sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Miia Martikaisen kärsimysviikko

Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko
161 s., Karisto 2016
kansi: Kati Rapia 
 
Nelli Hietalan teos Miia Martikaisen kärsimysviikko vaikutti nimestään huolimatta sen verran hyväntuuliselta kirjauutuudelta, että päätin lukea sen.  Teos osoittautuikin kommellusten sävyttämäksi tarinaksi, josta löytyy ytimekästä dialogia ja hyvää huumoria.
 
Miia on 17-vuotias lukiolainen, joka joutuu viettämään kesälomaansa mökillä äitiensä kanssa. Mökillä on tylsää, sosiaalinen elämä kärsii ja hyttyset hyökkii kimppuun - kaikki on siis sanalla sanoen ankeaa, kunnes puhkeaa myrsky, joka kuljettaa rantaan veneen ja veneessä miehen ja tämän Miiaa hieman vanhemman pojan.
 
Tylsä mökkiloma saa siis odottamattoman käänteen, joka piristää Miian elämää kummasti. Ympäristöään sangen terävästi tarkkaileva nuori nainen huomaa pian, että hänen ennakkoluuloistaan huolimatta veneen mukana saapunut Taneli on melko puoleensavetävä tyyppi. Kun kaksikko joutuu lähtemään kaupunkiin hakemaan bensaa Tanelin ja tämän isän veneeseen, on luvassa pari hulvatonta kesäpäivää, jotka saavat Miian pohtimaan asioita uudelleen ja luottamaan siihen, että aika näyttää mitä tuleman pitää eikä turhia kannata stressata.
 
Takakansi taisi luvata, että tämä on oikea feelgood-romaani. Sitä tämä kyllä oli! Tästä teoksesta välittyy nuoruus ja into ja kaikkivoipaisuus, ja kesämiljööseen istutettuna kombo on hyvin toimiva. Kesä ja nuoruus tuntuvat aina kuuluvan saumattomasti yhteen, ja niin on tässäkin teoksessa asian laita. Pidin myös teoksen henkilöhahmoista, sillä Miia on mukavan pirtsakka tapaus eivätkä muutkaan hahmot ankeilta tunnu. Tämän teoksen perusteella kuvittelisin, että Nelli Hietalasta tulemme vielä kuulemaan, sillä hän kyllä osaa kirjoittaa viihdyttävästi ja sujuvasti.
 
♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Olen niin samaa mieltä! Miian kärsimysviikosta huolimatta kirja oli todella hyväntuulinen ja vaikka lukemisesta on jo jonkin aikaa, muistan silti sen hyvän mielen joka lukemisesta jäi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, teoksen nimestä huolimatta ei lukemisesta tullut myötätunnossa rypemistä tai kärsimystä. Tuo kärsimysviikko on muuten sellainen nimitys, jonka voi hyvin kuvitella nuorten suuhun tai nuorten käsitykseksi mökkiviikosta sivistyksen ulottumattomissa. :-D

      Poista
  2. Alkuasetelma on semmoinen, että voisin kuvitella omalle kohdalle, vaikken enää 17-vuotias olekaan. Varmasti jos 17-vuotiaana olisin joutunut mökille mukaan ajatukset olisivat olleet noita samoja, että tylsää ja hyttyset pistää (varsinkin kun oon aina ollut ihminen jota hyttyset jahtaa muiden pällistellessä rauhassa vieressä :D). Mielenkiintoisen oloinen kirja siis, pitääkin tutustua tarkemmin.
    Liityimme lukijaksi :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aina ollut mökillä viihtyvää sorttia, jopa silloin teininä, vaikka mulla on just sama ongelma: hyttyset jahtaa mua ihan innoissaan ja sitten saan kauheita kutisevia paukuroita ja muut vaan chillailee vieressä kuin ilma ei olisi täynnä verenhimoisia otuksia. :D

      Tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.