Haakana, Anna-Liisa: Ruman tytön rakkaus
134 s., Gummerus 1989
134 s., Gummerus 1989
Anna-Liisa Haakana on minulle täysin uusi tuttavuus. Täytyy sanoa, että olen oikein iloisesti yllättynnyt törmättyäni sattumalta näin hyvään teokseen.
Ruman tytön rakkaus on siitä erikoinen teos, että tässä pienoisromaanissa ei henkilöhahmoilla ole ollenkaan nimiä. Kaikkia kutsutaan heidän asemansa perusteella, päähenkilö on tyttö, hänellä on pikkusisko ja kaunis sisar, äiti sekä vanhatäti ja nuoritäti. Vaikka nimiä ei käytetä, teosta on helppo seurata. Nimettömyys on tavallaan hyvin olennainen ja tärkeä osa teoksen rakennetta.
Päähenkilö ei ole mikään kaunokainen eikä hänellä ole lainkaan hyvä itsetunto. Kotona äiti olettaa, että pojat olisivat kiinnostuneita hänen tyttärestään, mikä tuntuu tytöstä kamalta. Tyttö pitää itseään rumana, sellaisena jota kukaan ei halua. Kun tyttö sitten rakastuu, hän tajuaa kelpaavansa ja kaikki kipeät ajatukset tuntuvat luisuvan pois. Rakkaus siis tavallaan parantaa.
Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään jonnekin pohjoiseen. Romaanissa on luonto vahvasti läsnä, sillä suuri osa tapahtumista sijoittuu juuri luonnon helmaan. Kyläyhteisö on melko ahdistava, sillä on tiettyjä odotuksia, mutta sitten kun niihin "vastaa", ei sekään ole hyvä. Ihmisillä on uskomuksia siitä, että naimaton nainen ei voi heilastella miehen kanssa liian läheisesti. Ei helppoa ole myöskään naapurinpojallakaan, tyttöpojalla.
Ajallisesti en osaa tapahtumia täysin sijoittaa, mutta veikkaisin 1940-1950-lukujen taitetta, koska tytön isä on kuollut sodassa ja nyt noin 19-vuotias tyttö kuitenkin muistaa isänsä. Teos siis kuvastaa samalla myös sodanjälkeistä ilmapiiriä: pyrkimystä elämän jatkamiseen ja arjen normalisoitumiseen vallitsevissa oloissa.
Pidin tästä teoksesta todella paljon, enemmän kuin olin odottanutkaan. Suosittelen lukemaan tämän teoksen, se hieno hyvä kuvaus nuoren naisen ajatuksista, tavallaan tietynlainen kasvutarina.
Ruman tytön rakkaus on siitä erikoinen teos, että tässä pienoisromaanissa ei henkilöhahmoilla ole ollenkaan nimiä. Kaikkia kutsutaan heidän asemansa perusteella, päähenkilö on tyttö, hänellä on pikkusisko ja kaunis sisar, äiti sekä vanhatäti ja nuoritäti. Vaikka nimiä ei käytetä, teosta on helppo seurata. Nimettömyys on tavallaan hyvin olennainen ja tärkeä osa teoksen rakennetta.
Päähenkilö ei ole mikään kaunokainen eikä hänellä ole lainkaan hyvä itsetunto. Kotona äiti olettaa, että pojat olisivat kiinnostuneita hänen tyttärestään, mikä tuntuu tytöstä kamalta. Tyttö pitää itseään rumana, sellaisena jota kukaan ei halua. Kun tyttö sitten rakastuu, hän tajuaa kelpaavansa ja kaikki kipeät ajatukset tuntuvat luisuvan pois. Rakkaus siis tavallaan parantaa.
Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään jonnekin pohjoiseen. Romaanissa on luonto vahvasti läsnä, sillä suuri osa tapahtumista sijoittuu juuri luonnon helmaan. Kyläyhteisö on melko ahdistava, sillä on tiettyjä odotuksia, mutta sitten kun niihin "vastaa", ei sekään ole hyvä. Ihmisillä on uskomuksia siitä, että naimaton nainen ei voi heilastella miehen kanssa liian läheisesti. Ei helppoa ole myöskään naapurinpojallakaan, tyttöpojalla.
Ajallisesti en osaa tapahtumia täysin sijoittaa, mutta veikkaisin 1940-1950-lukujen taitetta, koska tytön isä on kuollut sodassa ja nyt noin 19-vuotias tyttö kuitenkin muistaa isänsä. Teos siis kuvastaa samalla myös sodanjälkeistä ilmapiiriä: pyrkimystä elämän jatkamiseen ja arjen normalisoitumiseen vallitsevissa oloissa.
Pidin tästä teoksesta todella paljon, enemmän kuin olin odottanutkaan. Suosittelen lukemaan tämän teoksen, se hieno hyvä kuvaus nuoren naisen ajatuksista, tavallaan tietynlainen kasvutarina.
♠♠♠♠½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.