Otava 1978
alkup. Vandrande skugga, 1977
suom. Kyllikki Villa
Ennen kesälomaani tein kokoelmatyötä kirjaston aineistovarastossa ja törmäsin moniin mielenkiintoisiin teoksiin. Yksi niistä oli Bo Carpelanin pikkukaupunkiin sijoittuva jännitystarina Kulkeva varjo, tai ainakin jännitystarinaksi tätä luonnehdittiin takakannessa. En itse tuota määritelmää osta, mutta viihdyin tämän kirjan parissa.
Kulkeva varjo kuvaa muutamaa hautovaa kesäpäivää pikkukaupungissa vuonna 1899. Kaupunki on jakautunut työläiskortteleiden köyhiin ja huviloitaan ja komeita kaupunkitalojaan asuttavaan parempaan väkeen. Kaupunkia kuohuttaa henkirikos, jonka uhrina on köyhä ja huonomainen Anna. Tutkimuksissa poliisimestari Fridille selviää, että Anna on viihdyttänyt monia kaupungin miehiä, myös varakkaita virkamiehiä ja muita silmäätekeviä.
Niin, minun mielestäni Kulkeva varjo ei ole varsinaisesti dekkari, vaikka siinä monia genreen sopivia asioita onkin. Itse luonnehtisin tätä enemmänkin psykologiseksi romaaniksi, joka porautuu ihmisen salaisimpiin haluihin ja heikoimpiin hetkiin, ylipäätään kaikkeen siihen, mitä ihminen yleensä haluaa pitää muilta piilossa. Psykologisena romaanina tämä on mielestäni oikein onnistunut.
Pidin pikkukaupunkimiljööstä, helteisestä kesästä, psykologisesta tunnelmasta ja kuin kaiken raikastavasta ratkaisun hetkestä. Kokonaisuudessaan tämä on mielestäni viehättävän vanhanaikainen romaani, jollaisen lukeminen kesäloman leppoisassa joutilaisuudessa on jotenkin erityisen mukavaa. Kiva löytää tällaisia helmiä! En ole Carpelanilta lukenut koskaan mitään muuta, mutta tämän perusteella voisin kyllä kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.