torstai 26. joulukuuta 2019

Kastanjapuun kylä

Theodor Kallifatides: Kastanjapuun kylä
216 s., Kirjayhtymä 1975
alkup. Bönder och herrar, 1973
suom. Kai Kaila
 
Theodor Kallifatides on kreikkalaisjuurinen ja Kreikassa syntynyt kirjailija, joka muutti Ruotsiin 1960-luvulla. Teoksessaan Kastanjapuun kylä hän kuvaa Jalosin vuoristokylää II maailmansodan saksalaismiehityksen aikaan. Teos aloittaa Kreikan sisällissota -trilogian, jonka kaksi muuta osaa ovat Kastanjan varjossa ja Julma rauha.
 
Kastanjapuun kylän elämää ennen saksalaismiehitystä ovat rytmittäneet ylemmän ja alemman luokan välinen hierarkia, kylän oman hullun edesottamukset, yleiset uskomukset ja pienet suuret paikalliset kohut, jotka ovat nitkauttaneet elämää normaaleilta raiteiltaan. Miehityksen alkaessa elämä muuttuu, kun saksalaiset ottavat komennon. Osa kyläläisistä katoaa kuvasta omasta tahdostaan, osan kohtalo on sanoin kuvaamattoman raaka. Kallifatides kirjoittaa mieleenpainuvaa kuvaa siitä, millaista elämä miehityksen aikaan on ollut.
 
Kallifatidesin kerrontatyyli on melko omaleimainen. Teoksessa ei ole varsinaista päähenkilöä, mutta keskeisten henkilöiden - kylähullun, opettajan, pormestarin, sokerileipurin ja monen muun - kautta kuvataan laajalti koko kylää ja käänteentekeviä tapahtumia. Yleisesti ottaen Kallifatides kuvaa mielestäni kiinnostavasti kreikkalaista luonteenlaatua niin kuin hän sen kokee. Kreikkalaiset ovat tässä kirjassa ovelia ja itsepintaisia, tiukasti omissa näkemyksissään pysyviä ihmisiä. Kreikkalaiset eivät ehkä näyttäydy parhaimmillaan, vaan ovat osin melko pahantahtoisenkin tuntuisia, mutta teoksessa näkyy myös se, miten kyläläisillä on tarvittaessa sydän paikallaan.
 
Kallifatidesin kirja on mielestäni hyvin rehellinen ja todentuntuinen, mutta valitettavasti minulla oli paikoitellen vaikeuksia pitää mielenkiintoa yllä. Osin se johtuu varmasti monista henkilöhahmoista, osin kerronnasta ylipäätään. Kallifatides on kuitenkin kiinnostava tuttavuus, joten en pidä mahdottomana ajatusta siitä, että lukisin vielä joskus lisää hänen kirjojaan.

3 kommenttia:

  1. En muista olenko koskaan lukenut kreikkalaista kirjallisuutta - tai edes kreikkalaissyntyisen kirjoittamaa. Teoriassa tämä voisi siis olla kiinnostava kirja, vaikka toisaalta pienet kyläyhteisöt eivät ole ihan lempiaiheitani. Myös jos henkilöhahmoja on kovin paljon, voi olla vaikeaa pysyä kärryillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole tainnut ennen tätä kreikkalaista kirjallisuutta lukea. Aluksi tässä kirjassa oli kyllä tosiaan hieman vaikea pysyä kärryillä, mutta sitkeästi jatkoin lukemista paitsi maahaasteen myös Kallifatidesin mielenkiintoisen tyylin vuoksi.

      Kirjan lainattuani katsoin nidetiedoista ihan uteliaisuuttani, että koska kirja on viimeksi ollut lainalla. Sitä järjestelmä ei minulle tarkkaan osannut kertoa, sillä kirjastojärjestelmän vaihdon myötä vuotta 2012 aikaisemmat lainat eivät näy. Joka tapauksessa tuon jälkeen kirjaa ei ollut lainattu kertaakaan ennen minua. Aikanaan ilmeisesti ainakin Ruotsissa hyvin puhuttu teos on päätynyt hyllynlämmittäjäksi. Milleköhän näiden päivien kirjalle käy niin muutamassa vuosikymmenessä, sitä onkin jännittävää pohtia!

      Poista
    2. Voi, on kyllä aika surullista, että joku kirja jää noin unohduksiin, ettei vuosikausiin kukaan kaipaa... ja tosiaan mille tämän hetken kirjoista käy samalla tavalla, siinä toinen surullinen ajatus...

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.