WSOY 2025
kansi: Kaisu Sandberg
Perustuu Me Naiset -lehden vuonna 2024 julkaisemaan jatkokertomukseen.
Talvikaupungin valot kietoivat minut syliinsä marraskuussa. Pidän Kajannon kirjoista, mutta hieman jännitin mitä mahtaisin tästä kirjasta pitää, sillä nelikymppinen avioeroa läpikäyvä kahden teinin äiti Vilma elää varsin erilaista elämää kuin minä. Kuten hyvän kirjan kanssa yleensäkin käy, millään tuollaisilla lähtökohdilla ei varsinaisesti ole väliä, vaan tarina nappaa otteeseensa joka tapauksessa. Talvikaupungin valot sopii määritelmään mainiosti.
Hiljattain eronnut Vilma päättää viettää joulunsa aivan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Entinen puoliso toivoo saavansa viettää lasten kanssa viimeisen joulun heidän vanhassa kodissaan ennen kuin he myyvät sen pois. Vilma ei halua jäädä surkuttelemaan tilannetta, vaan varaa itselleen airbnb-asunnon Helsingistä, pakkaa tavaransa ja suuntaa kaupungin sykkeeseen.
Helsinki onkin toinen asia, jonka vuoksi etukäteen epäilin, että tämä ei ehkä ole ihan minun kirjani. Helsinki on minulle etäinen kaupunki enkä ole koskaan hurmaantunut siitä, joten epäilytti tarttua kirjaan, joka rakentuu vahvasti sen miljööseen. Sinänsä tyhmää, koska olen pitänyt mm. Soinisen Signestä ja Westön Leijoista, jotka molemmat sijoittuvat vahvasti Helsinkiin. Niin vain pidin tästäkin ja oikeastaan viihdyin hyvin, mikä sekin on taitavan kirjailijan ansiota.
Talvikaupungin valot osoittaa, että vaikka perinteillä on paikkansa ja arvonsa, kaikkea ei tarvitse aina tehdä samalla tavalla. On myös ok tuulettaa vanhoja tai luoda kokonaan uusia perinteitä. Joulu on lopulta mielentila, ei säännönmukaista suorittamista, kuten Vilma teoillaan osoittaa. Tykkäsin paljon myös siitä, miten tässä oli vähän samaa rakennetta kuin Kahvila Koivu -sarjassa - kappaleiden alussa esiteltiin tarkemmin tapahtumapaikkoja, Koivussa taas keskeisiä reseptejä. Kaiken kaikkiaan oikein kiva jouluinen lukupala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.