tiistai 20. maaliskuuta 2018

Bikinirajatapaus

Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja
176 s., Atena 2018
kansi: Sanna Mander
 
Luin Henriikka Rönkkösen esikoisteoksen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita kesällä 2016. Teos jätti hieman ristiriitaisen tunnelman, sillä löysin siitä huumoria, mutta samalla kuitenkin koin kirjan jonkinlaisena sinkkuuden valitusvirtenä. Niistä tunnelmista huolimatta tiesin heti Bikinirajatapauksen ilmestymisestä kuultuani haluavani lukea myös sen. Minulle Bikinirajatapaus toimi lukukokemuksena Mielikuvituspoikaystävää paremmin, joten olen tyytyväinen, että päätin antaa Rönkköselle uuden tilaisuuden.
 
Bikinirajatapauksen alussa kerrotaan hieman kuin Mielikuvituspoikaystävän tavoin, että kirjan tapahtumat ovat totta tai vielä enemmän totta ja tapahtuneet jos ei itselle niin kaverille sitten. Tämä teos etenee myös hieman novellimaisesti ja kuvauksen keskiössä on vuosia sinkkuna eläneen naisen ajatukset ja kokemukset. Bikinirajatapaus ei ole millään muotoa niin roisi kuin Mielikuvituspoikaystävä oli, mutta kaikenlaista näidenkin kansien väliin mahtuu.
 
Bikinirajatapauksessakin käsitellään paljon deittailua, mutta tällä kertaa näkökulma on enemmän pysyvän kumppanuuden löytämisessä kuin seksissä. Kirjassa pohditaan ihmissuhteiden vaikeuksia huumorinpilke silmäkulmassa, mutta samalla kokonaisfiilis sinkkuuteen on tyytyväisempi ja ikään kuin seestynyt, jos verrataan Mielikuvituspoikaystävän tietynlaiseen vimmaisuuteen. Enää ei jakseta välittää rehottavista karvoista, vaan pitää kelvata sellaisena kuin on.

Tässä kokoelmassa oli pari kertomusta, jotka puhuttelivat minua aika paljonkin. Ne erottuivat teemallaan humoristisemmista kertomuksista. Kyseiset kertomukset ovat Miksi kukaan ei kelpaa? ja Jokainen uusi tuttavuus on mahdollisuus, ja ne käsittelevät sinkkuuteen liittyviä ihmettelyitä ja muiden halua "pelastaa" sinkku keinolla millä hyvänsä.
"Miksi sinkkujen määrä kasvaa kaupungeissa?" minulta kysytään. Eikö kukaan kelpaa? Onko rima niin korkealla? -- 
Jos nirsous nähdään sellaisena, että pitäisi ryhtyä suhteeseen vain suhteen itsensä vuoksi välittämättä siitä, onko siinä kipinää ja kunnioitusta, niin kyllä osa ihmisistä sitten varmasti on nirsoja. -- 
Kysymyksenasettelu on outo ja alistava. Miksi on ongelma, että sinkkuja on paljon? (Miksi kukaan ei kelpaa, s. 48)
Jokainen uusi tuttavuus on mahdollisuus on oikeastaan hyvää jatkumoa edelliselle kertomukselle, josta yllä oleva tekstinäytekin on. Siinä tulee esille väsynyt puuskahdus siitä, miksi sinkkuutta pitää selittää. Se puhuttelee minua erityisesti siksi, että viime aikoina olen joutunut tavallista useammin selittämään, että viihdyn ihan hyvin yksin. Ihan hiljattain kuulin pitkästä aikaa jo vuosien takaa tutun kommentin "meidän pitää mennä joku kerta baanalle ja etsiä sulle joku mies!". Ei täydy. Kiitos, mutta ei todellakaan täydy.
Olin väsynyt siihen, että sinkuilla on sellainen leima otsassa, että he ovat vähän yksinkertaisempia rakkausrintamalla. Olin väsynyt siihen, että minulle ajatellaan riittävän vain joku random, jolla on muna ja vähän partaa. -- Olin väsynyt olemaan puheenaihe ja erityisesti ihmetyksen aihe sinkkuuteni takia. Olin väsynyt selittämään sinkkuttani. Jouduin joka kerta altavastaajan asemaan, josta piipitin jotain selityksiä sille, etten ollut suhteessa. (Jokainen uusi tuttavuus on mahdollisuus, s.55-56)
Mielestäni tässä kirjassaan Rönkkönen onnistuu antamaan äänen niille ihmisille, jotka ovat ihan tyytyväisiä sinkkuina, vaikka eivät olekaan heittäneet kirvestä kaivoon ja alkaneet kyynisiksi. Jotta en menisi nyt aivan paatokselliseksi omien tuntemusteni kanssa, niin mainittakoon, että tämä on myös viihdyttävä ja hyvin sujuvalukuinen kirja.

♠♠♠♠

Jos joku kaverini sattui lukemaan tämän postauksen, niin älkää huoliko, sillä tiedän ettette tarkoita mitään pahaa. Toivoisin kuitenkin, että minun tai yhdenkään muun sinkun ei tarvitsisi selittää mitään, sillä eihän parisuhteessa olevienkaan tarvitse selittää parisuhteessa oloaan tai yrittää aktiivisesti muuttaa tilannetta. Miksi sinkun sitten pitäisi?

4 kommenttia:

  1. Hyvii pointteja!!! Pitää lisätä lukulistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelinkin, että tätä pitää suositella sulle! Oli tosi nopealukuinenkin.

      Poista
  2. Minä(kin) kuulun niihin, jotka eivät ole koskaan "kärsineet" sinkkuudestaan. Olin jo lähes kolmekymppinen, kun tapasin nykyisen mieheni. Sitä ennen oli toki ollut suhteita, mutta eivät kovin pitkäikäisiä. Nirsouteen on typerä verrata: minkäs teet, jos ei vain kolahda. Itse en ole mikään salamarakastuja koskaan ollut enkä edes ihastu kovin helposti. Täytyy myös muistaa, että tarvitaan molemminpuolinen kiinnostus, että voi suhde syntyä. Minulle on käynyt niin, että olen itse ollut kiinnostunut, mutta toinen ei. Eipä sille mitään voi. Hienoa, jos tämä kirja muistuttelee, ettei sinkkuus ole mikään "vika" tai "puutos".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Elegia! Olen samaa mieltä siitä, että nirsouteen on todella typerä verrata. Mielestäni Rönkkönen kuittaa tuon vertauksen nasevan kuivasti, ja siksi halusin sen ottaa mukaan valitsemaani tekstikatkelmaan. Itsellenikin on käynyt niin, että itse olisin ollut kiinnostunut, mutta toinen ei. Joskus senkin asian tunnustaminen on aika haastavaa, koska liian moni tuntuu edelleen vetävän sen johtopäätöksen, että "tuossa on joku vika kun ei se ketään saa".

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.