Kesäkämppikset

Jenni Multisilta: Kesäkämppikset

Mökki Kahvilahdessa 1

Otava 2026

Kun ulkona vihmoo vettä, on kiva siirtää ajatukset lämpimämpinä kesäpäivinä luettuun kesäkirjaan. Jenni Multisilta on minulle tuttu nimi, mutta silti uusi tuttavuus kirjailijana. Kesäkämppikset aloittaa Mökki Kahvilahdessa -nimisen sarjan, joka sijoittuu Merenkurkun saaristoon.

Omaa neulekirjaansa työstävä Serena on vuokrannut kesäksi mökin Kahvilahdesta. Tarkoituksena on viimeistellä tekeillä oleva kirja, unohtaa hetkeksi rahahuolet ja irtaantua suhdesotkuista sekä tietysti nauttia saaristomaisemista. Saaristomaisemiin on suuntaamassa myös triatlonia varten tavoitteellisesti treenaava Leo, joka odottaa kesältään ennen kaikkea mahdollisuutta keskittyä treenaamaan ilman häiriötekijöitä.

Häiriötekijöiltä ei kuitenkaan kumpikaan voi välttyä, sillä tuplabuukkauksen vuoksi heille kummallekin on vuokrattu sama mökki. Muut majoitusvaihtoehdot ovat jo aikaa sitten varattu täyteen eikä kotiinpaluukaan tunnu kummankaan mielestä vaihtoehdolta. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää jakaa mökki kesäkämppiksinä.

Minä ihan tykkäsin tästä asetelmasta, jossa kaksi epätodennäköistä henkilöä huomaavatkin yhteiselon sujuvan lopulta varsin hyvin. Kumpikin saa rauhassa tehdä omia juttujaan ja kämppäkaveruuden etuna ruoanlaitto- ja tiskivuorot saa kätevästi jaettua. Kaiken kaikkiaan pidin niin päähahmoista kuin saariston paikallisväestäkin.

Vaikka meri ei ole minun vesistöni eikä saaristo mitenkään erityisen lähellä sydäntäni, niin odotin miljöön nousevan esiin väkevämpänä. Kun tapahtumapaikka on näinkin tarkkaan määritelty kuin tässä kirjassa, niin saaristoluonto ja -maisemat olisivat saaneet näkyä vahvemminkin. Periaatteessa tapahtumat olisivat voineet nyt suurelta osin tapahtua muuallakin kuin meren rannalla, niin etäälle saaristolaismiljöö mielestäni jäi.

Lukiessani minua hieman alkoi ahdistaa se, miten koko ajan tuntui nousevan esiin kesän vääjäämätön eteneminen. Kohta vuokrasopimus loppuisi ja mökiltä olisi lähdettävä, kirjaprojektikin vielä vaiheessa ja arki häämöttää. Kyse on toki varmasti ennen kaikkea minusta itsestäni, sillä jos olisin lukenut kirjan jonakin muuna vuodenaikana, en ehkä olisi kokenut tällaista "lomanloppumisahdistusta", jota tämä kirja minussa herätteli. Hahmojen puolesta voisin hyvinkin kuvitella jatkavani sarjan parissa, mutta aika näyttää. 

The Daisy Chain Flower Shop

Laurie Gilmore: The Daisy Chain Flower Shop

Dream Harbor 6

HarperCollins 2026

äänikirjan lukijoina CJ Bloom & Teddy Hamilton

Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarjan kuudes osa The Daisy Chain Flower Shop tutustuttaa lukijat kukkakauppias Daisyyn, joka pyörittää sukunsa kukkakauppaa jo kolmannessa polvessa. Daisyn bisnekset eivät vain suju samalla tavalla kuin aikaisemmilla sukupolvilla, sillä kaupunkilaiset uskovat enemmän tai vähemmän tosissaan, että Daisy on kirottu rakkaudessa.

On totta, että Daisylla on ollut epäonnea rakkausrintamalla. Sekin on totta, että ne hääparit, joiden häiden kukista Daisy vastasi, ovat eronneet melko pian. Mutta että hän olisi kirottu? Taikauskoiset ainakin pitävät mahdollisena, että Daisyn kirous vaikuttaa myös häneltä kukkia tilanneiden parien rakkauteen.

Eräänä päivänä sattumalta ja kuitenkin täydellisellä hetkellä Elliot astuu sisälle kukkakauppaan ja päätyy esittämään Daisyn poikaystävää. Hänelläkin on ollut epäonnea rakkaudessa ja perhepiiri on jo ollut hieman huolissaan hänestä. Feikkisuhde sopii siis myös hänen kuvioihinsa paremmin kuin hyvin, sillä se on omiaan karistamaan huolestuneet sukulaiset pois hänen kimpustaan.

Vaan sitten käy tietysti klassisesti. Daisy ja Elliot alkavat tuntea vetoa toisiaan kohtaan, mutta pelkäävät heittäytyä oikeasti. Feikistä aidoksi oli kiva trooppi (onko se edes trooppi?) ja taas vähän uutta sarjaan. Tykkäsin myös päähenkilöistä ja heidän ratkomastaan Daisyn isotäti-Daisyn rakkausjutusta.

Teos päättyi vähän hassusti tarjoten kurkistuksen ajassa eteenpäin noin parinkymmenen vuoden päähän. Tiedän, että ainakin yksi osa on vielä tulossa, mutta se on aiemmin ilmestynyt rajoitetusti vain tietyissä maissa jo ennen Daisyn kirjaa. Mietinkin siis onkohan Gilmore kenties lopettelemassa Dream Harbor -sarjaa.

Atlas: Papa Saltin tarina

Lucinda Riley & Harry Whittaker: Atlas - Papa Saltin tarina

Seitsemän sisarta, osa 8 

Bazar 2023

alkup. Atlas - Story of Pa Salt, 2023

suomentaneet Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

 

Luin tammikuussa Lucinda Rileyn Kadonneen sisaren. Se on mielestäni sarjan heikoin osa, sillä vaikka tarina veikin mennessään, olisi tiivistämisen varaa ollut paljon. Kirjan päättyessä olin myös hieman typertynyt ja ajattelin, että "tässäkö tämä nyt oli". Työkaveri lohdutti sanomalla, että Papa Saltin tarina tulee korvaamaan kaiken, joten olihan minun otettava asiasta selvää mahdollisimman pian.

 

Tämä teos on nimensä mukaisesti arvoituksellisen Papa Saltin tarina, jota seurataan hänen lapsuusvuosistaan aina viimeisiin elinpäiviin asti. Uskomattoman elämän elänyt Papa Salt kohtaa elämänpolullaan monia dramaattisia hetkiä, mutta vielä suurempi merkitys hänen elämänkululleen ovat ne lukuisat hyväsydämiset ja pyyteettömät ihmiset, joiden ystävällisyys mahdollistaa hänelle monta mahdottomalta tuntunutta vaihtoehtoa.

 

Papa Saltin tarina paljastaa myös, miten hän tuli adoptoineeksi juuri Maian, Allyn, Tähden, CeCen, Tiggyn ja Electran. Isän ja tyttärien ensikohtaamiset kerrotaan melko tiiviisti, mutta mikään ei lopulta ole sattumanvaraista ja jokaisesta heistä voi lukea lisää omista kirjoistaan.

 

Tämän kirjan myötä monet aiemmin heränneet kysymykset tai aukkopaikat saavat vastauksensa ja muutaman kerran ainakin itse yllätyin paljastuksista, mikä voi toki johtua omista unohduksistanikin, sillä olen lukenut tämän sarjan noin kirja per vuosi -tahtia ja aloittanut siis jo vuonna 2019.

 

Nyt lukemisen jälkeen on vähän tyhjä ja sanaton olo, kuten tämän postauksen hajanaisuudestakin voi päätellä. Vaikka olen sarjan lukenut hitaalla tahdilla, niin silti tuntuu, että miten tämä nyt jo loppui. Joitakin osia voisin kyllä lukea joskus uudelleen, mutta tuskin koko sarjan pariin enää palaan uudelleen. Vannomatta kuitenkin paras.

 

Papa Saltin tarina vei hyvin mukanaan enkä minä ainakaan huomannut mistään, että kirjan on Rileyn menehtymisen jälkeen saattanut valmiiksi hänen poikansa Harry Whittaker. Ihan yhtä sujuvaa, juonellisilta yksityiskohdiltaan huolellista työtä ovat kumpikin tehneet. Jännittävää nähdä millainen tulee olemaan Whittakerin kirjoittama Orlando, joka aloittaa Seitsemän sisaren maailmaan sijoittuvan uuden sarjan.

Tilinpäätös

Maija Kajanto: Tilinpäätös

Puistokadun pesula 2

WSOY 2026

 

Puistokadun pesula -sarja on saanut jatkoa. Tilinpäätöksessä päähenkilöksi nousee Assi, joka tutustui ja ystävystyi Inkan kanssa Pyykkipäivässä. Assi on nelikymppinen kirjanpitäjä, jonka elämä tuntuu olevan yhtä säntillisessä järjestyksessä kuin hänen laatimansa tilinpäätökset: on pitkä parisuhde, vakaa toimeentulo ja mieluisa koti paritalonpuolikkaassa. Kohdalle osuva lomautus kuitenkin tuo Assin elämään muutoksen, joka sysää hänet pohtimaan arkeaan ja unelmiaan uudelta kantilta.

 

Tyhjentyneen kalenterin myötä Assi alkaa suorittaa vapaa-aikaansa. Hän haluaa täyttää päivänsä puuhilla osin siksi, että ei olisi etätöitä tekevän miehensä tiellä. Rahasta tarkka Olli ahdistuu taloudellisen tilanteen epävarmuudesta, mikä saa Assin etsimään hyödyllistä tekemistä päiviinsä. Assi ryhtyy tyhjentämään tuntemattomaksi jääneen isoisänsä kuolinpesää. Kun urakka lopulta tulee valmiiksi, on Assin mietittävä myös miten haluaa oman elämänsä jatkossa järjestää.

 

Kokemuksesta tiedän, että kuolinpesän tyhjennys ei ole mikään pikkujuttu, vaan oikeasti aikaa vaativa homma. Puhumattakaan sitten siitä tunnepuolesta, joka väistämättä astuu kuvaan, jos edesmennyt on ollut itselle läheinen. Vuosikymmeniä ajan kerrostumia ja esineitä joita joku muu on vaalinut ja kuljettanut mukanaan vuodesta toiseen tai unohtanut kaappien perukoille... Se todella laittaa pohtimaan omaa tavarasuhdetta aivan uudella tavalla. Mielestäni Kajanto kuvaa tätä kaikkea tarkkanäköisesti.

 

Tilinpäätös oli varsin mukaansatempaavaa ja viihdyttävää luettavaa, vaikka lomautukset ja kuolinpesät harvoin nostavat ilon ylimmilleen. Tämä sarja ei toistaiseksi ole ollut minulle Kahvila Koivun veroinen, mutta olen alkanut tykätä Harvelan pikkukaupungin miljööstä ja sarjan naisviisikosta, jotka erilaisista elämäntilanteistaan huolimatta pelaavat hyvin yhteen. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä kuka heistä on seuraavan osan päähenkilö, sillä ennustan, että jokainen heistä siihen rooliin vuorollaan pääsee. 

Unelmien talo Jylhäsalmelta

Kirsi Pehkonen: Unelmien talo Jylhäsalmelta

Karisto 2026

kannen kuva: Petri Jauhiainen 

 

Jylhäsalmi-sarjaan joka vuosi uskollisesti ilmestyvä uusi osa on minulle aina kevään/kesän odotetuimpia kirjoja. Tällä kertaa uusimman osan päähenkilö Pipsa ei asukaan Jylhäsalmella vaan Korkealan puolella, mutta kiinteistönvälitysfirman pyörittäminen tuo hänet kuitenkin tämän tästä lossimatkan yli ja tuttujen jylhäsalmelaisten persoonien pariin.

 

 Korkealasta kotoisin oleva Pipsa on paluumuuttaja, joka etsii vielä itsekin lopullista kotia paikkakunnalta. Työskentely perheyrityksessä on oivallinen tapa tutustua paitsi paikkakuntaan myös sen asukkaisiin. Eläköitymistä suunnittelevan isän kanssa yhteistyö sujuu, vaikka heillä onkin näkemyseroja välitykseen otettavista kiinteistöistä Jylhäsalmen osalta. Pipsa näkee potentiaalin, isä ei haluaisi edes ajaa kylän läpi.

 

Luottaessaan bisnesvainuunsa ja tutustuessaan paremmin kyläläisiin Pipsa alkaa ymmärtää, että Jylhäsalmella on paikkansa myös hänen perheensä historiassa. Isä ei kuitenkaan halua puhua ja hoivakodissa asuva dementoitunut äiti ei pysty enää vastaamaan. Pipsan seuratessa omia unelmiaan alkaa hänelle vähitellen selvitä mitä salaisuuksia Jylhäsalmelle kätkeytyy.

 

Tykkäsin tästä kirjasta, kuten olen tykännyt sarjan aiemmistakin osista. Jylhäsalmi on minulle yksi mieluisimmista paikoista kirjallisuudessa, sillä siellä kiteytyy kaikki se maalaisromantiikka ja Suomen kesän parhaat puolet, jotka väistämättä vetävät puoleensa. Ehkä olisin hieman enemmän kaivannut juuri sitä Jylhäsalmea, vaikka se toki nytkin oli keskeinen tapahtumapaikka.

Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Eevi Iisakkila: Salaista rakkautta Kaunisjärvellä

Kaunisjärvi 2

Into-kustannus 2026

Kuuntelin viime keväänä Eevi Iisakkilan Kaunisjärvi-sarjan ensimmäisen osan Majatalo omenapuiden katveessa. Pidin siitä todella paljon niin miljöön, henkilöhahmojen kuin juonenkuljetuksenkin osalta. Jäin silloin odottamaan sarjalle jatkoa, mutta kun sitä sitten saatiin, en meinannut millään saada tartuttua tähän. Ehdin nimittäin lukemaan parikin melko tyrmäävää arviota tästä ennen kuin sain kirjan käsiini, joten ei ihan ollut into huipussaan enää siinä kohtaa.

Lukeminen alkoi vähän takkuisissa merkeissä, mutta pyrin pitämään mieleni avoimena ja unohtamaan vastikään syntyneet kriittiset ennakko-odotukseni. Onneksi tein niin, sillä tykkäsin myös tästä kirjasta. Ei tämä juonellisesti ole mitenkään poikkeuksellinen tai yllättävä, mutta en sellaista oikeastaan odottanutkaan. Päähenkilö Vaula on kuitenkin niin kiva hahmo, että se jo itsessään laittaa kääntämään sivua. Päähenkilön ansiosta juonesta muodostuukin mukava ja helppo, hyvin etenevä ja kodikas lukukokemus.

Vaula on eronnut puolisostaan, mutta asuu tämän kanssa edelleen samassa pihapiirissä paritalon pienemmässä puolikkaassa. Ratkaisu on käytännöllinen ja helppo etenkin heidän tyttärensä kannalta. Samaan aikaan Vaula kokee jääneensä itse hieman pysähdyksiin omassa elämässään. Jonnella on uusi parisuhde ja urasuunnitelmia, kun taas Vaula itse etsii vielä uutta suuntaa. Ei ole helppoa rakentaa uutta, kun menneisyys on vielä liian lähellä.

Vaula on mielestäni kivan tasapainoinen ja aito hahmo. Hänen hahmonsa on hyvin inhimillinen epävarmuuksineen ja pelkoineen. Vaula ei ole sellainen rempseä sankaritar, joka tuosta vain kääntäisi uuden sivun elämässään, mutta hänestä kuoriutuu kuitenkin todellinen oman elämänsä päähenkilö. Pidin erityisesti siitä, miten rauhassa ja pala kerrallaan Vaula alkaa löytää uusia polkuja elämäänsä. Erityismainintana haluan nostaa esille Vaulan käsityöharrastuksen, josta lukemisessa oli jotakin todella rauhoittavaa. Ja romantiikkaakin on tietysti ilmassa, kuten kirjan nimikin antaa olettaa.

En ehkä lumoutunut tästä jatko-osasta samalla tavalla kuin ensimmäisestä, mutta samoja tuttuja hyviä aineksia on molemmissa. Mielelläni palaisin vielä Kaunisjärvelle, mikäli jatkoa saadaan. Syksyllä Iisakkilalta on tulossa historiallisen Avainkukan kartano -sarjan avaus, joka lupaa romantiikkaa Jane Austenin hengessä.

Pariisin ihanin suklaakauppa

Jenny Colgan: Pariisin ihanin suklaakauppa

Gummerus 2025

alkup. The Lovelies Chocolate Shop in Paris

suomentanut Laura Ekberg

Kuuntelin ennen joulua Jenny Colganilta ihanan jouluisen kirjamysteerin Täydellisen joulukirjan metsästys, jonka innoittamana päätin kuunnella myös Pariisin ihanimman suklaakaupan. Tämä oli ihan kiva kuunneltava, vaikkakaan ei erityisen mieleenpainuva.

Päähenkilö on Anna Trent, joka työskenteli aikaisemmin englantilaisessa suklaatehtaassa ja oli erittäin hyvä työssään. Hänelle sattui kuitenkin traumaattinen onnettomuus, jonka vuoksi työ suklaatehtaassa ei enää ollut vaihtoehto. Sairaalassa ollessaan hän tapasi entisen ranskanopettajansa Clairen, jolla on suhteita pariisilaiseen suklaapuotiin. Kun Anna saa sieltä paikan, hän pakkaa tavaransa ja lähtee yrittämään uutta alkua.

Tässä kirjassa oikeastaan kaikki on ihan kivaa. Juoni etenee mukavasti, Pariisi on miljöönä toimiva, henkilöhahmoissa on väriä ja kyllä tämä tarjosi minulle myös sitä viihdettä, jota odotinkin saavani. Kuitenkin koen, että moni asia jäi tässä turhan ohueksi. Ehkä se johtuu siitä, että Colgan kuljettaa vuorotellen sekä Annan että Clairen Pariisiin, jolloin kummankaan tarinaan ei ehditä paneutua niin paljon kuin Colganin ripottelemat vihjeet ja koukut antaisivat olettaa.

Kadonnut sisar

Lucinda Riley: Kadonnut sisar

Seitsemän sisarta, osa 7

Bazar 2021

alkup. The Missing Sister

suomentaneet Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

Luin tammikuun suur-urakkana Lucinda Rileyn Kadonneen sisaren, jonka lainasin jo viime kesän lomalukemiseksi, mutta se sitten jäi. Tammikuun pakkasilla oli kyllä mukava käpertyä viltin alle takan ääreen ja antaa tarinan viedä. Kadonnut sisar on mielestäni ehkä jopa sarjan heikoin osa, mutta kyllä tämäkin vei mennessään.

Papa Saltin kuoleman vuosipäivä lähestyy ja D'Aplièsen sisarukset yrittävät löytää puuttuvan seitsemännen sisarensa kutsuakseen tämän mukaan isänsä muistoksi järjestettävään tilaisuuteen. He saavat isänsä lakimieheltä vihjeen, jonka mukaan puuttuva sisar löytyisi Uudesta-Seelannista. CeCe tapaakin sikäläisellä viinitilalla nuoren Mary-Katen, joka ikänsä puolesta sopisi heidän sisarekseen. Mary-Katen äiti ei kuitenkaan tunnu haluavan kertoa enempää tyttärensä syntyperästä. Kerta toisensa jälkeen hän muuttaa suuntaa, kun joku siskoksista yrittää tavoittaa häntä.

Toisessa aikatasossa seurataan irlantilaisen Nuala Murphyn vaiheita. On vuosi 1920 ja vapaudenkaipuu laittaa irlantilaiset toimimaan. Nualan kotitalo on IRA:n salainen turvatalo, mikä asettaa heidät kaikki suureen vaaraan. Aate on kuitenkin pelkoa vahvempi, mutta Nualan maailmankuva saa uusia sävyä, kun hänet palkataan avustajaksi brittiperheen sodassa vammautuneelle pojalle.

Pidin tässä kirjassa erityisesti Nuala Murphyn vaiheiden seuraamisesta ja ylipäätään menneisyyden aikatasoista. Kokonaisuudessa olisi kuitenkin ollut paljonkin tiivistämisen varaa, kun sisarukset jahtaavat Mary-Katen äitiä ympäri maailmaa vastausten toivossa. Tuo koko kuvio tuntui lähinnä typerältä ja mielenkiinto siihen hiipui nopeasti, vaikka sinänsä Rileyn ratkaisu kirjoittaa teoksensa vuorotellen kaikkien sisarusten ja muutaman muun hahmon näkövinkkeliin oli ihan kiinnostava.

Luettuani kirjan loppuun, olin hieman typertynyt. Blaah, tässäkö tämä oli? Onneksi tulin lukeneeksi kirjan siinä vaiheessa, kun on jo varmaa, että tämä on saanut jatkoa. Työkaveri lohdutti, että vaikka tämä hänenkään mielestään ei ole sarjan parasta antia, niin Papa Saltin tarina tulee korvaamaan kaiken. Ripustaudun tähän toivoon ja aion vielä tämän vuoden aikana lukea sarjan loppuun.

Lanka-aitan Anni

Aino Leppänen: Lanka-aitan Anni

Myllylahti 2024

Luin joulun aikaan Aino Leppäsen feelgood-romaanin Lanka-aitan Anni. Se on ensimmäinen Leppäsen tuotannosta lukemani kirja, sillä hänen aikaisemmat teoksensa eivät ole minua juurikaan kiinnostaneet, mutta tämä kyllä oli mieluisa lukukokemus. Kodikas lankakauppa, neuletöiden maailma, pienimuotoinen arvoitus ja lämminhenkiset kohtaamiset tekivät tästä kirjasta oikein mainion lukupalan joulunpyhiin.

Anni on perinyt tädiltään Oulun Torinrannan punaisessa aitassa sijaitsevan lankakaupan, joka oli tädin elämäntyö ja rakas paikka Annillekin. Tunnelmallisen käsityöaarteita pullollaan olevan kaupan pyörittäminen olisi muuten unelmien työ, mutta perintövero painaa niskassa eikä kaupan kassavirta huimaa päätä ainakaan positiivisessa mielessä. Pelkkä ajatus putiikin menettämisestä kauhistuttaa, sillä se on Annille oikeastaan kaikki; sen ympärille rakentuvat sosiaaliset suhteet, sen hyväksi hän heiluttaa puikkoja ja koukkuja kaiken vapaa-aikansa.

Pidin todella paljon lankakaupan tunnelmasta ja siitä ihanasta kodikkuudesta, joka lankakerien, neuletöiden ja kaikenlaisen käsityötilpehöörin parissa vallitsi. Tunnistan käsitöiden taianomaisen maailman, kun lanka muuttaa muotoaan muuttuen lämmittäviksi pukineiksi, sillä olen itsekin nuorempana ollut ahkera kilisyttämään puikkoja. Käsityöinnostus jopa virkosi hieman uudelleen tämän kirjan myötä, niin kivasti se maailma oli kuvattu!

Lanka-aitan Anni on feelgood-kirjallisuutta, vaikka rahahuolten mörkö tuntuukin välillä lukijalle asti. Oudon huoletonta elämää Anni silti laillaan viettää, ei paljon seuraile tilejään ja wolttaaminenkin on arkipäivää. Hän on eräänlainen taivaanrannanmaalari, vaikka myös käytännön ihminen ja ihan fiksu tapaus. Pidin hahmosta, sillä vaikka välillä Anni onkin melkoinen haihattelija, hän on mukava tyyppi. Idyllinen Torinrannan miljöö, arkinen kotoisuus ja asiantuntevat yksityiskohdat kolahtivat niin ikään. Kokonaisuutena todella kiva kirja, tämmöistä lukisin mielelläni lisääkin.

Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki: Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

Lemmenlahti 4

Karisto 2025

Tuuli Kivijoen kuvitteelliseen Lemmenlahden pikkukaupunkiin sijoittuva sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella tarjoaa uusia alkuja, joulunodotuksen tunnelmaa, idyllisen lumitalven ja aitoja kohtaamisia. Tykkäsin tästäkin kirjasta tosi paljon, sillä viihdyn Lemmenlahden maisemissa ja sen asukkaiden parissa oikein hyvin.

Opettajana työskentelevä Katariina on hiljattain eronnut ja opettelee uutta arkea omakotitalossaan, joka oli ennen heidän yhteinen kotinsa. Kotitaloon liittyy vielä sitäkin pidempi historia, sillä sen ovat rakentaneet nyt jo edesmenneet vanhemmat, joiden kädenjälki näkyy edelleen talossa vahvasti. Koti on Katariinan turvapaikka, mutta toisaalta myös täynnä muistoja, joista osa on aika haikeitakin.

Uutta, omannäköistä elämää rakentaessaan Katariina päättää tehdä listan asioista, jotka haluaisi toteuttaa. Osa liittyy kodin sisustamiseen, osa vapaa-ajan matkoihin, ja pienen epäröinnin jälkeen listalle pujahtaa myös treffit, kuitenkin ehkä enemmän vitsillä kuin tosissaan. Kiinnostavia miehiä alkaa kuitenkin ilmaantua sieltä ja täältä, mikä tuo yllättävää mutta myös kaivattua vaihtelua elämään.

Lemmenlahden arkinen kodikkuus kietoi minut taas tiiviisti mukaansa, vaikka Katariina ei minulle erityisen mieluinen ollutkaan. Ensimmäistä kertaa tämän sarjan kohdalla koin myös, että osat toistavat itseään. Sitähän arki monesti on, toisteisuutta ja säännöllisyyttä, mutta ehkä nyt olisin kaivannut vaikka päähenkilöön jo jotain vaihtelua. Lemmenlahden naiset ovat puuhakkaita ja aikaansaavia, mutta joku voisi vähän jo rikkoa kaavaa.

The Gingerbread Bakery

Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery

Dream Harbor 5

Harper Collins 2025

äänikirjan lukijoina Sebastian York ja Savannah Peachwood

Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarjan viides osa The Gingerbread Bakery kuljettaa lukijansa häävalmistelujen piiriin. Päähenkilöinä ovat morsiamen ystävä ja Gingerbread Bakeryn omistaja Annie sekä sulhasen ystävä, Annien "vihamies" ja paikallisen baarin pyörittäjä Mac Sullivan. Ensimmäistä kertaa kustantaja on päättänyt ottaa äänikirjalle kaksi lukijaa, mutta se ei auta sitä tosiasiaa, että tämä on mielestäni sarjan heikoin osa.

Pidin sarjan neljännestä osasta The Strawberry Patch Pancake Housesta todella paljon, koska siinä yksi keskeisistä hahmoista oli lapsi, jonka myötä kaupungin elämänmeno sai uudenlaisia sävyjä. Rakastin myös pikku-Oliven hahmoa, joten sellaisen ihastuksen jälkeen on aika vaikeaakin laittaa paremmaksi. Tässä kirjassa Dream Harbor jää mielestäni miljöönä aikalailla sivuun, mikä oli jo harmi sinällään, mutta en myöskään erityisesti pitänyt hahmoista ja juonikin oli tylsä.

Kaikki rakentuu siis Jeanien ja Loganin hääjärjestelyjen ympärille. Vaikka Annie ja Mac näyttävät inhoavan toisiaan, on heidän pakko yrittää tulla toimeen keskenään, koska he ovat morsiusparin läheisiä ystäviä. Annien ja Macin välit eivät ole aina olleet niin kehnot, kuten lukija saa vähitellen kuulla, mutta anteeksiantaminen on joskus vaikea laji ja muodostuneista käsityksistä yli pääseminen hankalaa.

Sarjaan ilmestyy keväällä kuudes osa The Daisy Chain Flower Shop. Luultavasti jatkan sarjan parissa edelleen, sillä tässä tuli jo esimakua seuraavista hahmoista ja he vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta. Toivottavasti Dream Harborin viehättävä pikkukaupunki pääsee silloin taas näkyvämmin esiin.

Äkkilähtöjä Tampereella

Mirella Mäkilä: Äkkilähtöjä Tampereella

Se on moro, osa 3

Otava 2025

kansi: Mirella Mäkilä

Seuraavana Tampere ja Tampereella rempallaan -kirjoista tuttu Roosa Saaristo tarjoaa jälleen lukijoille hulvatonta tilannekomiikkaa ja äkkivääriä ratkaisuja. Urakehitys on vienyt hänet porafirman pääkonttorille ja vaikka perintötalo Petsamosta ei osunutkaan kohdalle, saa Roosa asua väliaikaisesti talon ullakkohuoneessa. Aikuispisteitä on siis alkanut kertyä!

Parisuhde Laurin kanssa ei sen sijaan etene ihan niin kuin Roosa aikuiselta parisuhteelta toivoisi. Miehellä vaikuttaa olevan jotakin salattavaa. Kun Roosan järjestämä yllätys menee kauhealla tavalla mönkään, on helppo tarttua Sirkun ehdotukseen ja tempautua mukaan kenties maailman vähiten rentouttavalle rantalomalle.

Olen tykännyt kaikista tämän sarjan kirjoista, mutta tässä kolmannessa osassa päästään taas lähemmäs ekan osan tunnelmaa. Edellisessä osassa oli enemmän kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta nyt Roosa tuntuu olevan taas jotenkin enemmän asioiden päällä ja valmiina selviytymään mistä vaan. 

Roosa on mielestäni ylipäätään siinä mielessä oivallinen hahmo, että hän on niin inhimillinen. Elämässä tulee joskus tehtyä asioita, jotka saattavat myöhemmin kaduttaa, eikä Roosa ole siinä poikkeus. Hän ei ole täydellinen ja virheetön sankaritar, mutta oman elämänsä inhimillinen tähti kylläkin. Mielestäni tuo piirre kirkastuu tämän kirjan myötä entisestään.

Jälkisanoissa Mäkilä avaa mahdollisuuden sarjan jatkumiselle, vaikka alun perin tästä oli tarkoitus tulla trilogia. Toivottavasti jatkoa seuraa, sillä vielä jäi paljon sellaista, mistä mielelläni lukisin lisää.

Tampereella rempallaan

Mirella Mäkilä: Tampereella rempallaan

Se on moro, osa 2

Otava 2024

kansi: Mirella Mäkilä

Luin elokuun alkupuolella Mirella Mäkilän Se on moro -sarjan avausosan Seuraavana Tampere. Pidin kirjasta niin paljon, että varasin oitis myös tämän toisen osan luettavakseni ja se kiilasi lukujononi kärkeen. Tampereella rempallaan tarjoilee rempseää menoa, huippumiljöön ja jopa pienen kanabaliikin.

Roosan on asettunut pysyvästi asumaan Tampereelle ja saanut vakituisen työn porafirman markkinointipuolelta, mutta tulevaisuudennäkymät eivät siltikään tunnu vakailta. Etäsuhde Helsingissä asuvan poikaystävän kanssa tuntuu etääntyvän myös aivan toisella tavalla, tehostamistoimet luovat synkän tunnelman työpaikalle ja yllättävän kuolemantapauksen jälkeen perinnöksi saatu petsamolainen talonrötiskö tuntuu kaatuvan päälle. Mutta Roosa ei olisi Roosa, jos hän ei pyrkisi löytämään tilanteeseensa ratkaisua.

Työpaikan tilanteen vuoksi ilmaantuneiden rahahuolien ratkaisuksi Roosa päättää ottaa perinnöstään ilon irti ja aloittaa ystävänsä Sirkun kanssa Airbnb-toiminnan. Sirkku on piristävää seuraa, mutta laittaa kanssaihmiset olemaan aina hieman varpaillaan sen suhteen, että mitä tahansa voi tapahtua. Villa Tontussa ei aika ainakaan tule pitkäksi, kun selvitellään jäämistöä, kohdataan lemmenkipeitä espanjalaisia, yritetään luovia kipakan naapurinrouvan kanssa ja puhkeaa kanabaliikki, jonka myötä poliisitkin vierailevat paikalla.

Tampereella rempallaan on mukavaa luettavaa. Vaikka Roosan elämää koskettaa moni ikävä asia, jää lukeminen kuitenkin ilon puolelle. Elämällä Roosankin huolet ratkeavat yksi kerrallaan. Ilmassa on totta kai paitsi tilannekomiikkaa myös kiinnostavia kohtaamisia ja romantiikkaa.

Näin on hyvä

Jaana Tapio: Näin on hyvä

Puutalorakkautta 1

Kustantamo S&S 2025

Maalaisromanttisten viihdekirjojen ystävänä halusin tutustua esikoiskirjailija Jaana Tapion romaaniin Näin on hyvä. Teos avaa Puutalorakkautta-sarjan, jonka parissa voisin hyvinkin jatkaa.

Anna ja hänen veljensä ovat perineet ränsistyneen puutalon maalta. Viimeisimmästä visiitistä talon heille jättäneen isotäti Ainon luona on jo aikaa, eikä aika ole taloa ainakaan parantanut. Pienen pakon sanelemana Anna on kuitenkin päättänyt viettää kesän perintötalossaan ja järjestää sen myyntikuntoon sillä välin, kun avopuoliso reppureissaa maailmalla.

Näin on hyvä on varsin arkirealistinen kuvaus asumisesta remonttia kaipaavassa talossa ja kaukana palveluista. Naapureita on kuitenkin lähellä ja heidän apuunsa on helppo turvautua, joten idylliäkin tarjotaan, mutta ei liian siloiteltua sellaista. Pidin puuhakkaasta Annasta, jolla välillä sisu korvaa taidot, vaikka karttuvat nekin sinnikkäällä työllä.

Annan arki maalla ei ole pelkkää talon ja pihan raivausta, vaan hän tekee myös freelancer-graafikon töitä. Vähitellen uusien tuttavuuksien karttuessa ja seudun tullessa tutummaksi Anna huomaa, että maalla on oikeastaan aika mukavaa. Siihen on tosin syynä myös naapurissa asuva komea puuseppä, joka saa Annan tosissaan pohtimaan parisuhdettaan. Pientä arvoituksenpoikastakin on ilmassa, kun Anna löytää isotädille 1940-luvulla saapuneita lemmekkäitä kirjeitä. Naimattomaksi jääneen tädin mysteerinen kirjekaveri kiehtoo Annaa, joka haluaa selvittää mitä oikein tapahtui.

Myönnän, että alkuvaiheessa harkitsin jättäväni tämän kirjan kesken, mutta sitten jokin tempaisi minut mukaansa. Lopulta siis sain mitä hainkin eli viihdettä. Onhan tämä monelta osin ennalta-arvattava, mutta eipä tuo haitannut. Luin viihtyäkseni, miljöö oli mukava ja hahmot samoin. Näin oli hyvä.

Seuraavana Tampere

Mirella Mäkilä: Seuraavana Tampere

Se on moro, osa 1

Otava 2023

kansi: Mirella Mäkilä

Mirella Mäkilän esikoisromaani Seuraavana Tampere ja sen jatko-osat ovat näkyneet somesyötteessäni tämän tästä. Itselläni kesti yllättävänkin pitkään oikeasti löytää sarjan pariin, vaikka sekä viihdekirjallisuus että Tampere ovat sydäntäni lähellä.

Roosa on helsinkiläistynyt tamperelainen, joka tekee freelancerina markkinointitöitä ja haaveilee omasta koirasta. Avopuoliso sen sijaan viihtyy yhä enenevissä määrin salilla ja pari näkee toisiaan lähinnä ovenraossa vilaukselta. Monista merkeistä huolimatta Roosa ei tajua tai halua tajuta, että kumppanilla on toinen nainen. Kun mies ilmoittaa haluavansa erota, on Roosalla vain yksi pakosuunta: Tampere.

Tampereella odottaa parhaan ystävän olkapää ja tuttu asunto, jossa he asuivat kämppiksinä ennen kuin Roosa muutti Helsinkiin. Henkiset kolhut saavat balsamia päälleen ja koirakuumeeseenkin on tarjolla lääkettä, sillä Veeran siskon Bile-koira asuu heidän luonaan väliaikaisesti.

Paluu Tampereelle tuntuu aluksi tilapäiseltä ratkaisulta, mutta kun työtilanne saa siellä uutta buustia ja miesrintamallekin tupsahtaa mielenkiintoisia tuttavuuksia, on Roosan mietittävä mihin hän oikein haluaa asettua. Muistoja täynnä olevassa kaupungissa on helppo tuntea olevansa kotonaan.

Pidin tästä kirjasta tosi paljon. Tampere on minulle varsin tuttu kaupunki maisteriopintojeni ajalta, joten suorastaan hurmaannuin siitä, miten pystyin kulkemaan Tampereen kaduilla Roosan matkassa. Mäkilä hyödyntää miljöötä onnistuneesti ja nostaa Tampereen parhaita puolia esiin, mutta onnistuneita ovat henkilöhahmotkin. Roosan rempseä meno vie vastustamattomasti mukanaan. Ihanan humoristista ja menevää luettavaa! Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa.

Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella

Tuuli Kivijoki: Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella

Lemmenlahti 3

Karisto 2025

Lemmenlahti-sarjan kolmas osa Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella on varsin täydellinen kesäkirja luettavaksi helteellä laiturinnokassa: napakat luvut, hyvin etenevä tarina, arkea, romantiikkaa ja pieniä kommelluksiakin. Se tutustuttaa lukijat paremmin koulusihteeri Kaisaan, johon olemme hieman päässeet tutustumaan aiempien osien myötä, samoin kuin aiemmista osista tutut Annika ja Sofia vilahtavat tässä teoksessa sivuhenkilöinä.

Käsitöitä ja lukemista harrastava Kaisa on hiljattain ostanut oman rivitaloasunnon Lemmenlahdelta ja odottaa innolla ensimmäistä kesäänsä paikkakunnalla. Ikioman kodin laittaminen ja varsinkin sen pienen pihan somistaminen tuntuvat mielekkäältä puuhalta. Harrastukset, ystävät ja työ täyttävät hänen päivänsä ja elämä tuntuu varsin mukavalta, eikä Kaisa enää koe jäävänsä mistään paitsi. Kaisa joutuu kuitenkin puntaroimaan elämäänsä uudelleen, kun miehiä tupsahtelee näköpiiriin vähän oikealta ja vasemmalta.

Kaisa on hahmona hyvin samanlainen kuin Kivijoen aiemmatkin päähenkilöt: käytännöllinen, aikaansaava ja itsenäinen nainen, joka ei oikeastaan tarvitse elämäänsä ketään, mutta joka osaa silti päästää ihmisiä lähelleen ja jos niikseen on, niin toivottaa rakkaudenkin tervetulleeksi. Päähenkilöjen samankaltaisuus ei ainakaan minua haittaa lainkaan, mikä on ehkä hieman yllättävääkin. Minä kuitenkin viihdyn niin hyvin Lemmenlahden arkisessa kodikkuudessa, että en ole ainakaan vielä kaivannut muuta.

Oman vaihtelunsa sarjalle on tuonut se, että tähän mennessä jokainen osa on sijoittunut eri vuodenaikaan. Pikkupaikkakunta on näyttäytynyt monelta kantilta myös harrastuksien, töiden ja tuttavuuksien kautta. Seuraava osa Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella tarjoilee avausosan tavoin talvimaisemia ja töiden puolesta taidamme päästä kurkkaamaan Kaisan koulun arkea eri näkökulmasta, sillä seuraavan osan päähenkilö on opettajana työskentelevä Katariina. Olen jo varannut kirjan kirjastosta, joten sitä odotellessa!

Vasikantanssi

Enni Mustonen: Vasikantanssi

Otava 2023

ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan kustantamana vuonna 1989

Luin aiemmin tänä vuonna Enni Mustosen vanhemman pään tuotantoa ja pohdin, että Mustosen vanhemmat viihderomaanit ovat tainneet jäädä uudemman viihdekirjallisuuden jalkoihin. Toistan itseäni, mutta totean Vasikantanssista saman kuin Yhdeksännestä aallosta: nämähän ovat tosi kivoja!

Minna Grönholm lapsineen on suuren elämänmuutoksen edessä. Elämä pääkaupunkiseudulla takkuaa, rahasta on aina tiukkaa, lähiö tuntuu ankealta ja lasten isän visiitit aiheuttavat lähinnä päänvaivaa. Töissäkin on tulossa isoja muutoksia, jotka mahdollistaisivat toisenlaisen elämän. Tilaisuuden saatuaan Minna päättää hypätä pois oravanpyörästä, pakkaa tietokoneensa ja muuttaa lapsineen maalle.

Minna on päähenkilönä järkevä jalat maassa -tyyppi, jonka elämästä on mukavaa lukea. Myös hänen lähipiirinsä ihmiset ovat kivoja, tavallisia ihmisiä. Vaikka Minnan elämä ei olekaan aina helpoimmasta päästä, on tämä silti viihdyttävää ja rentouttavaa luettavaa. Pidin Vasikantanssin tarjoilemasta idyllisestä yhteisöllisyydestä, jonka suojiin Minna ja etenkin hänen lapsensa mutkattomasti sujahtavat.

Maailmanmeno 1980-luvun lopussa tuntuu olevan monelta osin valovuosien päässä nykypäivästä, mutta tietyt aiheet ovat yhteisiä, kuten kysymys pienten kyläkoulujen kohtalosta. Vasikantanssissa ratkaisu löytyy helposti, jopa epäuskottavasti, mutta toisaalta idylliin sopivasti. Mustonen on kuvannut teoksessa myös etätyönteon ensiaskelia verkkoyhteyksineen ja laitteistoineen, mistä oli aika hauskaa lukea - omat kokemukseni kun ovat mallia "läppäri kainaloon ja menoksi".

Jos haluat tehdä nostalgiatripin maaseudulle, lue silloin Vasikantanssi! 

Pyykkipäivä

Maija Kajanto: Pyykkipäivä

Puistokadun pesula 1

WSOY 2025

Kahvila Koivu -sarjallaan valloittanut Maija Kajanto aloittaa uuden Puistokadun pesula -sarjan. Kolmekymppinen Inka on palannut Australiasta Suomeen ja kotikaupunkiinsa Harvelaan. Vanhassa huoneessaan lapsuudenkodin yläkerrassa hän pohtii mitä oikein alkaisi tekemään. Torin liepeillä sijaitsevassa funkkistalossa vapaana oleva liiketila saa Inkan liikkeelle. Hän aikoo perustaa pesulan.

Ennen kuin haaveesta tulee totta ja Puistokadun pesula pääsee avaamaan ovensa, tarvitaan realistinen rahoitussuunnitelma ja melkoinen määrä pesuaineita ja tinkimätöntä uurastusta. Siihen Inka pystyy, ja juuri siitä hänen hahmossaan pidin. Hän on järkevä, aikuinen hahmo, joka osaa myös heittäytyä hetkeen ja nauttia kauniista asioista ympärillään.

Työn touhu on Inkalle enemmän kuin tervetullutta, sillä Australian reissu ei ole päättynyt ihan niin kuin hän toivoi. Mieltä painaa Australiaan yhä jääneen pikkusiskon epämääräinen tilanne,  mutta työ antaa muuta ajateltavaa. Melko pian Inka huomaa pesulan olevan tärkeä paikka monelle muullekin kuin hänelle. Pyykkietikan tuoksussa syntyy ystävyyssuhteita ja yhteisöllisyyttä, mutta on ilmassa myös ripaus romantiikkaa.

Tykkäsin Pyykkipäivästä tosi paljon. Aluksi minua hieman epäilytti, sillä ajatus kaupunkimiljööstä ei oikein tuntunut mieluisalta. Sain kuitenkin huomata, että epäilykseni olivat turhia. Niinkin arkisesta paikasta kuin pesulasta on onnistuttu luomaan viihtyisä miljöö. Pidin myös niin kaupungin kuin Inkan kesäkodinkin yleisestä tunnelmasta. Kaikkein eniten taisin kuitenkin pitää hahmoista, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja kuvattu kaikin puolin inhimillisesti.

Jään mielenkiinnolla odottamaan sarjalle jatkoa. Sarjan nimi sen jo kertoo, että pesula tulee olemaan keskiössä, mutta tulee olemaan jännä nähdä mihin suuntaan sarja lähtee. Avausosan perusteella hyvää tulee olemaan!

Kesävieraita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella

Karisto 2025

kannen kuva: Petri Jauhiainen

Keväisin ilmestyvä uusi Jylhäsalmi on minulle nykyään kuin varaslähtö kesään. Säiden ollessa vielä arvaamattomia, tarjoaa Jylhäsalmi kaivattua kesäidylliä, välkehtivää vettä ja auringon lämpöä.

Kesävieraita Jylhäsalmella kertoo Krissestä, joka on hiljattain päättänyt ryhtyä nuohousyrittäjäksi isänsä jalanjäljissä. Jylhäsalmelle hänet tuo yksinkertaisesti mahdollisuus tehdä töitä, siellä kun nimittäin on juuri sopiva markkinarako ja tarve nuohoojalle. Kun sopiva majoituskin löytyy Lossarin Sirkan ja Joukon vuokramökiltä, Krisse pakkaa tavaransa ja suuntaa kohti Jylhäsalmea. Uusi alku ei tosin lähde kovin lupaavasti liikkeelle, sillä jotkin asiakkaat saavat hermot kiristymään. Naispuolinen nuohooja joutuu lunastamaan paikkansa miesvaltaisella alalla, sillä skeptikkoja riittää.

Ei Krissen elämä kuitenkaan pelkkää työntekoa ole. Maastopyörä kuljettaa luontoon, pihasaunan leppeät löylyt rentouttavat työpäivän jälkeen eikä treffirintamallakaan aivan hiljaista ole varsinkaan sen jälkeen, kun hän tulee möläyttäneeksi Lossarilla, että treffit voisivat kyllä kiinnostaa. Harmi vain, että se kiinnostavin tapaus taitaa olla varattu, eikä Krisse sellaisiin halua koskea.

Jylhäsalmi tarjoaa jälleen tuttua leppeää maalaisromantiikkaa ja ihanan miljöön, jonne on aina mukava palata. Krissen ammatin myötä lukija pääsee kurkistamaan Jylhäsalmelle hieman toisenlaisesta näkökulmasta, sillä korkeilta katoilta näkee kauas ja työssään hän kohtaa monenlaisia asujia. Nuohoojan ammatista lukeminen oli kyllä mukavan erilaista muutenkin, sillä vaikka monet kerrat olen nuohoojan kanssa asioinut, niin eipä sitä niiltä visiiteiltä kovin kattavaa kuvaa tuosta työstä saa.

The Strawberry Patch Pancake House

Laurie Gilmore: The Strawberry Patch Pancake House

Dream Harbor 4

Harper Collins 2025

äänikirjan lukijana Regina Reagan

Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Tästä tuli oitis minun suosikkini koko sarjasta, ja se johtuu ihan siitä, että tässä kirjassa on maailman valloittavin 5-vuotias Olive. Hän sulatti sydämeni oitis olemalla niin reipas, ponteva ja iloinen tenava. Kieltämättä kaikki muut kuviot tässä olivat välillä melkein toissijaisia, kun halusin niin paljon kuulla nimenomaan Oliven edesottamuksista.

Maailmallakin menestyksestä uraa kokkina luonut Archer on hiljattain asettunut Dream Harboriin ja opettelee olemaan isä tyttärelleen Olivelle, jonka olemassaolo tuli hänelle yllätyksenä. Elämä pannukakkuravintolan kokkina ja vastuullisena vanhempana ei millään mittarilla ole sitä, mitä Archie on elämälleen kaavaillut, mutta vähitellen hän alkaa pitää elämästään pikkukaupungissa. Suinkaan vähäisin syy sille ei ole Iris, jonka Archer palkkaa Oliven lapsenvahdiksi.

Iris sen enempään kuin Archerkaan ei koe olevansa omalla maaperällään lasten kanssa. Hän kuitenkin onnistuu houkuttelemaan Oliven ulos kuorestaan ja todella pitävänsä tehtävästään Oliven lapsenvahtina. (Ja kuka nyt ei pitäisi, koska Olive on ihana!!!) Iris huomaa pitävänsä todella myös pomostaan Archerista, mutta yhtälö tuntuu liian monimutkaiselta. Tunteiden tukahduttaminen käy kuitenkin koko ajan vaikeammaksi.

Pidän Dream Harborin yhteisöllisestä pikkukaupungista, jossa riittää monenlaisia persoonia ja heille kaikille on siellä sijansa. Tässä kirjassa kaupungin elämänmeno saa uusia sävyjä, kun kuvioihin lisätään yhdeksi päähenkilöksi lapsi. Mielestäni toimiva ratkaisu, jotta kirjat eivät ala toistaa liikaa samoja kuvioita.

Syksyllä ilmestyy seuraava osa, ja aion kyllä jatkaa sarjan parissa. Huomasin myös, että tämän sarjan ensimmäinen osa ilmestyy tänä vuonna suomeksi Gummeruksen kustantamana. Mielenkiintoista nähdä millaisen suosion sarja saavuttaa sen myötä Suomessa.