Tammen äänikirja 2022
alkup. The Paper Palace, 2021
suomentanut Tuulia Tipa
lukijana Krista Kosonen
Kuuntelin heinäkuun lopussa Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsin, joka oli jotenkin paljon parempi kuin olin ajatellutkaan. Se näkyi ilmestymisensä aikoihin paljon sosiaalisen median uutisvirrassani ja tuntui silloin keräävän kehuja, mutta jäi minulla jonnekin lukulistan "ehkä joskus" -kategoriaan. Kannatti nostaa se sieltä "nyt" -kategoriaan.
Elle viettää perheensä kanssa kesää Cape Codin kesäkodissaan, kuten joka vuosi. Paperipalatsiksi kutsuttu paikka on kuulunut hänen suvulleen jo pitkään, joten sinne liittyy paljon muistoja, eivätkä ne kaikki ole pelkästään hyviä ja mukavia. Cape Codin miljöö ja Paperipalatsin nukkavieru kodikkuus luovat kiehtovan tunnelman tapahtumille, jotka Ellen on lopulta kohdattava.
Tarina lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elle on juuri pettänyt miestään nuoruudenrakkautensa kanssa. Tämäkin on tahollaan naimisissa, eikä heidänkään liitossaan ole sinänsä mitään vikaa. Toteutumaton rakkaus vetää kuitenkin puoleensa niin häntä kuin Elleäkin, sillä aikanaan tapahtui jotakin sellaista, joka tuli heidän väliinsä. Takaumien kautta palataan heidän yhteiseen lapsuuteensa ja nuoruuteensa ja siihen, miten elämä heitä lopulta kuljetti.
Pettäminen on aiheena minulle melko vastenmielinen, mutta Paperipalatsin yleistunnelma on vangitseva. Puhumattomuuden ja yhteisten salaisuuksien verkko kiehtoo ja kietoo otteeseensa. Vaikenemisen ja virheellisten päätelmien vaikutukset ovat pitkävaikutteisia, osin jopa peruuttamattomia. Miten paljon helpompaa olisikaan, jos toiset olisivat osanneet kuunnella oikealla hetkellä ja toiset olisivat kokeneet turvalliseksi puhua. Suosittelen kaikille lukusukkulaa etsiville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.