Enni Mustonen: Lapsenpiika
368 s., Otava 2014
kannen suunnittelu: Timo Numminen
kannen kuva: Björn Cederhvarf
Enni Mustosen Lapsenpiika on yksi eniten odottamani kevään uutuuskirja, jonka onnistuin varaamaan kirjastosta ajoissa ja sainkin tämän luettavakseni ensimmäisenä. Täytyy sanoa, että odotus palkittiin todella hyvin, sillä Lapsenpiika jatkaa vakuuttavasti sarjaa avausosan, Paimentytön, jälkeen. Lapsenpiika oli tunnelmaltaan sellainen teos, että ihan harmittaa, kun kirja loppui.
Lapsenpiika kertoo nyt 18-vuotiaaksi varttuneen Idan elämästä Aino ja Jean Sibeliuksen perheen lastenhoitajana, jonka vastuulla on paitsi lapset usein myös muut taloustyöt. Idan elämä on nyt valoisampaa ja siinä on vähemmän vastoinkäymisiä, mutta nuori nainen kokee edelleenkin olevansa ulkopuolinen, syrjästäkatsoja. Sibeliusten mukana Ida asuu ensin Helsingissä ja myöhemmin Keravalla, jonne perhe muuttaa halvemman kortteerin ja lapsille sopivan ympäristön perässä.
Mustonen kuvaa jälleen hienosti yhteiskunnan kerrostuneisuutta, jossa keskiöön nousee yksinäinen piikatyttö ja tunnettujen kulttuurivaikuttajien sivistyneistö, jonka elämä ei välttämättä ole kovinkaan helppoa, kuten Ida saa huomata. Kaksikerroksisuus antaa tällekin romaanille syvyyttä samalla tavalla kuin Paimentytöllekin. Sibeliusten koti ja perheenjäsenet on kuvattu yhtä uskottavasti kuin Idakin. Hahmoihin kiintyy, sillä Mustonen on luonut heistä hyvin eläviä ja aitoja. Erityisesti pikkuinen Ruth jäi suosikikseni. Hahmojen tunnetilat välittyvät lukijalle hyvin, samoin kuin miljöökin. Mustonen tosiaankin osaa kuvata asioita selkeästi, mutta jättäen lukijalle tilaa kuvitella myös itse.
Pidin paljon siitä, miten Idan henkilökohtainen elämä työn ulkopuolella on kuvattu. Ida ei jää pelkäksi piiaksi, vaan hänestä tulee enemmän itsenäinen yksilö. Paimentytössä Ida oli toki nuorempi kuin nyt, joten hahmon kasvu itsenäisemmäksi on hyvin ymmärrettävää. Muutos on positiivinen, sillä vapaa-ajalla kohdattu tavallinen kansanelämä on virkistävää vaihtelua Idan ainaiselle työnteolle sivistyneistöperheessä. Romanttinen sivuväre, joka Idan elämään tulee, on jotenkin todella piristävä: Mustonenhan tunnetusti taitaa romantiikan siinä missä historiankin, joten siitä tulee todella oivallinen lisämauste tähän kirjaan.
Teos kulkee sujuvasti eteenpäin niin juonensa kuin kielensäkin puolesta. Lisäksi tässä kirjassa on oikeasti todella miellyttävä tunnelma, jonka parissa viihtyy helposti tovin jos toisenkin. Lapsenpiika on kokonaisuutena onnistunut romaani, jonka jatko-osan tulen ihan varmasti lukemaan. Silloin tapaamme Idan ilmeisesti Albert Edelfeltin palkollisena. Odotan, että Ida ottaisi tuolloin oman elämänsä kulun vielä vankemmin omiin käsiinsä kuin lapsenpiikana ollessaan.
♠♠♠♠½
Minäkin pidän tästä sarjasta ja nimenomaisesta kirjasta. On totta, että Mustosen kuvaamat henkilöt ovat aitoja, ehkä juuri siksi, että ne kuvataan kyökin puolelta.
VastaaPoistaMinä pidin Paimentytöstä tosi paljon, ja tämän luen varmaankin seuraavaksi. odotan innolla! Mustosen kirjat ovat ihan kotimaisia lemppareitani, vaikka vasta viimeisen vuoden aikana olenkin hänen kirjoihinsa tutustunut :).
VastaaPoistaMinulla on Paimentyttö lainassa kirjastosta ja tämä varauksessa. Olen aina pitänyt Mustosen sarjoista ja lukenut ne kaikki, joten uskon että tämä uppoaa minuun kuin veitsi sulaan voihin :)
VastaaPoistaOlet Amma varmaankin hyvin oikeassa siinä, että hahmojen aitouteen vaikuttaa näkökulma, josta ne on kuvattu. Idan silmin moni asia näyttäytyy paljaammin kuin sivistyneistön silmin, sillä kansanihmisenä hän ei kaunisteli ja piilottele.
VastaaPoistaSanna, toivottavasti odotuksesi palkitaan jälleen positiivisesti - ja miksikäs ei, onhan kyseessä tosiaankin Mustonen! :) Minäkin tutustuin Mustosen tuotantoon vasta pari vuotta sitten ja kiinnostus lukea sitä lisää heräsi välittömästi. Vielä on paljon lukematta, mutta onpahan aina jotain "varamustosta" olemassa, kun haluaa viihtyä kunnolla. :)
Jane, sinä taidat tosiaankin pitää Mustosesta! :D Itselläni on vielä projekti kesken, mutta vähitellen! Uskon myös, että pidät niin Paimentytöstä kuin Lapsenpiiastakin, kun kerran Mustosen fani olet. Mielestäni nämä edustavat parasta Mustosta, mitä minä olen lukenut. :)
Olen lukenut nyt Paimentytön ja Lapsenpiian. Mustosen parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut. Tykkään historiasta :)
VastaaPoista(ps. Kirjasähkökäyrän osoite on muuttunut kirjasahkokayra.blogspot.fi ilman ääkkösiä)
Minunkin mielestäni Paimentyttö ja Lapsenpiika ovat Mustosen parhaimmistoa, samoin hänen vanhemmasta kunnon romantiikkahömppätuotannostaan pidän paljon. :)
Poista(ps. kiitti tiedosta, sinne! -> :)