Toistan taas itseäni, mutta kylläpäs elokuu meni vauhdilla. Olin yli puolet elokuusta lomalla, mutta töihin paluun jälkeen arki onkin ollut yhtä vilskettä ja vilinää. Tuntuu, että olen ollut kiireisempi kuin koko tähän astisella työurallani koskaan. Siitä huolimata töihin on ollut mukava palata. Täytyy myöntää, että neljässä viikossa ehti jo tulla vähän ikävä työkavereita, asiakkaita, omaa työhuonetta ja itse työtä. Kiireiset työpäivät heijastuvat vapaa-aikaankin, sillä en ole muutamaan viikkoon saanut oikein luetuksi. Olen kaivannut helpompaa hupia ja katsellut Gilmoren tyttöjä ja elokuvia. Nyt syyskuun puolella lukuintoa tuntuu taas riittävän ja olenkin jo saanut luettua yhden kirjan ja äänikirjojakin on tullut kuunneltua.
Elokuu oli kyllä kirjakuukautena aika heikko. Määrällisesti luin tai kuuntelin peräti 7 kirjaa, mikä on hyvä määrä, mutta sisältönsä puolesta oikeastaan vain kolme oli tosi hyviä lukukokemuksia muiden jäädessä lähinnä keskiverroiksi tai heikoiksi elämyksiksi. Pitäisi varmaan opetella rohkeammin jättämään ohuehkojakin kirjoja kesken, jos ne eivät vie mennessään, eikä lukea loppuun, kun kyllähän sitä nyt ohuen kirjan lukee vaikka haukotellen. Sitä taitoa aion treenata jatkossa, sillä syksyni tulee olemaan todennäköisesti niin kiireinen, että ei kannata tuhlata aikaa kirjoihin, jotka eivät tunnu omilta.
Elokuun kirjalistallani on 3 kirjaa, 3 äänikirjaa ja 1 sarjakuvateos:
Kris Keränen: Ahistunu pupu 2
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
Malin Lindroth: Vanhapiika
Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Tuula-Liina Varis: Huvila
Kuukauden kiinnostavin tuttavuus oli varmastikin Rileyn Seitsemän sisarta, joka avaa samannimisen sarjan. Kyseessä on jäätävä tiiliskivi enkä yleensä tiiliskiviä lue, mutta kirja vain vei mennessään. Aion jatkaa sarjan parissa, kun vain saan seuraavan osan varauksesta joskus. Ehkä suurimmat pettymykset olivat Vanhapiika ja Huvila, jotka luin sitkeästi loppuun, koska ne ovat kumpikin melko ohuita kirjoja.
Mitä muuta elokuuhun kuului kuin loma, töihin paluu, kirjoja, Gilmoret ja leffoja? Visiitti Kuortaneelle Soile Yli-Mäyryn taidehallille, kesäretki Tampereelle Muumimuseoon, Vapriikkiin, Työväenmuseoon ja Tallipihalle, serkkutapaaminen ja ystäviä. Ihan jees, kyllä niillä jaksaa kohti syksyn kiireitä ainakin palan matkaa. Mulla alkoi tällä viikolla graduseminaari, joten tiivis rupeama on tulossa opiskelun ja töiden yhteensovittamisen suhteen. Olen ottanut välietapiksi joulun. Siihen kun pärjää, niin ollaan jo puolessa välissä.
Lukemisiin!
Tuntuu siltä kuin työelämä olisi kaikkialla hektistynyt. Moni kokee, ettei jaksa keskittyä töiden jälkeen kirjaan saati siitä kirjoittamiseen. Tsemppiä syksyyn!
VastaaPoistaKiitos! On totta, että työelämä vaikuttaa hektistyneen. Siitä näkökulmasta ei olisi ollenkaan huono asia, jos työviikko muuttuisi nelipäiväiseksi: ehtisi ainakin paremmin palautua hektisestä työarjesta ennen uutta työviikkoa. Tosin tulisiko niistä lopuista työpäivistä entistä hektisempiä, se onkin toinen juttu.
PoistaHuomasinkin tuon Huvila-postauksesi, en vaan muistanut kommentoida. Luin sitä mielenkiinnolla, koska se on meillä lokakuun lukupiirikirjana. Tuula-Liina Varis tulee mukaan lukupiiritapaamiseemme.
VastaaPoistaTäytyykin lukea blogistasi mitä mieltä olit kirjasta! Instassa joku kehui, että kirja oli hänelle mieleinen.
PoistaOlen lukenut Seitsemän sisarta ja Linnavuoren Tuulin listaltasi. Molemmat hyviä ja viihdyttäviä teoksia.
VastaaPoistaKyllä, juuri sellaista viihdettä, josta pidän: sopivasti juonikuvioita, vetävä juoni ja hyviä hahmoja. Ei mitään liian höttöä.
PoistaOn kiva kun on sellainen työ, josta tykkää! Tsemppiä opintoihin, se on kyllä työn ohella melkoinen suoritus! Toivottavasti jää silti myös aikaa ottaa rennosti.
VastaaPoistaMinäkin kävin tänä kesänä vihdoin Soile Yli-Mäyryn taidehallissa ja myös Lehtimäellä Sari Haapaniemen taideateljeessa. Hienoja kohteita molemmat!
Jep, työ vie kuitenkin niin ison osa arjesta, että on tärkeää, että se on mieluista. Tällä hetkellä opiskelu on vielä ihan kivaa, kun varsinainen kirjoitusprosessi ei ole alkanut. Sitten kun se hetki koittaa, niin voi olla nauru kaukana. Pitää muistaa olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että työn lisäksi ei ehdi opiskella samaan tahtiin kuin päätoimiset opiskelijat.
PoistaKun kävin taidehallissa, niin Soile oli siellä itse paikalla ja oppaana. Kuulemma kesätyöntekijät olivat jo palanneet opintojensa ääreen, joten hän oli itse paikalla emännöimässä. Olen tavannut hänet aiemminkin, kun hän kävi kirjastossamme vieraana. Oli kyllä hieno paikka ja hienoja töitä! Sari Haapaniemen taideateljee voisi olla ensi kesäksi kiinnostava taidekohde. :)