Hullu koira

Tuulia Matilainen: Hullu koira

139 s., Haamu 2015

kannen kuvitus: Ivi Rebova

pyytämätön a-kappale

 

Sain aiemmin tänä vuonna Haamu-kustannukselta pyytämättä arvostelukappaleena Tuulia Matilaisen teoksen Hullu koira. Teos alkoi kiinnostaa minua heti, mutta vasta nyt löysin oikeanlaisen fiiliksen sen lukemiseen. Hullu koira osoittautui hyvin mukaansatempaavaksi teokseksi ja henget näyttäytyvät siinä lähinnä poloisina maan päälle jumiutuneina sieluparkoina, ei lainkaan pelottavina ja pahaenteisinä.

 

Lena on taluttaja, jonka tehtäviin kuuluu saattaa henkiä tuonpuoleisiin, jotta he eivät jää asuinsijoilleen ikuisesti. Kuolleiden henget ja elävät eivät sovi samoihin taloihin, joten taluttajien tehtävä on huolehtia siitä, että myös ne henget, jotka eivät halua tai osaa poistua lopullisesti maan päältä, lopulta lähtevät sinne minne he kuuluvatkin. Taluttajan on hyvä muistaa, että hänen ei sovi kiintyä henkeen, sillä muuten se valtaa hänen elävän mielensä ja lopulta hiuduttaa hänet pois. Sen Lena on aina muistanutkin, mutta sitten hän saa toimeksiannon virolaiseen majataloon, jossa on äkisti alkanut tapahtua kummia. Oppi unohtuu, sillä kotiinsa vuosia kuolemansa jälkeen palannut henki onnistuu tahtomattaan valloittamaan Lenan mielen.

 

Kun sain tämän kirjan käsiini ja luin kirjan nimen ja bongasin takakansitekstistä maan Viro, tuli mieleeni välittömästi Aino Kallaksen Sudenmorsian. Luin sen vuosia sitten ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten nämä mielleyhtymät Hullun koiran ja Sudenmorsiamen välillä vain lisäsivät mielenkiintoani teosta kohtaan, vaikka tarkemmin takakantta luettuani totesinkin kyseessä olevan erilaiset teokset. Ja vaikka alkuvaikutelmani olikin erilainen kuin tarina todella, niin minä pidin tästä teoksesta oikein paljon.

 

Kauhukirjallisuus ei ole oikein minun juttuni, vaikka joskus sitä luenkin. Henkiolennot, haamut, aaveet tai miksikä niitä nyt itse kukin haluaa kutsua, kuitenkin kiehtovat minua ja samalla ehkä hieman myös pelottavat. Pidin siitä miten Matilainen on luonut hengistä tavallaan hyvin inhimillisiä olentoja, jotka voivat myös kaivata jonnekin ja jotka eivät halua kenellekään mitään pahaa. Pystyin siis lukemaan tämän kirjan oikein hyvin, vaikka tuuli paukuttikin kattopeltejä ja pihalla oli jo pimeää. Tässä teoksessa oli omanlaisensa herkkävireinen maailma, joka kertoo ettei kaikkien maan päälle jääneiden henkien elämässä ole välttämättä tapahtunut mitään vääryyttä, joka pitäisi oikaista, ja etteivät he halua mitään pahaa, vaan ehkä vain pysyä rakkaidensa äärellä. Se on jotenkin kaunis ajatus. 

 

***

ps. Tänään klo 15.00 päättyy osallistumisaika synttäriarvontaan, vielä ehtii!

pps. Arvontapalkintoon kuuluu vapaavalintainen kirja listalta, jonka ilmoitan voittajan julkistamisen yhteydessä. Tämä kirja ainakin tulee löytymään listalta.