WSOY 2025
kansi: Ville Laihonen
Luin marraskuussa Minna Rytisalon uusimman romaanin Sylvia, joka jatkaa samaa vahvaa linjaa kuin hänen aiemmatkin romaaninsa. Niistä olen lukenut Lempin ja Rouva C:n, joista etenkin Lempi jätti todella vahvan jäljen. Sylviassa nimihahmo on Lapin kultamaiden myyttinen Petronella, oikealta nimeltään Sylvia van der Moer. Hollantilainen, vaeltelevaa elämää viettänyt Sylvia ei sopinut ajan naiskäsitykseen, vaan kulki rohkeasti omia polkujaan ja sai siitä hyvästä virkavallankin peräänsä.
Sylvia on monitasoinen romaani, jonka keskiössä on kyllä Petronellan myytti, mutta joka kurkottaa ajassa vieläkin taaksepäin. Miten Sylviasta tuli sellainen kuin tuli, keitä hän kohtasi kierrellessään ympäri maailmaa ja mitä oikeastaan ajattelivat ne ihmiset, jotka hänen karismansa piiriin päätyivät?
Sylvia-Petronellan hahmo on todella mielenkiintoinen. Kaunokirjallisella teoksella luonnollisesti on vapautensa, mutta hahmo pohjaa todelliseen henkilöön ja mielikuvaan hänestä. Ihan en ole varma, mitä itse hänestä pidin, mutta tarina kyllä nappasi tehokkaasti mukaansa. Sivuhenkilöilläkin on motiivinsa, kipupisteensä ja haaveensa. Eritoten arvonantoa havitteleva sihteeri jää mieleen.
Sotien jälkeen Eurooppa on toisenlainen, ilmapiirissä leijuu epäluuloa ja säännöt ovat muuttuneet. Sellaisena aikana ei ole helppoa olla levottoman veren kuljettama itsenäinen nainen. Ihmisillä on myös ollut ja on edelleen helposti tapana katsoa karsaasti sitä, mikä poikkeaa totutusta normista. Varmasti osittain juuri se teki kultamaiden Petronellasta niin legendaarisen, mutta nainen myytin takana ei välttämättä ole sama kuin hän.
Rytisalo on taitava kirjoittaja, hänen tekstiään on ilo lukea. Minulle tämä oli yksi vuoden 2025 huippukirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.