Kris Keränen: Ahistunu Pupu 2
63 s., Arktinen banaani 2017
Sain pari vuotta sitten Katariinalta joululahjaksi Kris Keräsen sarjakuva-albumin Ahistunu Pupu. Koska lahjaan liittyi tietynlainen inside-ulottuvuus, oli lukukokemus todella riemukas. Useamman kerran tuo albumi palautti mieleeni juttutuokioitamme, joten lahja oli todella hyvin valittu. Nyt päätin lukea Ahistuneen Pupun uusista vaiheita ja tämäkin oli kyllä todella mulle hyvä kirja. Mitä elämän ironiaa ja miten osuvia juttuja muutenkin!
Kirjoitin joulukuussa 2016 näin: "Ahistunu
Pupu on nimensä mukaisesti ahdistunut. Pupua ahdistaa vähän kaikki
sosiaalisista tilanteista elämän tarkoitukseen tai sen puuttumiseen asti
eikä Pupu aina itsekään tiedä mikä oikein ahdistaa. Pupua myös väsyttää
ja elämä tarjoilee hänelle usein ivallisinta puoltaan." Sama kuvio jatkuu Pupun elämässä edelleen. Sosiaaliset tilanteet saavat olon epävarmaksi, kaikki ahdistaa ja hävettää. Satunnaiset tarmonpuuskat kilpistyvät pohdintoihin omasta tai vaikka kaiken hyödyttömyydestä. Mistään on vaikea saada otetta, asiat lipsuvat käsistä.
Joo, eihän tuo kauhean hauskalta kuulosta. Mutta jokin inside-jutun ulottuvuus tässä on, joka pistää naurattamaan. Elämän ironia muutenkin on huumorin laji, joka uppoaa muhun, ja Ahistunu Pupu on osuu siihen paremmin kuin hyvin. Toisaalta samalla tämä sarjakuva voi myös rentouttaa ja helpottaa itselle nauramista. Noloistakin tilanteista selviää, jos ei hyvin niin sitten huonosti. Tai nolosti, miten vaan.
Itselle, noloille tilanteille ja ikäville asioille nauraminen tekee hyvää ja on joskus parasta terapiaa! Koska musta huumori kolahtaa minuunkin, yritän etsiä nämä käsiini jostain :)
VastaaPoistaTotta! Elämä on aika ankeaa, jos ei osaa yhtään nauraa itselleen. Monesti nolot kömmähdykset on helpoin kuitata huumorilla ja jatkaa eteenpäin. Meidän alueen kirjastojen kautta näitä kirjoja pitäisi olla helposti saatavilla. :)
Poista