maanantai 30. huhtikuuta 2018

Disa Hannuntytär

Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
15 h 56 min., Tammi 2014
lukija: Erja Manto

Kirjaston e-äänikirjojen kautta olen löytänyt monta mielenkiintoista äänikirjaa, ja yksi niistä on Kristiina Vuoren 1300-luvun loppuun sijoittuva Disa Hannuntytär. Se on varmaankin pisin äänikirja, jonka olen kuunnellut, ja siltä se myös välillä tuntui.

Disa Hannuntytär kertoo rälssisukuun naidusta Disasta, jonka avioliitto on ollut yhtä kärsimystä miehen osoittautuessa väkivaltaiseksi. Ainoa iloa Disalle on ollut tämän 10-vuotias poika, joka surmaa isänsä. Siinä vaiheessa alistuneen Disan taistelutahto herää ja hän ryhtyy kaikin keinoin puolustamaan poikaansa julmalta keskiaikaiselta oikeuskäytännöltä. Alkaa pako kohti Turkua, josta Disa on kotoisin. Hän uskoo löytävänsä sieltä turvapaikan itselleen ja pojalleen, mutta ensin on päästävä perille takaa-ajajien silmiä välttäen.

Disan ympärillä pyörii miehiä, jotka tarjoaisivat leskelle auliisti apuaan. Miehet eivät suinkaan ole vähäpätöisiä, vaan yksi heistä on Turun linnanherra Knut Bonpoika ja toinen taas tunnettu laivuri Sebastian Tarsi, joka tuntuu ilmestyvän lähettyville aina kun Disa kipeimmin apua tarvitsee. Sen sijaan omat veljet eivät olekaan niin auliita auttamaan sisartaan kuin Disa oli olettanut. Disa on vielä melko nuori nainen, eikä ihme että hänenkaltaisensa leski noteerataan. Disalla on kuitenkin järki päässä, mutta se ei tarkoita etteikö sydämiä silti vielä särkyisi.

Disa Hannuntytär on kirja, josta ei käänteitä puutu. On isänsurma, hurja pako, pelastuminen, miehittäjäjoukkojen tulo Turkuun, sydämen arpapeliä ja niin edelleen. Mielestäni tämän kirjan ongelmana on se, että tässä tapahtuu vähän liiankin paljon. Tarina tuntuu vain venyvän ja venyvän, kun aina uusi käänne nostetaan esiin. Mielestäni tämän kirjan aineksista olisi saatu kirjoitettua vaikka kaksikin kirjaa. Nyt kuitenkin käy niin, että jossain vaiheessa Disan elämän käänteet alkavat tuntua jokseenkin epäuskottavilta ja hieman puuduttaviltakin. Minulle ainakin tuli välillä fiilis "mitä nyt vielä?".

Vaikka teos alkoi paikoitellen puuduttaa ja sitä olisi voitu mielestäni tiivistää ja karsia, on sanottava, että Vuorelta ainakin löytyy mielikuvitusta. Hän myös tuntee historian ja luo lukijalleen upean ajankuvan ja miljöön, jota itse arvostan kyllä suuresti. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos itse olisin tätä kirjaa lukenut, olisi tämä hyvinkin saattanut jäädä kesken. Äänikirjana tämä kuitenkin tuli kuunneltua, sillä pidän Erja Mannosta kertojana paljon.

♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Tykkään Vuoren kirjoista. Minulta ei jää kesken hänen kirjansa :)Voisin aloittaa kaikki alusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole Siipirikon, Filippan tai Kaarnatuulen kohdalla kokenut, että kirja voisi jäädä kesken, joten tuli hieman yllätyksenäkin tämä ajatus Disan kohdalla. Elinan surman haluaisin kuunnella seuraavaksi, jos saan jostain lainalle mp3-levyjä toistavan soittimen! :)

      Poista
  2. Vuorta en ole vielä lukenut tai kuunnellut, mutta Erja Manto lukee tavalla, jota on helppo ja viihdyttävä kuunnella. Yksi suosikeistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manto on kyllä minunkin suosikkejani ja joskus jopa valitsen äänikirjan ihan vain sillä perusteella, että Manto on sen lukijana. Manto ei ole lukenut kaikkia Vuoren kirjoja, tämä taitaa itse asiassa olla ensimmäinen Mannon lukema Vuoren kirja, jonka minä olen kuunnellut.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.