Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

190 s., Karisto 2017

kannen kuva: Fredrik Schlyter/Johner

kannen suunnittelu: Saana Nyqvist

 

Aiemmin keväällä kirjakatalogista huomasin, että pian ilmestyy uuden maalaisromanttisen kirjasarjan avaus. Kyseessä on tietenkin tämä Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella, jota hatarien muistikuvieni mukaan jossain kehuttiin takuuvarmaksi hitiksi Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan faneille. Sen perusteella minäkin suosittelin tätä töissä asiakkaille, ja päätinpä itsekin tutustua tähän kirjaan ja katsoa mitä itse olisin tästä mieltä. Olen jo vuosia sitten lukenut Katajamäki-sarjan avausosan, ja pidin lukemastani, joten mikään huono suositus ei kyseiseen sarjaan rinnastaminen ole.

 

Sydämenasioita Jylhäsalmella kertoo alle 30-vuotiaasta Riinasta, jonka elämä on heittänyt ylösalaisin: Riinan avopuoliso Aki on pakannut tavaransa ja lähtenyt. Samalla ovenavauksella Riina menetti takuuvarman kesätyöpaikan Akin isän firmassa, mutta vastavalmistunut maisteri ei lannistu. Hän saa kesätyöpaikana Sirkka-tädin lossikahvilasta Jylhäsalmelta. Kaupungissa Riinaa on vaivannut levottomuus, mutta vähitellen saavuttuaan lapsuutensa kesämaisemiin Jylhäsalmelle hän huomaa rentoutuvansa ja nauttivansa kesästä ja työstään.

 

Miten nautittavaa luettavaa tämä olikaan! Tykästyin heti alusta lähtien teoksen idylliseen kesätunnelmaan, aitoihin ihmisiin ja mukavasti etenevään juoneen. Minä ihan jään odottamaan koska sarja mahtaa saada jatkoa, niin paljon tähän tykästyin. Mielestäni tämä onkin mitä erinomaisinta kesäluettavaa: rentoa, romanttista ja viihdyttävää. Jylhäsalmi lossikahviloineen, maisemineen ja ihmisineen piirtyi eteeni pirteänä, houkuttelevana ja ennen kaikkea idyllisenä - mutta ei liian, sillä paikka tuntui silti uskottavalta. Miljöö on ihastuttava ja kuvattu juuri sellaiseksi kuin kesäisen Suomen pitääkin olla. 

 

Päähenkilö Riina on järkevä ihminen ja pidin hänestä siksi aivan erityisesti, mutta ei uuden tulokkaan sukutaustasta ja miesasioista kiinnostuneet jylhäsalmelaisetkaan ikäviltä tuntuneet. Vaikka hahmoissa oli tiettyjä stereotyyppisiä piirteitä riuskasta tekijänaisesta vähän lapatossumaiseen vanhaanpoikaan asti eivät hahmot silti tuntuneet mitenkään kliseisiltä. Heidän parissaan viihtyi.

 

Vaikka sinänsä jotkin juonenkäänteet olivat ennalta-arvattavia, se ei haitannut minua yhtään, sillä tässä tarinassa on kuitenkin sopivasti yllätyksiä ja kiperiäkin paikkoja. Oikeastaan tämä teos on sekoitus kaikkea sitä mitä viihdyttävän hyvänmielen kirjan pitääkin mielestäni sisältää: huumoria, romantiikkaa ja vähän kommelluksiakin. Kyllähän tässäkin kirjassa on tietysti pieniä puutteita, sillä esimerkiksi lauserakenteet tuntuivat paikoitellen hieman kankeilta, mutta sellainen pikkujuttu on helppo antaa anteeksi, kun kirjassa on paljon enemmän niitä valloittavia piirteitä.

 

♠♠♠♠♠