sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Punainen puutarha

Alice Hoffman: Punainen puutarha
295 s., Gummerus 2012
alkup. The Red Garden, 2011
suom. Raimo Salminen
 
Lukupiirimme helmikuun kirjaksi valikoitui ehdotuksestani Alice Hoffmanin Punainen puutarha. Kirja oli alkanut kiinnostaa minua, kun eräs kirjaston asiakas kehui sitä ja kertoi pitäneensä sen hieman maagisistakin elementeistä. Itse pidän siitä, että muutoin sangen arkiseen tarinaan sekoitetaan taianomaisuutta, ja siksi pidin tästäkin kirjasta paljon. Punainen puutarha kertoo erään pikkukaupungin tarinan sen perustamisesta 1750-luvulta näihin päiviin asti. Kirja rakentuu ikään kuin sarjasta irrallisia kertomuksia, jotka kuitenkin linkittyvät yhteen ja niiden läpi kulkee yhteinen punainen lanka.
 
Kirja alkaa kuvauksella siitä, miten ensimmäiset asukkaat saapuivat alueelle ja selvisivät hädin tuskin ankarasta ensimmäisestä talvesta. He pelastuivat pitkälti Hallie Bradyn ansiosta, sillä kun muut tuntuivat alistuvan kohtaloonsa, Hallie otti johtajan roolin hankkein ruokaa pöytään ankarissa olosuhteissa. Hallie onkin ikään kuin kaupungin äiti, jonka muisto pilkahtelee tarinoissa läpi vuosien. Seuraavissa kertomuksissa kuvataan Hallien ja muiden kaupungin perustajien jälkipolvien vaiheita, joihin liittyy paljon kohtalon iskuja mutta myös elintason nousua ja kaupungin kasvamista.
 
Kun olin lukenut kirjan ensimmäisen kertomuksen, olin aivan lumoutunut. Hoffman kirjoittaa upeasti ihmisistä, ihmisten ja eläinten yhteydestä, luonnon äärellä ja toisinaan myös sen armoilla elämisestä, taianomaisista sattumuksista punaisine puutarhoineen ja henkineen sekä menneiden aikojen vaikutuksesta nykypäivään. On kiehtovaa lukea miten Blackwellin kaupunki rakentuu ja miten sen tarinat elävät vielä satojen vuosien päästäkin. Ihan koko ajan en ollut kärryillä miten sukukiemurat oikeastaan menivätkään, mutta se ei haittaa lukemista yhtään. Yksittäisten henkilöiden tarinat sukunsa ketjussa ovat kiinnostavia sellaisenaan. Myös Blackwellin miljöö lumoaa lukijan.
 
Punainen puutarha ihastutti minua niin kovasti, että haluan kyllä tutustua Hoffmanin tuotantoon vielä lisääkin. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea nautittavan ja mukaansatempaavan kirjan.
 
♠♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Pidin Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museosta ja odotan tältäkin paljon... Rakenne vaikuttaa kiinnostavalta, jotkut tuntuvat lukeneen tätä ikään kuin novellikokoelmana ja jotkut romaanina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas ajattelin, että voisin lukea Ihmeellisten asioiden museon seuraavaksi, sillä ainakin nimi kuulostaa houkuttelevalta.

      Tätä kirjaa tosiaan voi lukea novellikokoelmana tai romaanina, ja itse luonnehtisin tätä kertomussarjaksi. Hyvin kiinnostava valinta kyllä kirjailijalta tämä rakenne! :-)

      Poista
  2. Minäkin olen mukana lukupiirissä ja on niin kiva kuulla, millaisia kirjoja muissa lukupiireissä luetaan. Tämä kirja tuntuisi aika sopivalta lukupiirikirjalta, eli kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukupiirimme vetäjä ja olen myös yrittänyt blogeista bongailla sekä muilta bloggaajilta kysellä mitkä olisivat hyviä lukupiirikirjoja. Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on tähän mennessä kirvoittanut eniten keskustelua ja huomenna selviää miten on tämän kirjan laita. Melkein jo uskallan sanoa, että tästäkin juttua piisaa. :-)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.