lauantai 27. toukokuuta 2017

Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä

Mila Teräs: Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä
285 s., Karisto 2017
kansi: Tuija Kuusela, Stiili

Aloitin alunperin lukemaan Mila Teräksen uutuusromaania jo huhtikuussa, mutta en oikein päässyt alkua pidemmälle. Päätin jättää kirjan hetkeksi sivuun ja se tepsi, sillä nyt uudella yrityksellä kirja vei paremmin mukanaan. Ensisijainen "motiivini" lukea tämä kirja oli se, että tämä on Mila Teräksen teos. Olen pitänyt hänen aikaisemmista kirjoistaan kovasti, joten uskoin tästäkin kehkeytyvän vielä kiinnostava lukukokemus. En ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut teoksen aiheesta eli taiteilija Helene Schjerfbeckin elämästä ja urasta, mutta lukiessani huomasin aiheen olevan sittenkin ihan kiinnostava. Alkukankeuden jälkeen tarina alkoi vetää paremmin ja lukemisesta tuli miellyttävämpää.

Jäljet on fiktiivinen teos taidemaalari Helene Schjerfbeckistä, joka on tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Jäljet kattaa Helenen koko elämän lapsuudesta vanhuusvuosiin ja pureutuu hänen elämänsä kipupisteisiin fiktiivisellä tasolla, mutta kuitenkin aidon tuntuisesti. Lukija pääsee aistimaan Helenen rinnalla leskiäidin tyttärensä uraa kohtaan tunteman epäluulon, jo lapsuudesta asti polttaneen tarpeen maalata, oman ruumiin vajavaisuuden hyväksymisen ja tärkeiden ihmissuhteiden onnenhetket ja karikot. Mielestäni Jäljistä välittyy hyvin vahvoja tunteita, jotka toisaalta hiipivät lähelle mutta jäävät samanaikaisesti jotenkin etäisiksi. En tiedä mistä syystä, mutta koin Helenen pysyttelevän koko ajan ikään kuin harson takana ja hänen hahmostaan oli tavallaan vaikea saada otetta.

Vaikka tämän teoksen lukemisesta kehkeytyikin lopulta hyvin vaivatonta ja tarina muuttui jossain vaiheessa kiinnostavammaksi, jätti tämä teos minut siltikin jotekin kylmäksi. Tuntuu ristiriitaiselta, että vaikka teoksesta välittyy vahvoja tunteita, ne eivät kuitenkaan näin jälkeenpäin ajateltuna tunnu oikein miltään. Suurin ansio tässä teoksessa minun silmissäni taitaakin olla sujuvalukuisuus eikä niinkään itse tarina. Helenen hahmon kehittyminen oli mielestäni kuvattu hyvin, mutta sekään ei loppujen lopuksi herätä mitään suurempaa ihastusta. Voisin luonnehtia tätä kirjaa tasalaatuiseksi lukupaketiksi, jonka lukeminen ei oikeastaan vaadi mitään mutta ei juurikaan myöskään anna.

♠♠♠

2 kommenttia:

  1. Minulle kirja oli tämä vuoden parhaimpia suomalaisia kirjoja. Taiteilija itse ja hänen aikaansa nähden epätavallinen ammatti ja matkustelu sekä asuminen ulkomailla naisena oli kiinnostavaa. Historia kiinnostaa ja Teräs kirjoitti kauniin kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ehkä osittain Terästä kohtaan hieman ankarakin, sillä Harmaat enkelit, Perhosen varjo ja etenkin ikisuosikkini Tyttö tulevaisuudesta ovat olleet minulle niin mieluisia kirjoja ja vahvoja lukukokemuksia, että niiden vuoksi odotin tältäkin teokselta melko paljon. Onhan se tietysti niin, että ei yksittäisen kirjailijan jokainen teos välttämättä tee niin suurta vaikutusta, mutta onneksi tällekin teokselle näyttää olevan tykkääjänsä! :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.