perjantai 23. maaliskuuta 2012

Pahat unet

Meriluoto, Aila: Pahat unet
82 s., WSOY 1958

Kenellekään ei varmaan tule enää yllätyksenä, että vuorossa on taas Meriluotoa. Lupaan, että pian tähän runobloggaamiseen tulee tauko ja yritän lukea muutakin kuin vain hänen runojaan. Pahat unet on Meriluodon kolmas runoteos.

Pahat unet on paljon arjenläheisempää runoutta kuin Meriluodolta aikaisemmin ilmestyneet Lasimaalaus ja Sairas tyttö tanssii. Teemat on ammennettu lähempää ihmisten jokapäiväistä elämää, mutta ne esitetään edelleen runouden keinon tyylitellen. Aiheina ovat esimerkiksi kuolema, arkiset esineet ja ajan kuluminen. Runot ovat vapaamittaisia, moderneja runoja.

En pitänyt tästä runokokoelmasta kovin paljoa, jotenkin tuo arkielämän läheisyys ehkä häiritsi. Pidän runoissa enemmän sielunmaiseman kuvauksista ja haaveellisuudesta, en niinkään arjen kuvauksista. Täytyy sanoa, että yksikään toinen Meriluodon runokokoelma ei ole mielestäni yltänyt Lasimaalauksen tasolle, ja olenkin siitä ehkä hieman hämmentynyt: mainitsinhan Meriluodon nousseen suosikkirunoilijakseni. Kyllä hän kirjoittaa osaa, en kiellä sitä lainkaan, mutta jotenkin ei nämä muut teokset ole iskeneet niin kovaa kuin esikoinen.

♠♠½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.