Kiltin tytön murhaopas

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

sarjan 1. osa

Kariston äänikirja 2022

alkup. A Good Girls Guide to Murder

lukijoina Mimosa Willamo, Valtteri Lehtinen, Yasmine Yamajako

suom. Leena Ojalatva

Luen nykyään aika harvoin nuortenkirjoja, mutta Holly Jacksonin huippumenestykseksi noussut Kiltin tytön murhaopas sai minut tosissaan pohtimaan miksen lue niitä enemmän. Juoni oli niin mukaansatempaava, että ei voi kuin todeta suosion olevan perusteltua.

17-vuotias Pippa Fitz-Amobi ryhtyy kouluprojektinaan tutkimaan kotikaupungissaan viisi vuotta aiemmin tapahtunutta henkirikosta, jossa yksi koulun suosituimmista tytöistä sai surmansa. Niin poliisi kuin kaikki muutkin kaupungissa pitävät selvänä, että Andie Bellin tappoi hänen poikaystävänsä Sal Singh, mutta Pippalla on omat epäilyksensä. Melko pian Pippa saa huomata, että epäilyksissä taitaa olla perää, sillä hän alkaa saada nimettömiä uhkauksia, joissa häntä kehotetaan lopettamaan asian penkominen.

Vaikka kyseessä on kouluprojektiin liittyvä tutkimus eikä mikään virallinen tutkinta, on tämä kirja silti kuin mikä tahansa laadukas jännäri. Pippa toimii kuin oikea salapoliisi ja kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaa kouluprojektinsa pohjaksi, mikä on mielestäni kiinnostava yksityiskohta. Pippan apuna tutkimuksissa on Sal Singhin veli Ravi, joka ei myöskään voi uskoa itsemurhan tehneen veljensä syyllisyyteen. Näiden nuorten järjestelmällisyyttä ja loogista päättelykykyä sekä vähitellen kehittyvää keskinäistä kemiaa on mukava seurata.

Pidin Pippan hahmosta paljon. Hän on järkevä, koulunsa vakavasti ottava nuori, joka osaa myös pitää hauskaa. Hänen perheensä on varsin valloittava ja pidin myös hänen ystävistään, vaikka Pippa joutuukin kääntää epäilevän katseensa myös joidenkin ystävien perheiden suuntaan. Aika tinkimätöntä tutkimusta, kun kaikki vaihtoehdot katsotaan, vaikka ne tuntuisivat itsestä epämiellyttäviltä ja epätodennäköisiltä.

Kirjan tunnelmassa on paljon sellaista mielestäni nuortenkirjoille ominaista raikkautta ja kepeyttä, mutta tässä on myös aidosti sydäntäsärkevät hetkensä sekä tietysti aimo annos jännitystä. Kiltin tytön murhaopas ei päästä lukijaansa helpolla, vaan hiipii oikeasti iholle. Tätä voisi vallan hyvin suositella myös kaikille aikuisille jännäri- ja dekkarilukijoille, vaikka tämä nuorten (aikuisten) kirjaksi katsotaankin. Yhtä asiaa en vaan ymmärrä: miksi tämä on murhaopas? Nimihän tulee alkuteokselta, mutta kertokaa nyt muut kirjan lukeneet miten olette tuon nimen tulkinneet.

Haluan näytellä! Tuusulanjärven Ruth Sibelius

Raili Mikkanen: Haluan näytellä! Tuusulanjärven Ruth Sibelius

Tammi 2023

Luin teini-ikäisenä suurella mielenkiinnolla Raili Mikkasen historiallisia nuortenromaaneja, joista osa kertoo todellisuudessa eläneistä henkilöistä. Historiaa rakastaneelle teinille ne olivat aarteita, sillä aikuisten osastolta en siinä vaiheessa vielä oikein tiennyt mitä etsiä. Nyt pitkälti yli vuosikymmenen tauon jälkeen oli kiva palata tutun kirjailijan pariin. Mikkasen uusin historiallinen nuortenromaani kertoo nuoresta Ruth Sibeliuksesta, joka halusi palavasti näyttelijättäreksi ja onnistui toteuttamaan unelmansa.

Ruth Sibelius oli Jean ja Aino Sibeliuksen tyttäristä toiseksi vanhin. Hän varttui Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä, jossa musiikki, teatteri, kirjallisuus ja kuvataiteet olivat arkipäivää ja jokaisen alan taitajia löytyi lähinaapureista. Kirja keskittyy Ruthin teinivuosiin ja varhaiseen aikuisuuteen, jolloin hän pääsi opiskelemaan teatterikouluun ja tavoittelemaan hartaasti toivomaansa uraa. Kirjassa kuvataan hänen opinpolkunsa lisäksi kasvua ja kehitystä kohti aikuisuutta. Sibeliuksille perhesuhteet ja koti Ainola näyttävät olleen tärkeitä, kuten olen aiemmistakin yhteyksistä saanut ymmärtää.

Haluan näytellä! on faktoiltaan ja ajankuvaltaan mielestäni onnistunut romaani. Todelliset henkilöt lisäävät mielenkiintoa, etenkin kun tiedonjanoinen voi halutessaan etsiä heistä lisätietoa. Itse pidin tästä romaanista, mutta en silti voi sanoa, että tämä olisi välttämättä kovin vetävästi kirjoitettu. Nopealukuinen tämä olisi muuten ja juonikin on selkeä, mutta otteessaan tämä ei minua pitänyt. Luin kuitenkin vähitellen, sillä henkilöhahmo kiinnosti niin paljon.

Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Ilkkalan Susanna 1

Otavan äänikirja 2021

lukija: Elina Varjomäki

Kaipasin sukellusta historiaan, joten valitsin kuunneltavakseni Johanna Valkaman Katariinanpyörän, joka avasi Ilkkalan Susanna -trilogian. Teos sijoittuu nuijasodan jälkimaininkeihin. Päähenkilönä on kapinapäällikkö Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina, joka päättää lähteä Turkuun hakemaan apua omalta suvultaan nyt, kun oma lähiyhteisö tuntuu kääntäneen syyttävät katseensa Ilkan perikunnan suuntaan.

Susanna Katariina aloittaa vaarallisen matkansa Laihelan apupapin matkassa, mutta edes kirkollinen seura ei tarjoa matkustavaisille suojaa, kun maan kuohuksiin jättäneen kapinan jälkeen liikkeellä on monenlaista muutakin kulkijaa. Leski katsoo parhaaksi alkaa käyttää nimeä Katariina ja vaieta visusti yhteydestä vihattuun Jaakko Ilkkaan.

Todellisuudessa Jaakko Ilkan vaimoista ei ole tiedossa juuri mitään historiallista faktaa, ei edes nimiä. Kirjailijalla onkin ollut hyvin vapaat kädet hahmoa luodessa ja sen mahdollisuuden hän on mielestäni hyödyntänyt onnistuneesti. Katariina on neuvokas  nainen ja lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttärenä hän on saanut osakseen oppia ja sivistystä, joista koituu hänelle korvaamatonta apua uudessa vaikeassa tilanteessa. Hän on nuori, näyttävä nainen, mutta hän ei voi tai edes halua hyödyntää ulkoisia avujaan, sillä moni itäisen Ruotsinmaan silmäätekevä tunnistaisi hänet Ilkan leskeksi. Hahmona Katariina on mielestäni kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksiulotteinen.

Itselleni tässä kirjassa kiinnostavaa oli Katariinan ja apupapin matkanteko kohti Turkua, sillä matka Ilkan kotitilalta Ilmajoelta kävi läpi Kurikan ja Jalasjärven, joista jälkimmäisessä viivähdettiin hieman pidempikin tovi. Saarijärven läheisyydessä Jalasjärven ja Parkanon rajalla he kohtaavat tilalle yksin jääneet lapset, joita Katariina haluaa auttaa. Oma sukuni on sattumoisin juuri niiltä paikoin kotoisin, vaikkakin käsittääkseni se on sille paikoin saapunut paljon myöhemmin. Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla alueen varhaisesta asutuksesta. Saarijärven Hanneksesta tulee Katariinalle oivallinen kumppani, kun hän pyrkii kauppaporvariksi.

1500-luvun lopun yhteiskunnallinen elämä, hansakauppa ja sodan jälkeinen köyhyys on kuvattu eläväisesti samoin kuin kirkonkin asema. Kirjassa kohdataan ihmisiä yhteiskunnan eri kerroksista, mikä myös elävöittää kuvaa sen ajan yhteiskunnasta ja poliittisista suuntauksista. Katariinallekin alkaa vähitellen hahmottua laajempi kokonaiskuva kapinasta, jota hänen oma miehensä johti. Sarjan avaus on niin vahva, että varmasti tulen kuuntelemaan myös jatko-osat.

 

Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Otava 2024

Anna-Leena Härkönen on parhaimmillaan naseva sanankäyttäjä, joka ottaa asioihin kantaa suoraviivaisesti ja ytimekkäästi. Häräntappoase on yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani ja Härkösen tuotannosta löytyy monta muutakin hyvää, vaikka uusimmat kirjat eivät ole yleensä enää samalla tavalla kolahtaneet tai ovat jopa jääneet kesken. Kolumnit kuitenkin kolahtivat odotusteni mukaan aivan kuten ennenkin.

Kissapsykoosiin on koottu 25 alunperin Apu-lehdessä julkaistua kolumnia, joissa Härkönen tarttuu erilaisiin itseään ärsyttäneisiin tai huvittaneisiin aiheisiin. Härköselle ominaisesti keskiössä on ihmissuhteet ja ihmiskohtaamiset sekä arkiset sattumukset. Kissapsykoosin nimestä voi jo päätellä, että nykyään kirjoittajan elämään kuuluu keskeisesti myös kissoja, joiden herättämistä uusista toimintatavoista tai käyttäytymisestä Härkönen kirjoittaa niin, että varmaan ainakin jokaista kissaihmistä huvittaa.

Kolumnit ovat nopealukuisia, joten jos kaipaa jotain helppoa, huvittavaa ja ytimekästä luettavaa, kannattaa harkita Kissapsykoosia tai jotain Härkösen aiemmista kolumnikokoelmista.

 

Lukupiirikirja: Saari

Victoria Hislop: Saari

Bazar 2016, 1. suomenkielinen painos 2012

alkup. The Island, 2005

suomentaneet Olga ja Laura Jänisniemi

Vuoden 2024 ensimmäinen hyllynlämmittäjä tuli luettua lukupiirikirjan ominaisuudessa. Olen Hislopilta aiemmin lukenut Elämänlangan ja siitä jäi todella vahva lukumuisto, mutta jostakin syystä olen hautonut Saarta hyllyssäni vuodesta toiseen. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja odotan kovasti lukupiirin keskustelua.

Saari sijoittuu Kreetalle. Kehyskertomuksessa englantilainen Alexis matkustaa poikaystävänsä kanssa Kreetalle ja lomamatkan ohessa hän haluaa selvittää sukunsa salaisuuden, sillä hänen kreetalaissyntyinen äitinsä ei ole halunnut puhua suvustaan ja menneisyydestään mitään perheelleen. Varsinaisessa ydinkertomuksessa lukija kuljetetaan enimmäkseen 1930-1950-luvuille Plakan kylään, joka sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Spinalongan saarelta. Saarella on leprasiirtola, jonne joutuminen tiesi eristäytymistä muusta maailma koko loppuiäksi.

Tarinan keskushenkilöinä on Petrakisin perhe ja etenkin tyttäret Anna ja Maria, jotka ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Perheen isä Giorgis ansaitsee kalastajan ammattinsa sivutulona rahaa Spinalongan tarvikekuljetuksista. Entistä läheisemmin saari koskettaa perheen elämää, kun äiti Eleni sairastuu ja joutuu jättämään perheensä ja lähtemään Spinalongalle. Äidin sairauden myötä perhe saa kuulla saaren elämästä paljon sellaistakin, mitä muuten ei ulkomaailmaan kantaudu. Saarelaisten yhteisö on tiivis ja eläväinen kuin mikä tahansa kylä.

Pidin todella paljon tarinan miljööstä, sillä kreetalainen kulttuuri ja elämänmeno on kuvattu hienosti ja niin Plaka kuin Spinalongakin tuntuvat suorastaan idyllisiltä pikkukyliltä. Leprasairaus on saatu tuotua esiin yllättävän neutraalisti siihen yhä nykypäivänä liittyvistä stigmoista huolimatta. Henkilöhahmotkin ovat varsin inhimillisiä vaikkakin melko karrikoituja ääripäitä, kuten sisaruskaksikko Anna ja Maria. Monesta hahmosta oli hyvin helppo pitää, kuten Mariasta, Giorgisista, Fotinista ja saaren lääkäreistä.

Olin suorastaan lukuhuuman vallassa, kun ydinkertomukseen päästiin käsiksi. Kehyskertomus sen sijaan on mielestäni ontuva ja erityisesti sen loppuosa on suorastaan heikko. Se tuntuu päälleliimatulta, ihan kuin olisi tarvittu joku nopea tapa sulkea kiehtova ydinkertomus kehyskertomuksen sisään. Ydinkertomus on mielestäni todella hieno ja lämminhenkinen, se tempaisee mukaansa ja koukuttaa. Tämä tarina olisi luultavasti toiminut oikein hyvin myös ilman kehyskertomusta.

36 uurnaa: Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia

Siltala 2023

Sirpa Kähkösen uusin romaani 36 uurnaa: Väärässä olemisen historia voitti viime vuonna Finlandia-palkinnon, mitä en ihmettele lainkaan. Se on vahva, melkeinpä hengästyttävä kuvaus yhden suvun vaikenemisista ja kipupisteistä, joiden vaikutukset näkyvät sukupolvelta toiselle. Kirjaa on luonnehdittu rakkaudentunnustukseksi kuolleelle äidille ja sellainen se mielestäni on.

Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli vuonna 2022 sairastettuaan pitkään. Äitisuhde ei ollut missään nimessä yksiselitteinen tai helppo, mutta tässä kirjassa Kähkönen silittää äitinsä ja tämän suvun kipupisteitä hellästi auki. Teksti on täynnä ymmärrystä ja anteeksiantoa siitä, mitä hän itsekin on joutunut sukupolvien ketjussa vuorollaan kokemaan. 36 uurnaa on viisas ja lempeä kirja, ja vaikka se onkin kaunokirjallinen, perustuu se todellisiin asioihin ja tapahtumiin.

Vaikka Kähkönen kietoo menneiden sukupolvien valinnat ja virheet ymmärrykseen ja empatiaan, oli tämä kirja kuitenkin todella kuormittavaa luettavaa. Niin Kähkösen äidin kuin hänen itsensäkin lapsuus oli täynnä riittämättömyyden tunnetta ja pelkoakin, mutta raskaita kokemuksia oli jo aiemmillakin sukupolvilla. Vaikeneminen vei monelta mahdollisuuden ymmärtää ja tulla ymmärretyksi jo aiemmin.

Tunnistan Kähkösen tekstistä sen, että ihmisen kuoleman jälkeen häntä pystyy monesti ymmärtämään paremmin. Tuntuu kuin ihminen kuollessaan veisi mennessään virittyneet ja värittyneet tunteet ja tarjoaisi samalla mahdollisuuden asioiden objektiivisempaan tarkasteluun. Itse koen niin omasta äitisuhteestani, sillä meillä oli aika myrskyisä suhde niin hyvässä kuin pahassa. Äitini kuoleman jälkeen hänet on ollut helpompi kietoa ymmärrykseen ja hellyyteen. Ehkä Kähkösen kirja oli siksikin niin kuormittavaa luettavaa, että olen samankaltaista ajatustyötä ja hyvästelyä tehnyt itsekin mielessäni kevään 2022 jälkeen.

Tarpeeksi täydellistä

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä

Tammi 2023

Veera Vaahterasta tuli ensimmäisten kirjojensa myötä yksi suosikkiviihdekirjailijoistani, mutta nämä uudemmat ovat olleet laadultaan vaihtelevampia eivätkä aina ole onnistuneet minua suuremmin viihdyttämään tai muutenkaan vieneet mennessään. Pieni skeptisyys on siis uuteen kirjaan tarttuessa aina läsnä, mutta ainakin toistaiseksi olen vielä halunnut uudet aina lukea.

Tarpeeksi täydellistä kertoo nelikymppisen Lauran perheen ja suvun joulunvietosta valmisteluineen. Sukua johtaa vahvatahtoisen matriarkan ottein Lauran mumma, jolla on vahva käsitys siitä, miten kaikki tulee järjestää perinnäistapojen mukaan. Samaan aikaan, kun Laura yrittää auttaa äitiään pystyttämään täydellisen joulun kulissit mumman makuun, yrittää hän pitää oman perheensä kulisseja pystyssä. He ovat nimittäin päättäneet aviomiehen toiveesta kokeilla avointa liittoa, johon Laura on tietyin reunaehdoin suostunut. Sääntö numero yksi on, että kukaan ei saisi tietää. Nyt mies haluaa kuitenkin tuoda naisystävänsä suvun yhteiseen joulunviettoon, mikä herättää Laurassa monenlaisia tunteita.

Kun parisuhteen kipupisteet, oman elämän mielekkyys ja ympäristön paineet liitetään monelle juhlista rakkaimpaan ja toisaalta stressaavimpaan eli jouluun, voi ilmassa aistia paineentuntua. Laura tuntee häpeää siitä, mitä heidän parisuhteessaan tapahtuu. Hän miettii asian julkitulon vaikutuksia työhönsä sekä sitä miten ihmiset suhtautuisivat uutiseen, mitä muut sanoisivat heidän avoimesta liitostaan tiukan perinteisessä lähipiirissä. Puolison joulunviettoehdotuksen pohtiminen saa Lauran pohtimaan paitsi omia toiveitaan, tunteitaan ja rajojaan myös puolison ja tämän naisystävän näkökulmia.

Avoin suhde on itselleni hyvin kaukainen ajatus, joten siinä mielessä kirjan aihepiiri ei oikein napannut. Luin kirjan kuitenkin loppuun, sillä ei tämä juonellisesti huono ollut ja muutenkin sopi joulun aikaan luettavaksi. Samalla tämä on ihan hyvä muistutus siitä, että kaiken ei tarvitse olla just prikulleen ollakseen tarpeeksi täydellistä. Jokaisella on vain yksi elämä eikä sitä pitäisi joutua elämään miettien mitä muut ajattelevat.

Koonti kirjavuodesta 2023

Kirjavuosi 2023 oli määrällisesti paras sitten vuoden 2019. Jotenkin viime vuonna löysin lukuintoa uudelleen, vaikka ei se koskaan ole mitenkään täysin kadoksissa ollutkaan. Varmasti myös keväällä käyttöön ottamani äänikirjapalvelu kasvatti kirjasaldoani, sillä valikoiman laajuus ja kuuntelun vapaus mahdollisti kirjoihin tarttumisen myös niissä tilanteissa, joissa se ei olisi muuten ollut mahdollista, kuten vaikkapa nurmikkoa leikatessa. Luin tai kuuntelin viime vuonna yhteensä 81 kirjaa, joista 73 oli aikuisille, 7 nuorille ja 1 lapsille suunnattuja.

Kaunokirjallisuus on isossa roolissa kirjavalinnoissani ja niitä potista onkin 71 kappaletta, mutta tietokirjojen määrä sen sijaan yllätti, sillä 10 tietokirjaa on minulle poikkeuksellisen paljon.

Pidin kirjaa myös siitä, mistä mikäkin kirja on minulle tullut. Kirjastolainojen osuus on minulla perinteisesti ollut iso jo ihan ammattinikin puolesta, mutta äänikirjapalvelun käyttöönoton myötä kirjaston kirjojen osuus pieneni tavanomaisesta. Yli puolet oli kuitenkin kirjaston kirjoja ja omastakin hyllystä luin peräti 6 kirjaa.

Kirjoja ostin 6 kappaletta, mutta niistä taisi kaikki mennä lahjoiksi, sillä en ainakaan muista ostaneeni itselleni yhtäkään. Pari löytöpisteaarretta ja arvostelukappale tuli kotiutettua ja osallistuin kirjanvaihtajaisiin sekä laitoin hyllystä pois 6 kirjaa, joten kotikirjaston balanssi säilyy. Minä en omista loppujen lopuksi kovinkaan paljon kirjoja ja vuosien mittaan olen jopa pyrkinyt karsimaan, sillä kirjastostahan niitä saa. Jotkin tietyt kirjat kuitenkin haluan pitää omassa hyllyssäni eli ihan kaikesta ei voi karsia.

Kurikan kirjastojen Lukuhaastet 2023 -koonti

Kurikan kirjastot tekivät ensimmäisen koko vuoden mittaisen lukuhaasteen vuodelle 2023. Haasteessa luettiin tai kuunneltiin 25 kirjaa 30 vaihtoehdosta. Haaste tunnetaan nimellä Lukuhaastet ja sen aihetunniste somessa on #lukuhaastet2023.

Aluksi tämän haasteen suorittaminen eteni vauhdilla, mutta jäi lopulta kesken. En halua suunnitella lukemistani liian tarkaksi, joten kun haastekohtien luontainen täyttyminen alkoi hidastua, niin lopputulos on tietysti keskeneräinen. Tällä kertaa jäin yhden kirjan päähän tarvittavasta 25 kirjan määrästä. Haasteeseen luin seuraavat kirjat:

• kirjailijan nimikirjaimet ovat samat kuin itsellä Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa
• palkittu kirjailija Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto
• kirjailija on edesmennyt Lucinda Riley: Enkelipuu
• kirjailija on eri sukupuolta kuin sinä Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
• kirjailijan uusin teos Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli
• kirjailijan esikoisteos Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat
• kirjailija jota et ole aiemmin lukenut Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet
• julkkiksen kirjoittama kirja Maija Vilkkumaa & Miina Supinen: Vilkkumaa
• kirjailija on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Markku Mantila: Joku voisi kutsua sitä kohtaloksi
• kirjailija ei ole suomalainen Serena Valentino & Arielle Jovellanos: Evil Thing
• äänikirja, jonka kirjailija on itse lukenut äänikirjaksi Aino Huilaja: Paluumatkalla
• kirjailija on elänyt 1800-luvulla L.M. Montgomery: Anna ystävämme
• kirjailija, joka käyttää taiteilijanimeä Enni Mustonen: Mäntykosken Anna
• lempikirjailijan kirja Enni Mustonen: Kasvattitytär
• klassikkokirjailija L.M. Mongomery: Annan nuoruusvuodet
• kirjailijan suosittelema kirja Maggie O´Farrell: Hamnet
• kirjailija on vanhempi kuin sinä Maija Kajanto: Taatelitalvi
• kirjailija, joka kuvittaa omat kirjansa Tove Jansson: Taikatalvi
• jännityskirjailija Ruth Ware: Huonetoveri
• kirjailija on kirjoittanut eri ikäisille Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
• novellikirjailija Leena Lehtolainen: Juhannustulet
• tietokirjailija Riina Peltonen: Noitia, kalloja, vedenhenkiä - Maaginen matkaopas 
• runoilija Rupi Kaur: Kotikeho
• kirjailija, jota kohtaan sinulla on ollut ennakkoluuloja Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Uusi Lukuhaastet on jo julki ja lähden myös sen matkaan. Katsotaan kuinka käy, kun vuosi lähenee loppuaan.

Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen 2023 koonti

Osallistun joka vuosi Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen, mutta ihan joka vuosi haaste ei ole tullut valmiiksi. Nyt kuitenkin onnistuin lukemaan ja kuuntelemaan jo hyvissä ajoin tarvittavat 25 haastekohtaa, jotka sai valita 30 vaihtoehdosta. Haasteen kantavana teemana oli muutokset ihmisen elämässä ja ympäröivässä maailmassa.

Haasteeseen luin seuraavat kohdat/kirjat, joista kirjoitin blogiin ja instagramiin. Haasteen aihetunniste instagramissa on #lukuhaaste23_sjkkirjasto.

• vuoden vaihtuminen
• Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
• lapsen syntymä / adoptio
• Enni Mustonen: Mäntyniemen miniä
• muutos parisuhteessa (esim. ero, yhteen muuttaminen)
• Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa
• ystävystyminen tai ystävän menettäminen
• Ruth Ware: Huonetoveri
•  naisen aseman muutos
• Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat
• vuodenajan vaihtuminen
• Tove Jansson: Taikatalvi
• sairastuminen
• Anna Kortelainen: Tulirinta - romaani Erik Edelfeltistä
• muutos suhtautumisessa
• ideologiaan tai uskontoon Claire Keegan: Nämä pienet asiat
• ilmastonmuutos
• Maja Lunde: Mehiläisten historia
• esineen tai henkilön katoaminen / löytyminen
• Lucinda Riley: Kuun sisar
• maastamuutto
• Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi
• uusi työpaikka tai työelämän jättäminen
• Kirsi Pehkonen: Unikoita ja unelmia Jylhäsalmella
• paluu jonnekin
• Lucinda Riley: Enkelipuu
• köyhtyminen / rikastuminen
• Milla von Plato: Hyvää iltaa
• maaltamuutto / maallemuutto
• Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella
• kuolema
• Jenni Stammeier: Tyttö maissipellossa
• rakastuminen
• Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat
• identiteetin muutos
• Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi
• voittaminen / menestys
• Taylor Jenkins Reid: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä
• toiseksi henkilöksi tekeytyminen
• Stephen King: Billy Summers
• vallankumous tai yhteiskuntajärjestelmän muutos
• Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
• keksinnön tai tekniikan tuoma muutos
• Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko
• lemmikin tai kotieläimen ottaminen tai siitä luopuminen
• James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni
• rakennuksen purku / rakentaminen / remontointi
• Frida Skybäck: Kirjahyllyn salaisuus
• luonnonkatastrofi tai ympäristön muutos
• Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari

Uusi haaste on jo julkaistu ja tulen osallistumaan siihenkin. Katsotaan tuleeko tänä vuonna valmista, sillä en halua haasteita liikaa suunnitella ja suorittamalla suorittaa.