Sitruuna 2020
alkup. Before We Were Yours, 2017
suomentanut Hilla Hautajoki
äänikirjan lukijana Mirjami Heikkinen
Luimme lukupiiriin joulukuussa Yhdysvalloista kertovan tietokirjan 10 haavaa Amerikan sydämessä (kirj. Anna-Sofia Berner). Halusin jatkaa teeman parissa, joten tammikuun kokoontumiseen luimme yhdysvaltalaisen romaanin. Valitsin suositusten perusteella Lisa Wingaten teoksen Ennen kuin olimme sinun. Valinta oli sikäli hyvin onnistunut, että teema-ajatuksestani tietämättä piiriläisistä pari kommentoi heti kokoontumisen aluksi tämän kirjan olleen "niin Amerikkaa!".
Tarina rakentuu kahteen aikatasoon. Vuonna 1939 keskiössä on Mississippijoella laivassa perheensä kanssa asuva 12-vuotias Rill, joka jää vastuuseen neljästä nuoremmasta sisaruksestaan isän lähtiessä viemään äitiä sairaalaan. Eräänä päivänä jokilaivaan murtautuu ihmisiä, jotka vievät lapset väkisin mukanaan Tennesseen orpokotiin.
Nykyhetken aikatasossa keskiössä on kolmekymppinen Avery, joka on saavuttanut elämässään jo paljon kaikenlaista. Nousujohteinen ura liittovaltion syyttäjänä on saavutuksista suurimpia ja perhe odottaa hänestä aikanaan isänsä seuraajaa senaattorina. Siksi hän on laittanut uransa tauolle ja auttaa isäänsä vaalikampanjoinnissa. He vierailevat hoitokodissa, jossa Avery kohtaa vanhan naisen, joka vaikuttaisi tuntevan hänet. Avery ryhtyy penkomaan sukunsa menneisyyttä, jonka jäljet näyttävät johtavan Tennesseen orpokotiin.
Ennen kuin olimme sinun on romaani, mutta sillä on todellisuuspohjansa Yhdysvaltoja kuohuttaneessa lapsikaappaustapauksessa. Vuosien 1920-1950 välillä tennesseeläisen orpokodin perustaja ja johtaja Georgia Tann kidnappasi ja myi köyhien perheiden lapsia varakkaille perheille ympäri maata. Osan vanhemmista Tann sai kirjoittamaan lailliset luovutuspaperit valheellisin perustein. Arviolta noin 5000 lasta päätyi lapsikaupan uhriksi, mutta tarkkoja lukuja on vaikea sanoa, sillä kirjanpito oli epätarkkaa. Osaa lapsista kohdeltiin Tannin organisaatiossa kaltoin ja he joutuivat kokemaan mm. henkistä tai seksuaalista väkivaltaa. Ristiriitaista kyllä, osa lapsista sai Tannin avulla kodin, jossa olosuhteet olivat paremmat, heistä pidettiin huolta ja heitä rakastettiin.
Lukupiiriläisistä suurin osa piti nykyhetken aikatasoa hieman turhana ja epäuskottavana, mutta tekstin vetävyyden myönsivät oikeastaan kaikki. Paljon tämä oli ajatuksia herättänyt. Itse pidin tästä kirjasta, oikein imeydyin mukaan tarinaan, sillä pidän historiaan kurottavista sukumysteereistä ylipäätään. Minuakin kiinnosti kyllä enemmän tuo 1930-luvun aikataso, jonne paluuta odotin aina kärsimättömästi. Kamala tausta tällä tarinalla kyllä on, mutta mielestäni on hienoa, että Wingate on tarttunut tähän aiheeseen. On tärkeää muistaa myös menneisyyden virheet ja epäkohdat, jotta ne eivät pääse toistumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.