miten se tapahtuu. Jokaisen pitäisi kokea se itse, jotta ymmärtäisi mitä tarkoitan. Meno on välillä miltei hulvatonta, kun salaisuutta peitellessä sattuu ja tapahtuu!

Tämän romaanin tunnelma tihenee koko ajan, etenkin siinä vaiheessa kun narkkariäidin parannuksen tehnyt juoppoisä saapuu perheen elämään. Robert T. Macdonald on jotenkin hyvin naurettava tapaus, vaikkakin sitkeydessään aika painostava ja uhkaava salaisuuden kannalta. Kuitenkin loppu on aika helpottava ja toisaalta jännittävän avoin, en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Jollakin tavalla loppu on vähän liian helppo, mutta toisaalta juuri sopiva tälle kirjalle. Kokonaisuutena tämä kirja tosiaan toimii!

 ♠♠♠♠½