maanantai 28. toukokuuta 2018

Taiteilijan vaimo

Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo
429 s., Otava 2018
 Syrjästäkatsojan tarinoita 6

Enni Mustosen uusin romaani, Syrjästäkatsojan tarinoiden 6. osa Taiteilijan vaimo ilmestyi muutama viikko sitten. Taiteilijan vaimo on ollut minulle tietyllä tapaa kevään odotetuin romaani, sillä Syrjästäkatsojan tarinat ovat vieneet minut mukanaan ja tuttujen hahmojen pariin on aina hauska palata. Tosin uusimmasta Yhteishyvä-lehdestä luin tänään Mustosen haastattelua ja työn alla olevan seuraavan kirjan nimi kalskahti aika pahaenteiseltä. Mutta ehkä ensi keväänä on sen vuoro, nyt tarkastellaan Kirsti Erikssonin elämää 1920-luvun Pariisissa ja Suomessa taiteilijan vaimona ja itsenäisenä yrittäjänä.

Kirsti Eriksson on oleskellut Pariisissa jo jonkin aikaa ja työskennellyt sikäläisissä tunnetuissakin muotitaloissa. Kun on aika palata Suomeen, on Kirstillä mukana runsaasti pariisilaisia tuotteita vaatteiden somistamiseen sekä sormessa kihlasormus. Kirsti on mennyt kihloihin vienankarjalaisen taiteilijan Iivo Borissaisen kanssa, joka on ollut tuttu näky Albergassakin. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä ja uudet tuulet puhaltavat Kirstin elämässä kaikin puolin, vaikka elämä ei aina parhaimpia puoliaan näytäkään.

Taiteilijan vaimo kuvaa Kirstin ja hänen läheistensä elämää useamman vuoden ajanjaksolla ja paljon käänteitä tuohon aikaan mahtuukin. Paitsi avioliitto myös oman yrityksen perustaminen ja etenkin esikoislapsen syntymä mullistavat Kirstin elämän. Kotona Albergassakin elämänrytmi muuttuu ja lopulta Kirstille valkenee totuus myös hänen syntyperästään. Kirsti elää muutoksen vuosia, ja elämänsä käännekohdassa tuntuu olevan myös hänen äitinsä Ida.

Taiteilijan vaimo ei ole mielestäni ihan niin vetävä kuin sarjan aikaisemmat osat, mutta vauhtiin päästyään tarina piti otteessaan ja lukeminen oli vaivatonta. Teoksen keskeiset hahmot ovat edelleen tuttuja ja samanlaisia kuin aiemminkin, vaikka muutoksia heidänkin kuvioissaan tapahtuu. Mustonen on jälleen kirjoittanut historian eläväksi. Seuraavaa osaa jo melkeinpä odottelen hienoisella jännityksellä!

♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Syrjästäkatsojan tarinoista on tullut minulle ja äidilleni kesäperinne. Äiti lukee kirjan ensin, sitten minä. :)

    En siis vielä ole päässyt tähän osaan, mutta odotan jo innolla, että pääsemme äidin kanssa seuraamaan Kirstin tarinoita. Idalle olikin jo tapahtunut riittämiin, juonikuviot alkoivat olla mielestäni jo hieman väkisin väännettyjä. (Enkä ole koskaan ollut ihan varma, onko alkuperäinen idea julkkisperheitä kiertävästä palvelijasta ihan uskottava.)

    Mustonen tekee tosiaan historian eläväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Idalle oli tapahtunut jo vaikka mitä ja päähenkilön vaihtuminen mahdollisti uudet juonikuviot ja sarjan jatkamisen pidempään. Onneksi on vielä neljä kirjaa tulossa, joten ihan heti ei hahmoja tarvitse hyvästellä. :) Itse pidin alkuperäistäkin ideaa ihan riittävän uskottavana, jopa uskottavampana kuin näiden uudempien kirjojen käänteet (Ruokarouvan tyttäressä Hemingway, Chanel ym.) :)

      Poista
  2. Luin kirjan viime viikolla ja edelliset kirjat olen lukenut sitä mukaa kun ne ovat ilmestyneet. Edelliset olivat mielenkiitoisempia kuin tämä mutta taas on Manninen hienosti ja asiantuntevasti laittanut juonen historiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kieltämättä edelliset osat ovat tuntuneet minustakin hieman tätä kiinnostavammilta. En tiedä mistä se johtuu, mutta ehkä miljöö on yksi seikka: kotimaan maisemissa on ollut mukavampi olla ja aiemmin historian hahmotkin ovat olleet uskottavammin läsnä.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.