John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
206 s., Bazar 2008
alkup. The Boy in the Striped Pyjamas 2006
suom. Laura Beck
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa on sellainen teos, josta on hyvin vaikea kirjoittaa mitään, sillä siitä ei halua paljastaa mitään ylimääräistä. Takakannessa sanotaan osuvasti, että "on tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta". Allekirjoitan tämän, sillä itselleni tämä teos ei noussut kovin huikeaksi lukukokemukseksi, sillä tiesin kirjan tapahtumat. En muista mistä ja kuinka onnistuin saamaan kirjan tapahtumat tietooni, mutta joka tapauksessa tästä kirjasta meni hieman tehot näiden tietojen takia. Uskon, että tämä kirja olisi huikaissut minut, jos olisin saanut aloittaa täysin tyhjästä lukemaan.
Kirja kertoo 9-vuotiaasta Brunosta ja hänen perheestään. En haluaisi oikeastaan kertoa juonesta mitään tämän enempää, joten siirryn kuvailemaan muita ominaisuuksia. Ensiksikin mielestäni Boyne onnistuu erinomaisesti katsomaan tapahtumia 9-vuotiaan silmin. Hän on kirjoittanut teoksensa hyvin taidokkaasti, sillä päähenkilöstä saa hyvän otteen ja kirjaan tulee mielenkiintoista kerroksellisuutta, kun tapahtumia tarkastellaan lapsen silmin, mutta lukija voi kuitenkin itse löytää syvempiä merkityksiä ja viitteitä aikaan ja paikkaan ja tapahtumiin niin perheen sisällä kuin laajemminkin.
Parasta tässä kirjassa on ehkä sen "maailmankuva" tai mitä termiä asiasta nyt sitten käyttäisikään. Lapsi on erinomainen valinta päähenkilöksi, sillä hänen vilpittömyytensä ja eräänlainen tietämättömyytensä osoittavat paljon siitä, miten isoja ja pahoja asioita maailmassa onkaan tapahtunut ja ihan ilman mitään hyvää syytä. Tietysti tämänkin kirjan tapahtumien laajempi mittakaava on ollut tuttua ja tunnettua minulle, ja aikuisen silminkin se on käsittämätöntä, mutta lapsen avoimet kysymykset ja ihmettelyt tuovat lisää tuntua siihen, miten käsittämättömistä ja epäreiluista asioista on kyse.
Kuten sanottu, tämä kirja ei kuitenkaan huikaissut minua täysin. Lopussa olisi ollut paljon aineksia loksauttaa leuka rinnalle, mutta tiesin mitä odottaa ja siksi en saanut lopusta irti sitä, mikä olisi viimeistellyt tämän lukukokemuksen. Tuntuu epäreilulta lähteä tätä teosta pisteyttämään, koska jokin täysin kirjasta riippumaton seikka vaikutti lukukokemukseeni näin paljon, joten arvosanaa tälle kirjalle en nyt anna.
Minusta tässä kirjassa ei oikeastaan ollut muuta hyvää kuin yllätyksellinen loppu. Ja jos sinulle ei ollut edes sitä, niin kirja jää varmasti laimeaksi.
VastaaPoistaMinua suorastaan ärsytti 9 vuotias, joka tuntui paljon ikäistään naiivimmalta. Kyllä minä nyt väitän tuon ikäisenä olleeni fiksumpi. Boynen tyyli kyllä ylipäänsä on hivenen naiivi - ainakin näin kahden kirjan perusteella - eikä siis yhtään ominta minulle.
Tuo on kyllä täysin totta, että Bruno oli jokseenkin naiivi ikäisekseen. Itse en ole aiemmin Boynea lukenut, joten en voi sanoa mitään hänen tyylistään laajemmin. Ajattelin tuota Brunon hahmoa hieman siten, että ehkä hahmo on naiivi, koska on elänyt aika suojattua elämää, Toki se ei kyllä selitä kaikkea.
PoistaOliskohan tämä sitten kirja, josta tehty elokuva on kirjaa parempi. Elokuvassa lopun jännitys, joka sitten purkautui vääjäämättömäksi tiedoksi, oli niin kova, että jos olisi ollut pitemmät kynnet, niin olisin varmaan saaanut haavoja kämmeniini.
VastaaPoistaLasten kautta osoitettiin, miten kauheaa ihmisten erottelu on. Olen viime aikoina pohtinut koulujen katsomustiedon järjestämistä. Minusta ne helsinkiläiset koulut, joissa kokeillaan opettaa kaikkia samassa ryhmässä näyttävät oikean suunnan. On hirveää, jotenkin surkuhupaissa, että lapset erotetaan juuri moraaliopetuksessa, vaikka yhdessähän tässä pitäisi elää!
Elokuvan voisin haluta myös nähdä, mutta en aivan vielä. Toivottavasti siinä tulisi tapahtumille kunnolla tehoa minunkin mielestäni.
PoistaMielenkiintoinen pointti tuo katsomustiedon opetus ja sinällään aivan totta! Se minkä lapsena oppii (yhdessä elämisen ja erilaisten ihmisten kunnioittamis ja arvostuksen) varmasti myös kantaa sisimmässään koko elämänsä ajan.
Aloitin eilen Boynen Tarkoin vartioidun talon mikä tuskin on lainkaan verrattavissa tähän lukemaasi kirjaan kun aiheen rankkuutta ajattelee. Täytyy pitää mielessä tuo ettei liikaa kurki juonta jos mielii pojan tarinan lukea; tiedän millaiseen ympäristöön tarina sijoittuu ja keneen poika ystävystyy mutten mitään enempää, toivottavasti se ei ole jo liikaa..?
VastaaPoistaEn usko, että tuo tieto vielä romuttaa tämän kirjan lukuelämyksen kohdallasi. Loppuratkaisu on kaiken avain, joten kannattaa vältellä sitä kaikin keinoin ennen lukemista! :)
PoistaMinulle Poika raidallisessa pyjamassa oli hyvin vahva lukukokemus. Kun alkoi selvitä mihin suuntaan kirja eteni teki toisaalta mieli sulkea kirjan kannet heti ja toisaalta taas loppu oli ahmittava kuristavasta tunteesta huolimatta.
VastaaPoistaMahtavaa, että sinulle tämä oli vahva lukukokemus! Tässä kirjassa on tosiaan ainesta ja on hienoa, että joku pääsee sen jopa kokemaan. :)
PoistaMinä olen katsonut tuon elokuvan, ja se oli hyvä!! Oli hämmentävä olo elokuvan päätyttyä, kun huomasin kauhistelevani jotain, ja heti perään kauhistelevani sitä, että tulinkin noin ajatelleeksi ja kauhistelleeksi. Ihminen oppii paljon itsestään, siis ainakin elokuvasta.
VastaaPoistaOi, minun on varmaan pakko yrittää löytää jostakin tuo elokuva ja lainata se! Ehkä elokuvan visuaalisuus voisi tuoda minunkin kohdallani enemmän tehoja tarinaan.
Poista