Hannu Mäkelä: Krimiturkkinen karhu - Venäjää kotikäyttöön
187 s., Kirjapaja 2018
kansi: Mika Tuominen
Maaliskuu on kohta ohi ja vasta nyt sain luettua tälle kuulle edes yhden kirjan lisää Seinäjoen kirjaston lukuhaasteeseen. Hannu Mäkelän Krimiturkkinen karhu on jotain novellikokoelman ja esseiden väliltä. Hän kirjoittaa tarkkanäköisiä havaintoja itänaapuristamme, sen asukkaista, yhteiskunnasta ja elämästä yleensä. Hannu Mäkelällä on vahvat sidokset Venäjään, hän on matkustellut siellä runsaasti, hänellä on sielä ystäviä ja myös hänen nyttemmin edesmennyt Svetlana-vaimonsa oli venäläinen.
Krimiturkkinen karhu ei ole kovin paksu kirja, mutta sen lukeminen otti silti aikansa. Teos tuntuikin minusta vähän hidaslukuiselta, vaikka todella mielenkiintoinen se oli. Mäkelä on oikeassa siinä, että usein suomalaisessa mediassa Venäjä esitellään lähinnä mörkönä ja venäläiset ihmisinä, jotka eivät osaa muuta tehdä kuin keitellä kaalisoppaa. Teoksellaan Mäkelä pyrkii tuomaan naapurimme lähemmäksi meitä, murtamaan heitä ympäröivän arvoituksellisuuden muurin.
Krimiturkkinen karhu oli silmiä avaava lukukokemus, vaikka minulla ei itselläni olekaan ollut mitään tiettyä mielipidettä Venäjästä. Haluaisin kyllä joskus matkustaa sinne ja ammattikorkeakoulussa opiskelin pari kurssia venäjän kieltäkin. Hieman harmittaa, että se taito ruostuu koko ajan entisestään, kun kieltä ei tule missään tarvinneeksi. Krimiturkkisessa karhussa lyhyehköistä kertomuksista välittyy venäläistä arkipäivää ja venäläisen elämänmenon pikantteja yksityiskohtia. Tekstit kertovat aidoista ihmisistä.
Krimiturkkisen karhun parissa oli kiintoisaa piipahtaa Venäjällä. Mäkelä peilaa asioita mielestäni todella hyvin niihin mielikuviin ja uskomuksiin, joita maasta ja sen asukkaista yleisesti on. Vasta saatesanoista havaitsin, että Mäkelä on kirjoittanut myös aiemmin vastaavantyyppisen teoksen Venäjää aikuisille, jossa hän kuvaa avioliittonsa alkutaipaletta ja sitä kautta tulleita kokemuksia Venäjällä. Taidan jossain vaiheessa tutustua siihenkin, sillä olen todella alkanut pitää Mäkelän ehkä vähän kuivakkaan humoristisesta ja tietyllä tavalla mielestäni jaarittelevasta tavasta sanoa asioita kuitenkin nasevasti.
Pidän myös Hannu Mäkelän jaarittelevan jutustelevasta tyylistä ja mikä käsittämättömän laaja tuotanto hänellä onkaan, tästäkään teoksesta en ollut kuullut aiemmin. Mutta mukavaa, että uutta luettavaa Mäkelältä löytyy vielä minullekin! /Mari
VastaaPoistaMäkelän tuotannosta löytyy varmasti kyllä jokaiselle jotakin. Mukavaa, että bongasit tästä itsellesi uuden kirjan. :)
Poista