Enni Mustonen: Yllätysperintö
271 s., Otava 2003
Rupesin tuossa äsken miettimään, että Enni Mustosesta on kuin huomaamattani kehkeytynyt yksi suosikkikirjailijoistani. Tai jos ei nyt ihan suosikki, mutta luottokirjailija kumminkin. Sellainen, jonka kirjoja on mukava lukea, vaikka niissä ei mitään hirmu jännittävää tai "ylevää" olisikaan. Yllätysperintö on useiden muiden Mustosen kirjojen tapaan kepeä, vaikka tässä aihepiirillä onkin vakavampi pohjavire: välillä kyllä tuntuu, että vakavuus on heitetty hieman liiankin kepeäksi tai unohdettu tyystin.
Koivikon Anna on graduaan työstävä agronomi-opiskelija, jonka elämä heittää kuperkeikkaa erään syksyisen puhelinsoiton jälkeen. Hänen veljensä Matti on menehtynyt auto-onnettomuudessa ja siitä paikasta Anna jättää senhetkisen elämänsä ja lähtee pitämään kotitilaansa veljensä jälkeen. Annan ihmissuhdekuviot ovat jo lähtiessä kiemuralla, mutta vielä enemmän ne tuntuvat sekoittuvan vanhalla kotipaikkakunnalla, jossa vanhat tutut palaavat mieleen.
Kuten sanottu, aihepiiri tai oikeastaan tapahtumien alkusysäys on hyvin vakava ja surumielinen, mutta kirjailija ei jää vatvomaan sitä. Hän nostaa tapahtuman esiin tietyissä tilanteissa, mutta mielestäni hän jotenkin painaa kaiken hieman liiankin villaisella, jotenkin voisi ajatella, että suru näkyy veljen perheen elämässä onnettomuuden jälkeen paljon selvemmin kuin niinä yksittäisinä pilkahduksina, joita Mustonen tuo esiin. Paljon enemmän huomiota saa naapurin ja tämän vaimon sotkuinen ero ja huoltajuuskiistat kuin itse tapahtumat liikkeelle laittanut muutos. Tässä kirjassa on siis hieman vakavuutta, mutta myöskin romantiikan perhosten lehottelua.
Vaikka hieman kritisoinkin kirjaa liiallisesta kepeydestä tiettyjen asioiden suhteen, niin silti yleisilmeeltään se on tummempi kuin moni muu lukemani Mustosen kirja. Tässä on paljon enemmän vastoinkäymisiä ja murheita, elämä ei ole niin ruusuista kuin mitä se hänen kirjoissaan tuppaa lopuksi olemaan. Siitä siis pointsit kyllä: Mustonen hallitsee myös vakavuuden siinä missä kepeydenkin. Tässäkin kirjassa Mustosen teksti soljuu vaivatta ja sitä on helppo lukea, sillä hän tuntuu vievän tarinaa varmalla otteella eteenpäin.
♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.