lauantai 17. kesäkuuta 2017

Filippa

Kristiina Vuori: Filippa
13 h 26 min., 1 mp3-levy
Tammi 2017
lukija: Kirsti Valve
kansi: Mika Kettunen
 
Kuuntelin viime kesänä äänikirjana Kristiina Vuoren teoksen Kaarnatuuli. Se oli ensikosketukseni Vuoren teoksiin ja tykästyin kovasti, joten halusin kuunnella myös uutuusteoksen Filippa. Tämän jaksoin kuunnella keskittyneesti läpi, vaikka mp3-levyjen kuuntelu vaatiikin nyt kärsivällisyyttä: läppärini ei toista raitoja automaattisesti, vaan ne pitää aina erikseen valita pyörimään. Filippan tarina on kuitenkin sen verran hyvä, että jaksoin moisen vaivan nähdä sen kanssa!
 
Filippa kertoo Flemingin mahtisuvun tyttärestä, joka tuntuu jäävän etenkin Klaus-veljensä varjoon. Filippa on lain puitteissa veljensä holhousvallan alla, sillä sisarusten isä on kuollut. Asemastaan huolimatta Filippa on vahvatahtoinen ja luotsaa omaa osuuttaan perinnöstä taitavasti. Yläneen kartanossa Filippa tunnetaan herrattarena, joka on vankka mutta lempeä, mistä syystä hän on pidetty alustalaistensa keskuudessa. Omaa elämäänsä Filippa ei lain mukaan voi hallita kuten tilaansa, sillä ilman holhoojan suostumusta avioliiton solmiminen on vaikeaa ja suostumuksetta avioituminen tarkoittaa perintömaista luopumista. Miksi varakkaan perheen tyttären ei sallita pääsevän aviosäätyyn? Miltä Filippasta tuntuu olla oman elämänsä herratar, mutta ei kuitenkaan aivan? Kuka oikeastaan oli Filippa Fleming?
 
Tarinan kertojana toimii Filippa, joka kuvaa tuntojaan elämänsä varrelta. Hän purkaa sydäntää ja puhuu ikään kuin puhuu veljelleen Klausille, jonka hyväksyntää toisaalta janoaa, mutta jota toisaalta jossain määrin uskaltaa uhmatakin. Filippan tarinasta käy ilmi miltä tuntuu toisaalta pelätä veljensä mielipidettä, mutta kuitenkin tuntea pakottavaa tarvetta päättää omasta elämästään ja toisinaan uhmatakin veljensä mielipidettä. Teos loihtii esiin kuvan naisesta, joka ei ehkä ihan itsekään tiedä mitä haluaa. Se myös näyttää miten ahdas 1500-luvun yhteiskuntajärjestys oli naisen näkökulmasta.
 
Mielestäni Kristiina Vuori on kirjoittanut mielenkiintoisen tulkinnan mahtisuvun unohdetun tyttären elämästä. Historiantunneilta monille on varmasti jäänyt mieleen Klaus Flemingin nimi eikä siihen liitetyt mielikuvat ole välttämättä mukavia, mutta ainakaan itse en ole tullut aiemmin ajatelleeksi millaista mahtoi olla kuulua tuon miehen lähipiiriin. Tämä teos vastaa omalla tulkinnallaan siihen kysymykseen. Vaikka teos on suurimmaksi osaksi fiktiota, se tuntuu aidolta ja elävältä. Vuoren tulkinta Filippan elämästä on melko hätkähdyttävä ja mielestäni hieman inhottavakin, mutta samaan aikaan ehdottomasti myös mielenkiintoinen. Teos on kirjoitettu hyvin sujuvasti ja täytyy sanoa, että tarina vei mennessään.
 
♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Kristiina Vuoren kirjoja odotan innokkaasti joka vuosi. Olen lukenut kaikki. Filippa oli todella hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin täytyy varmaan jossain sopivassa kohtaa ottaa lukuun Vuoren aikaisemmat teokset, sillä näiden kahden perusteella olen vaikuttunut. :)

      Poista
  2. Minä en oikein lämmennyt Filippalle. Näkijän tytär on ehkä edelleenkin minulle mieluisin, kaikki olen lukenut. Vuori on taitava kehittelemään juonta,ja Filippa oli minusta tylsä. Toki taustalla on oikea henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jotenkin hieman tökki Filippan hahmo, sillä hän oli kieltämättä lattean tuntuinen hahmo melko suureksi osaksi. Jotenkin tahdoton määrätietoisuudestaan huolimatta ehkä. Eipä ihme, että historian lehdiltä hän on vaipunut unholaan. Tässä teoksessa parasta olikin juoni ja Vuoren mielenkiintoinen tulkinta asioista, ei niinkään Filippan hahmo.

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.