Lukupiirikirja: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

WSOY 1981

alkup. Fru Katarina Boije och hennes döttrar, 1858

suom. Tyyni Tuulio

Lukupiirimme helmikuun kirjana on Fredrika Runebergin esikoisromaani Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä - Kertomus isonvihan ajoilta. Olen jo pitkään halunnut tutustua kansallisrunoilijamme vaimon teksteihin, joten lukupiiri antoi sille loppusysäyksen. On uskomatonta, että huolimatta isosta työmäärästään kotitaloustöissä ja lastenkasvatuksessa Fredrika jaksoi tehdä myös luovaa työtä.

Rouva Katarina Boije on Hatanpään kartanon voimakastahtoinen emäntä, joka määrätietoisella otteellaan pyrkii pitämään järjestyksessä niin tyttärensä kuin alustalaisensakin. Vanhempi tytär Margareta, joka osoittautuu kärsivälliseksi ja urheaksi, päätyy olosuhteiden pakosta tekemään vastoin äitinsä toiveita. Siitä huolimatta hän seisoo tekojensa takana eikä aio antaa minkään erottaa itseään alempisäätyisestä aviomiehestään. Nuorempi tytär Cecilia sen sijaan on taipuisampi ja herkempi luonne, joka myös vähitellen kasvaa näkemään pinnan alle.

Tämä on pääjuoneltaan aika yksinkertainen teos, mutta saa väriä erinäisten kohtaamisten synnyttämistä konflikteista ja erimielisyyksistä. Hahmot ovat voimakkaita, muutkin kuin Katarina Boije. Itse henkilökohtaisesti pidin häntä hyvin vastenmielisenä hahmona, vaikka ajankuvaan nähden on toki totta, että lapset olivat holhoojansa käskyvallan alaisia. Tyttärissä kuitenkin ilmenee Fredrika Runebergin omia ajatuksia naisten itsenäisyydestä miehiin nähden.

Tapahtumien sijoittaminen isonvihan aikoihin tekee teoksesta siinä mielessä kiinnostavan, että harvemmin jos koskaan on tullut tuolle ajanjaksolle sijoittuvaa kirjaa luettua. 1800-luvun suomenmielisyys, jota J.L. Runeberginkin teokset olivat omiaan ilmentämään, on saatu mielestäni onnistuneesti istutettua myös yli 100 vuotta aikaisempaan ajankohtaan, jolloin alkoi todellisuudessakin olla jo merkkejä kansallistunteen heräämisestä.

Kun vanhan romaanin kieleen pääsi kiinni, lukeminen oli varsin nopeaa ja tarina eteni reippaasti. Ei tämä minulle henkilökohtaisella tasolla ollut mikään timanttinen lukukokemus, mutta ymmärrän tämän kirjan arvon kirjallisuudessamme. Omana aikanaan tämä on ollut jopa radikaali romaani, minkä näin lukemisen jälkeen pystyn hyvin näkemään.