lauantai 16. marraskuuta 2019

Lukupiirikirja: Ikitie

Antti Tuuri: Ikitie
431 s., Otava 2011
kansi: Hannu Taina
itsenäinen jatko teoksille Taivaanraapijat ja Kylmien kyytimies
 
Antti Tuurin Ikitie oli yksi marraskuun lukupiirikirjoistamme. Kirja oli minulla piirin kokoontuessa vielä kesken, mutta halusin todellakin lukea kirjan loppuun. Olen aikaisemmin nähnyt Ikitie-elokuvan, joka oli vavisuttava ja mieleenpainuva kokemus. Kirjaan tarttuminen ehkä hieman jännitti, koska mietin millainen tunnehyöky sen mukana tulisi. Kirja on kuitenkin mielestäni sävyltään elokuvaa pehmeämpi, ehkä siksi että mielikuvituksen silmin voi pahimpia paikkoja pehmentää eikä kaikki iske silmien eteen kuten elokuvassa.
 
Ikitie alkaa elokuusta 1930. Jussi Ketola asuu maatilaansa Kauhavalla, mutta on joutunut Lapuan liikkeen hampaisiin sosialististen mielipiteidensä vuoksi. Kun keskellä yötä oveen jyskytetään, Ketola tietää jo ketkä siellä ovat. Hänet kyyditään halki Suomen rajalle saakka. Matkan aikana tilanne kehittyy suuntaan, jossa rajan ylitse pääseminen onkin hengenpelastus. Sitä Ketola ei vain tiedä, että häntä ei niin vain päästetäkään lähtemään takaisin kotiinsa, vaikka ei hän kyllä lapuanliikkeen pelossa sinne heti uskaltaisikaan. Ketola elää Venäjällä näennäisen vapaana, vaikka hänen tekemisiään jatkuvasti tarkkaillaankin. Hänen on rakennettava elämänsä uudelleen pala palalta.
 
Ikitie on tarina siitä, miten ihmistä voidaan isojen koneistojen pyöriessä heitellä minne tahansa eikä hänellä ole siihen mitään sananvaltaa. Ketolaa pyörittävät milloin valkoiset ja milloin punaiset, häneen ei luoteta täysin oikein missään. Vuosien vieriessä ja toisaalta hämmästyttävänkin helposti Ketola alistuu kohtaloonsa ja tarttuu siihen, mikä on elämää. Suomessa hänellä on perhe, mutta niin on neuvosto-Karjalassakin. Elämä alkaa sujua eikä Ketola enää oikeastaan edes haaveile Suomeen paluusta, vaikka ei paikoilleen täysin juurrukaan. Kun kommunistinen koneisto alkaa pyöriä myös Karjalassa ja muualta tulleet otetaan pihteihin, mullistuu Ketolan elämä jälleen. Kirjan loputtua ei voi kuin miettiä sitä, miten ihmeessä tuo mies pystyy enää nousemaan jaloilleen kaiken jälkeen.
 
Ikitie herättää kirjana ehkä vähemmän tunteita kuin elokuvaversionsa, mutta monenlaisia ajatuksia herää mieleen kirjaa lukiessa. Tarina tuntuu hyvin uskomattomalta, mutta pysäyttävintä on, että se on täysin mahdollinen tarina. Kirja kerrotaan Ketolan näkökulmasta ja vaikka tunteet eivät kirjasta oikein hahmon kautta välitykään, kyllä niitä on. Ketola kokee ja tuntee monenlaista, mikä myllertää mieltä. On myös kiinnostavaa ajatella mitä Sofia-vaimo ja lapset kotona Kauhavalla tuntevat ja kokevat. Ei liene helppoa pitää elämää yllä, kun puoliso ja isä on viety. Siinä lyödään samalla leima heidän kaikkien ylle.
 
Ikitie on hieno lukukokemus, vaikka tunnetasolla jääkin hieman etäiseksi. Ehkä elokuvan vahva vaikutus heijastuu lukukokemukseeni, sillä joku muu saattaisi kokea tämän kirjan paljon rankempana. Meidän lukupiirissä moni epäröi tähän tarttumista juurikin elokuvan takia, mutta minä sanoisin, että kannattaa kokeilla.

♠♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Se elokuva oli kyllä todella voimakas kokemus. Olisi kiinnostavaa lukea tämä joskus ja päästä vertaamaan. Tämäkin on minulla vielä lukematta, kuten kaikki Tuurit. Miehelläni on hyllyssä Tammikuu 1918, siitä voisin ehkä aloittaa, sitten joskus kun innostun. Se ei ole kovin paksukaan, joten voisi olla ainakin siinä mielessä helppo aloitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua myös kiinnostaisi tuo Tammikuu 1918. Ennen sitä tulen kuitenkin varmaan lukemaan uusimman Tuurin eli Levottoman mielen. Tuuri vieraili meidän kirjastossa eilen ja hän kertoi kyllä mielenkiintoisia juttuja etenkin tämän uutuusteoksen ympäriltä.

      Poista
  2. Ai kun alkoi Tuuri kiinnostaa kun luin tämän postauksesi. Varmasti sopisi hyvin lukupiirikirjaksi. Taidankin ehdottaa. Tätä en ole lukenut, elokuvan kyllä nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on joku Tuuri-innostus nyt meneillään ja varasin jo Tuurin uusimman teoksen, jos sen vaikka lukisi seuraavaksi. Kotona on kyllä pino kaikkea muutakin luettavaa, mutta.. :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.