Kirsikankukkia 1
Myllylahti 2024
Inkku Kärkkäisen esikoisromaani Kierrätystä ja kirsikankukkia osoittautui varsin virkistäväksi tulokkaaksi viihdekirjallisuuden saralla. Niin paljon kuin pidänkin maaseudulle sijoittuvista viihdekirjoista, oli vaihteeksi mukavaa lukea kaupunkiympäristöön sijoittuvaa viihdettä.
Minna Mattila on ammattijärjestäjä, joka kohtaa työssään hyvin erilaisia koteja ja perheitä. Työssä tapahtuvien kohtaamisten kautta peilataan myös Minnan omaa elämää. Hän nauttii omasta rauhasta ja omista rakkaista esineistään, mutta äidin mielestä Minnan olisi syytä jo järjestää omakin elämänsä oikeille urille, siis löytää puoliso ja perustaa perhe.
Minna on mielestäni jotenkin tosi kiva hahmo. Älykäs, tunnetaitoinen ja sopivan itsenäinen. Hän pohtii valintojaan ja tulevaisuuttaan aikuisen ja itsensä kanssa sinut olevan ihmisen tavoin, vaikka äidin tapa puuttua hänen asioihinsa saakin hänet helposti kiihtymään. Jollakin tavalla samaistuin Minnaan, sillä hän tuntui monessa kohtaa pohtivan juuri samanlaisia asioita kuin mitä itsekin olen joskus pohtinut: elämänvalintoja, parisuhdetta, ympäristöstä kumpuavia toiveita ja erillisyyttä suhteessa muihin.
Kierrätystä ja kirsikankukkia on kiva, nopealukuinen kirja. Teksti on sujuvaa ja oli aika hauska valinta upottaa siihen tekstailua/viestittelyä ihan viesti-ikkunoina eikä tavan dialogina. Pidin myös siitä, että Minnan ammatti oli isossa roolissa, ja vieläpä näin mielenkiintoisen erilainen ammatti. Viime vuosina konmaritus, karsiminen ja järjestäminen sekä oman ostokäyttäytymisen tarkkailu ovat olleet paljon pinnalla, joten valinta on onnistuneesti ajankohtainen. Työn kautta esille nousevia asioita peilataan Minnan elämään niin, että ei jää väkisin väkertämisen maku.
Minä jotenkin kovasti toivoisin, että mahdollisimman moni viihteen ystävä löytäisi tämän kirjan, sillä itselleni jäi tästä sen verran kiva olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.