Tammi 2021
alkup. The Cactus, 2018
suomentanut Terhi Vartia
Miten ihanaa oli tehdä pitkästä aikaa ihan sattumanvarainen kirjastolöytö! Etsin töissä vinkkipöydille kirjoja ja käsiin osui ihan sattumalta Sarah Haywoodin romaani Kaktus. En ollut aiemmin kuullut sen enempää kirjasta kuin kirjailijastakaan, mutta takakansi herätti kiinnostukseni. Tämä olikin aika mukaansatempaava ja kuivalla tavalla humoristinen kirja.
Susan Green on nelivitonen yksin asuva nainen. Hän on tottunut hallitsemaan kaikkea elämässään: päiväjärjestystään, kotiaan, menojaan, ihan kaikkea. Susan haluaa, että asiat ovat järjestyksessä ja oikealla tavalla hoidettu. Läheisten ihmissuhteiden puute tai muiden mielipiteet eivät Susania kiinnosta, koska hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Perintöriidan ja yllätysraskauden myötä hän saa kuitenkin huomata, että elämä tuo eteen yllätyksiä, vaikka sitä kuinka yrittäisi kontrolloida.
Sarah Haywood kirjoittaa sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Teksti vie mennessään ja yllättää huumorillaan, vaikka aluksi kyllä vähän tuntui, että onko sille sopivaa edes nauraa - niin suorasukaisia ovat Susanin ajatukset ja toimet. Hän on luonteeltaan sellainen, johon voisi helposti ärsyyntyä, mutta jossain vaiheessa aloin häntä vähitellen symppaamaan, sillä kaikesta piikikkyydestä huolimatta hänessä on pehmeämpikin puoli.
Jotenkin tästä tuli mieleen Bridget Jonesit, vaikka vähemmällä kohelluksella ja päähenkilön suuremmalla itsevarmuudella varustettuna. Tapahtumien kulku, tragikoomisuus ja päähenkilön elämäntyyli lienevät suurimmat syyt mielleyhtymälle. Viihdyin kyllä hyvin, vaikka yhden aika olennaisena asian arvasin jo ennalta eikä siitä siksi muodostunut mitään suurta juonellista käännekohtaa lukukokemukseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.